Minne matka?

Terve sielu terveessä ruumiissa -ajatteluun opetetaan Aslak-kuntoutuksessakin. Runsaiden fyysisten harjoitteiden lisäksi meillä oli ryhmänä ja yksitellen keskustelusessioita, joissa puhuimme nykytilanteista ja katselimme tulevaisuuteen.

Näkymiä verannalta -kortit olivat yksi menetelmä oman tulevaisuutensa jäsentämiseen. Korttien avulla on mahdollista tunnistaa elämälleen tavoitteita, sanallistaa abstrakteja asioita ja rakentaa itselleen päämääriä.

Pöydälle rakennettiin aikajana nykyhetkestä hamaan tulevaisuuteen, ja jokainen meistä valitsi kasasta itselleen sopivat kortit ja sijoitti ne eri ajankohtiin. Joku näki polkunsa kymmenen vuoden päähän, joku odotti vain kesälomaa kahden viikon kuluttua. Kahdeksan hengen porukassamme käytetyimpiin kortteihin kuuluivat terveys, perhe ja hyvinvointi – mutta myös ’haaste’ esiintyi usealla aikajanalla.

Harjoitus oli ihan mielenkiintoinen. Kymmenistä erilaisista korteista saattoi valita itselleen omimmat ja oikeasti miettiä, koska teeman toteuttaminen olisi ajankohtaista. Kortithan eivät ole mikään step-by-step-suunnittelutyökalu vaan enemmänkin apuväline itsetutkiskeluun ja ajatusten esille tuomiseen.

Tuolilla saa keikkua

Aslak-kuntoutuksessa perehdyttiin työpaikkaergonomiaan. Saimme teoriatietoa istumisesta ja kokeilimme erilaisia toimistotuoleja polvimalleista satulan kautta vatsanojallisiin tai kiikkumalleihin.

Toimistossa istutaan parhaassa tapauksessa kahdeksan tuntia päivässä. Erimittaisia taukoja pitäisi pitää jatkuvasti, samoin olisi hyvä saada vaihtaa asentoa säännöllisesti staattisen kuormituksen vähentämiseksi. Kuntoutuslaitoksen mukaan kunnon työtuolin hinnan saa hyvin äkkiä käytettyä myös huonosta ergonomiasta johtuviin sairauslomiin.

Moni myös jatkaa työpäiväänsä kotona joko keittiöjakkaralla tai sohvannurkassa. Ne on tarkoitettu ihan muuhun kuin toimistotöihin – niin fyysisesti kuin henkisesti.

Vatsanojallinen on selkänojallisen vastakohta: siinä roikutaan eteenpäin ihan luvan kanssa.

Syömään!

image

Ruokaa saa kuntoutuksessa riittävästi. Aamu aloitetaan kaurapuurolla, lounas syödään ennen puoltapäivää, iltapäiväkahvit ovat iltapäivällä ja ennen iltarientoja tarjolla on vielä päivällinen.

Huonoa on se, että laitoksen normaalit keittiö- ja ruokailutilat ovat remontissa. Jumppasalissa syöminen on ok, mutta kertakäyttöastioista tulee ihan valtavasti jätettä. (Puhumattakaan siitä, että muovilusikoilla on ikävä syödä ja -veitsillä mahdoton leikata. )

Mieli rentona, lihakset jäykkinä

image

Aslak-kuntoutuksemme on lopullisesti lopuillaan. Viikon päivät on jumpattu kroppaa, illat parannettu maailmaa ja kohennettu kansantaloutta.

Mitä jäi reppuun? UFFin alennusräkistä neljä teepaitaa; ohjatuista ryhmäkeskusteluista uusia näkökulmia; yhteisestä vapaa-ajasta parempia ystäviä. Suosittelen.

Vesi on ilmaa sakeampaa

image

Ja siksi siinä liikkuminen on tehokasta. Aslakin viimeiset vesijumpat hikoiltiin juuri, tänään ilman muita apuvälineitä kuin oman kehon paino. Siinäkin on kannattelemista, jos vielä aikoo säilyttää tasapainon – ja nokan pinnan yläpuolella.

Ei tule niin nälkä, kun välillä syö

image

Heli Kuusipalo tarjoili meille lounaan päälle täyden kattauksen ravinto-oppia. Hän muistutti ihmisen fysiologian perustuvan glukoosin ja insuliinin toimintaan ja piirsi hyvän aineenvaihdunnan aaltoliikkeen. Riittävä määrä hiilihydraatteja (ja muita ravintoaineita niiden kyljessä) riittävän usein (kolmen neljän tunnin välein) on nykyinen suomalainen käsitys oikeasta ruokavaliosta ja ateriarytmistä. Aineenvaihduntaan vaikutetaan tietysti myös liikunnalla (kuntoutuksessa kun ollaan).

Keskustelimme karppauksesta. Ravitsemusterapeutti ei sitä elintavaksi kenellekään suositellut – äärimuodossaan siitä voi peräti olla kuolintavaksi! Karppaajankin on siis syytä syödä kahvipullat tai sortua muulla tavoin, jotta lihakset eivät kokonaan kuivuisi ja veri paakkuntuisi (suom. huom.)

Kunto puntarissa

image

Tänään teimme aamujumpan jälkeen ukk-kävelytestin. Siinä kävellään kaksi kilometriä niin kovaa kuin jaloista lähtee. Maalissa mitataan paitsi aika myös pulssi, ja näiden perusteella kävelijän kunto suhteutetaan verrokkiryhmään. Me teimme tämän testin vuosi sitten aslakin aloitusjaksolla, joten voin vertailla tulostani verrokkien, muiden keski-ikäisten naisten, suorituksiin ja omaan saavutukseeni viime kesänä.

Urheilussa käytetään yleisesti jäniksiä vauhtia siivittämään. Kyllähän tässäkin koetti päästä koko ajan edelläkävijän selkää lähemmäksi, mutta samaan aikaan askeliani siivitti perässä kulkeva ryhmämme viimeinen kävelijä. Sitä paikkaa en minä halunnut!

Kävelytestin jälkeen käytiin kisapunnituksessa ja sitten siirryttiin venyttelemään peilisaliin.

Lihasten jälkeen venytettiin vatsalaukku, ja seuraavaksi lukujärjestyksessä on rentoutus. Onnistunee.

Tyyny on hyvin

image

Aslak-kuntoutuksen päätösjakson ensimmäinen päivä on edennyt tyynyn saakka. Takana on sauvakävelyä sadeviitan helmat hulmuten, tasapainoilua ilmatyynyn päällä polvet tutisten ja vesijumppaa lötköpötkön päällä pysytellen. Päivän viimeinen urheilusuoritus on hirsien vetely.

***

Edellisen Aslak-jakson aikana pidin täydellistä somebaattia – tällä kerralla koetan, miltä tuntuu jakaa tekemistään mobiililaitteella.

Etänä on läsnä

Olen ollut kaksi päivää kotikonttorissa kurkkukipuisen ja kuumeisen lapsen kanssa. Ja kyllä olen saanut paljon aikaan ilman työpaikan sosiaalista ympäristöä: kukaan ei ole hypännyt huoneeni ovelle kysymään neuvoa, kukaan ei ole käskenyt kahville, lounas kestää viisi minuttia ilman seuraa ja ’mediaseurantaa’, käytävällä kulkijoille ei tule huudeltua – sen sijaan olen keskittynyt vain asiaan eli skypettämiseen ja kirjoittamiseen.

Skypellä on kuin olisi läsnä: voin puhua ja kirjoittaa samaan aikaan, voin jakaa ja avata linkkejä, voin laittaa lauseitani näytille ja saada välittömät korjaukset paluupostissa – vaikka hymiöillä vahvistettuina.

Tänään työstimme yhtä tiedotetta nelikätisesti: esimieheni oli fyysisesti työpaikalla, jonne ilmoitettiin auditoinnin virallisista tuloksista puhelimitse. Esimies kuunteli toisella korvalla väliaikatietoja ja viilasi suomenkielisen tiedotteen sanamuotoja, minä sain Skypeen valmiita lauseita, joita käänsin englanniksi. Lauseet ja kappaleet siirtyivät Skypen chatissa, ja pian meillä oli yhteisymmärrys kokonaisuudesta. Valmiin tiedotteen jakelimme sitten sovitulla työnjaolla: toinen lähetti sähköpostia, toinen tuotti tekstin verkkopalveluihin.

Välimatkalla ei ollut väliä, lopputulos saatiin aikaan todella tehokkaasti ja vain yhteen asiaan keskittyen.

P.S. Jaa mitäkö tiedotimme? HAMKin laadunvarmistusjärjestelmän auditoinnin tulokset ilmoitettiin tänään, ja me saimme parhaan kokonaisarvion eli ’edistyneen’. Se oli Suomessa korkeakoulujen ensimmäinen, joten ((party)). (Skypessä olisi tähänkin hymiö.)

Latistuksesta linkoukseen

Perinteisesti organisaatioviestinnän ajatellaan toimivan kuin mankeli: se silottaa sisällön, tasottaa rypyt ja antaa likaahylkivän pinnan. Tiedottaja syöttää koneeseen ryppyisen lakanan, joka näyttää käsittelyn jäljiltä paremmalta ja mahtuu mainiosti pinoon.

Uuden toimintatavan vertaus voisi olla linko. Se pyörittää ja liikuttaa ja saa satsin taatusti sekaisin – mutta myös siihen tilaan, jossa sen halutaan olevan. Vaikka pussilakana on imaissut puolet pyykistä sisäänsä ja sukkahousut ovat kietoutuneet viiteen muuhun vaatteeseen, linkous on välttämätön myllerrys ennen seuraavaa vaihetta.

Näyttelijä Niina Nurminen puhui työnsä kautta luovuudesta Viesti ry:n Visiona verkko -seminaarissa. Hänen alustuksensa oli otsikoitu ’Latistuksen mankelista luova vaikuttaja’.

Näyttelijän työ on tunteen herättäminen. Sama resepti käy viestintään: herätä tunne, jolloin ihmiselle syntyy tahto toimia. Jos näin ei tapahdu, viestintä on yhdentekevää. Jos viestinnällä ei ole vaikutusta, sillä ei ole merkitystä.

Mankeloinnin aika on ohi, liike saadaan linkouksella.

(Linkouksella saadaan irti myös paras mehu, mutta se on toinen juttu.)