Verkkokoulutuksen paras anti on asiasta poikkeaminen

Meillä oli tänään iltapäivällä tiivis verkkoistunto verkkokirjoittamisesta. Väki oli vähäistä, mutta pidot paikallaan – kiitos osallistujille hyvistä kysymyksistä ja kivasta keskustelusta.

Vetäjälle pienen porukan ’paimentaminen’ on kiitollisempaa kuin ison joukon opastaminen. Nytkin saatoimme poiketa suunnitelmasta heti alkumetreillä ja selvittää yhden kysymyksen, joka oli jäänyt toisaalla vaivaamaan mieltä. On mukavaa jakaa osaamistaan, kun sille on aito kysyntä ja täsmällinen tarve.

Muutaman osallistujan kanssa voi myös käyttää yhteistä ääntä eri tavalla kuin suuremmalla porukalla. Nyt ei tarvinnut jaella eikä odotella puheenvuoroja, vaan asiat päästiin käsittelemään tuoreeltaan. Etukäteen valmistelemani kyselytkin jätin julkaisematta, kun samat seikat voitiin käsitellä keskustelun lomassa. Chattiin ei syntynyt kilpailevaa keskustelua, kun jokainen sai puheenvuoron sitä välittömästi kaivatessaan.

Verkkokoulutuksessa on sekin mukava puoli, että osallistuminen vaatii vain sen ajan, mikä on käytössä – matkustamiseen ei kulu sen paremmin rahaa kuin vaivaakaan. Mutta kahvit ja tarjoilut joutuu tuomaan pöydälleen itse, jos on seminaaripullan perään! 😀

Paras mainosmies on kuollut mainosmies

Ei asia ihan aivan niin ole, mutta kiva kun avasit tämän postauksen kuitenkin. Olen kirjoittanut tämän Riku Vassisen(*) oppien mukaan.

  1. Mainosmies osaa markkinoinnin.
    Se saa ihmisen tilaamaan kirjansa. Se saa ihmisen kirjoittamaan siitä. Se saa ihmisen tuntemaan itsensä tästä syystä etuoikeutetuksi, vaikka onkin vaan juhlamokkatavis.
    Myyntimies olisi varmaan saanut ihmisen vielä maksamaan tästä.
  2. Mainosmies on yli-ihminen.
    Puikkotukkaista humanistia tallhallin tehomyyjät ovat aina pelottaneet.  Ne ovat aina töissä, harrastavat triathlonia, puhuvat kymmentä kieltä, pukeutuvat muotivaatteisiin, niillä on pyykkilautavatsat ja ne ovat vielä mm. mielettömän mukaviakin.
    Ettei vaan Vassinenkin olisi?
  3. Mainosmiehellä on terävä kynä.
    Silti Moccalattehipsterissä on kirjoitusvirheet ainakin sivuilla 8, 75, 135, 163 ja 245.
  4. Mainosmies puhuu asiaa.
    Mistään en kyllä mieltäni  pahoittanut. Olen ihan samaa mieltä yhteiskunnallisista ilmiöistä, työelämän todellisuudesta, markkinoinnin merkityksestä tai sosiaalisen median seurauksista.
    Mutta koska meillä tiedottajilla on terävien sijaan vain sujuvat kynät, me emme kärjistä, arvostele, julista, ärsytä emmekä pahemmin ota kantaa.
  5. Mainosmies on parempi kuin ei miestä ollenkaan.
    Kiitos, Riku Vassinen, sänkyseurasta viimeisen kuukauden ajan. Annostelin toistasataa postaustasi pieniin palasiin ja useimpina iltoina nautin niistä ennen nukahtamista.
    Urheilu- ja musiikkiluvut tosin olivat vähän suorittamista, mutta parempi sekin kuin ei mitään.

(*) Riku Vassinen: Moccalattehipsteri. Talentum 2011.

Kymmenkätisesti etänä

Työstimme eilen viiden ihmisen kanssa Mobiilikesäkoulun loppuraporttia. Avasimme Skypeen ryhmäkeskustelun ja annoimme tajunnan virrata.

Jotenkin näin meidän spontaani tapaamisemme meni:

Yksi oli juuri lähdössä laskemaan lampaita laitumelle, yksi istui terveyskeskuksen aulassa, yksi odotti kohtsillään kotiutuvaa ekaluokkalaista, yksi piti skypetyksen lomassa asiakaspalaverin – yksi oli oikeasti työpaikalla työhuoneessaan ja johti keskustelun kulkua. Kaikki me mietimme ja tuotimme tekstiä aiheesta ”Mitä mobiilius vaatii?”.

Mobiilia ja mobiiliutta kuvattiin kolmella adjektiivilla: ajankohtainen, tilannekohtainen, henkilökohtainen. Näkemyksemme oli, että mobiilius vapauttaa ajasta ja paikasta, mutta vaatii halukkuutta kehittää itseään ja työtään sekä aktiivisuutta muuttaa toimintatapojaan.

Liikettä ja päämäärää

Skype-istuntomme  oli esimerkki siitä, miten olimme fyysisesti erillämme mutta samanaikaisesti riittävästi läsnä tilanteessa. Mobiili mahdollisti meidän kohtaamisemme tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Työkaluun jäi dokumentaatio keskustelustamme, mitä saatoin hyödyntää lopullista tulemaa eli loppuraportin yhtä osuutta myöhemmin kirjoittaessani.

Kaikkeen toimintaan tällainen moniajo ei tietenkään sovellu, mutta monta kertaa riittävä läsnäolo on parempi kuin ei läsnäoloa.

**

Mobiilikesäkoulun raportti ilmestyy syksyn aikana.

Kunhan kirjoittelen

Markkinointi&Mainonta kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan monet bloggaajat katsovat olevansa asiantuntijoita ja oikean tiedon välittäjiä.

En minä.

Minähän vain kirjoittelen pikaisia huomioita ympäristössä liikkuvista asioista. Minulle bloggauksen tahti on niin nopea ja blogin luonne niin  kevyt, että postauksiin ei voi tulla tutkimuksellista tietoa – eikä niitä voi sellaisena pitää. Bloggaaminen on minulle kuin kahvipöytäkeskustelua; ei syvällistä akateemista debattia; ei teesiä, antiteesiä, synteesiä; ei lopullisia totuuksia tai virallisia kantoja.

Tässä blogissa on hetkellisiä huomioita ja ajankohtaisia avauksia, minun näkökulmiani. En minä tiedä, miten asiat ’oikeasti’ ovat. Eihän kukaan sitä voi tietää.

Kerran tiedottaja, aina tiedottaja

Olin viime viikon Aslak-kuntoutuksessa, josta raportoin joka päivä jotain. Vanhana viestijänä tunsin velvollisuudekseni kertoa kokemuksistani muille: kerran tiedottaja, aina tiedottaja.  Halusin myös testata, miten vaivatonta tai vaikeaa mobiilibloggaus oikeasti on. Puhelimessani on Android-käyttöjärjestelmä, jolla julkaiseminen on naurettavan helppoa – ja liittymässäni datapaketti, jonka rajat paukkuivat itkettävän helposti.

Eniten kuvasin ja kirjoitin blogiin. Puhelimessani on WordPress-sovellus, jolla voi julkaista kuvaa ja tekstiä varsin kätevästi.  Käytännössä rakensin sisällön kuvista lähtien eli ensin otin tietystä tilanteesta kuvan, jonka sivuun sitten rakensin tarinani.

Kuvissa näkyy joko tunnistamattomia ihmisiä tai niitä, joilta olen saanut luvan julkaisemiseen. Käytännössä koetin kuvata varsin huomaamattomasti ja tilannetta häiritsemättömästi. Jos kuvissa oli tunnistettavia henkilöitä – jotka siis tunsin henkilökohtaisesti – näytin kuvan ja pyysin erikseen lupaa sen käyttämiseen. Tuntemattomista henkilöistä missään tilanteessa ottanut kuvia, sillä niitä en olisi voinut käyttää.

Tekstit olivat aina lyhyitä, sillä niiden näpyttely yhdellä sormella, ruokatauolla tai ennen nukkumaanmenoa ei ollut ergonomista: jo kahden kappaleen jälkeen alkoivat sormet puutua varsinkin selälläni maatessani. Näyttöni on varsin pieni tekstintuotantoon, joten koko tekstin kertasilmäily ei ollut mahdollista samoin kuin läppärillä. Kirjoittamiseen ei myöskään ollut aikaa keskittyä, joten tekstit ovat varsin kevyitä tilannekatsauksia eikä kokonaisuus ole etukäteen suunniteltu.

Tasapainoilua

Pääasia kuntoutuksessa oli fyysinen ponnistus ja henkinen rentoutus tavanomaiseen verrattuna, ei suunniteltu sisällöntuotanto tai kattava katsaus Aslak-toimintaan. Mobiili mahdollisti ajankohtaisen dokumentoinnin ja reaaliaikaisen raportoinnin helpolla ja kevyellä tavalla eikä häirinnyt itse asiaa. Tästä materiaalista on varmasti iloa itselleni ja ehkä hyötyä muillekin.

Syömään!

image

Ruokaa saa kuntoutuksessa riittävästi. Aamu aloitetaan kaurapuurolla, lounas syödään ennen puoltapäivää, iltapäiväkahvit ovat iltapäivällä ja ennen iltarientoja tarjolla on vielä päivällinen.

Huonoa on se, että laitoksen normaalit keittiö- ja ruokailutilat ovat remontissa. Jumppasalissa syöminen on ok, mutta kertakäyttöastioista tulee ihan valtavasti jätettä. (Puhumattakaan siitä, että muovilusikoilla on ikävä syödä ja -veitsillä mahdoton leikata. )

Mieli rentona, lihakset jäykkinä

image

Aslak-kuntoutuksemme on lopullisesti lopuillaan. Viikon päivät on jumpattu kroppaa, illat parannettu maailmaa ja kohennettu kansantaloutta.

Mitä jäi reppuun? UFFin alennusräkistä neljä teepaitaa; ohjatuista ryhmäkeskusteluista uusia näkökulmia; yhteisestä vapaa-ajasta parempia ystäviä. Suosittelen.

Vesi on ilmaa sakeampaa

image

Ja siksi siinä liikkuminen on tehokasta. Aslakin viimeiset vesijumpat hikoiltiin juuri, tänään ilman muita apuvälineitä kuin oman kehon paino. Siinäkin on kannattelemista, jos vielä aikoo säilyttää tasapainon – ja nokan pinnan yläpuolella.

Ei tule niin nälkä, kun välillä syö

image

Heli Kuusipalo tarjoili meille lounaan päälle täyden kattauksen ravinto-oppia. Hän muistutti ihmisen fysiologian perustuvan glukoosin ja insuliinin toimintaan ja piirsi hyvän aineenvaihdunnan aaltoliikkeen. Riittävä määrä hiilihydraatteja (ja muita ravintoaineita niiden kyljessä) riittävän usein (kolmen neljän tunnin välein) on nykyinen suomalainen käsitys oikeasta ruokavaliosta ja ateriarytmistä. Aineenvaihduntaan vaikutetaan tietysti myös liikunnalla (kuntoutuksessa kun ollaan).

Keskustelimme karppauksesta. Ravitsemusterapeutti ei sitä elintavaksi kenellekään suositellut – äärimuodossaan siitä voi peräti olla kuolintavaksi! Karppaajankin on siis syytä syödä kahvipullat tai sortua muulla tavoin, jotta lihakset eivät kokonaan kuivuisi ja veri paakkuntuisi (suom. huom.)

Pintalihakset eivät selkää pelasta

image

Kuntoutuksessa tarjotaan liikunnan lisäksi teoreettista tietoa. Tänään kuulimme meille monille tuttujen selkävaivojen lääketieteelliset syyt kaaviokuvineen kaikkineen.

Selkärangan rakenne vaikutti valkokankaalla varsin yksinkertaiselta. Selän toiminnallisiin häiriöihin voi kuitenkin olla useita syitä, ja vikoja voi tulla mihin tahansa selässä. Yksi yleinen ongelmakohta on välilevy.

Luennoitsijamme Janne Soininen oli sitä mieltä, että pintalihaksilla ei selkää pelasteta. Kun ongelmat ovat rangan viereisissä syvissä pikkulihaksissa, myös niiden vähittäinen harjoittaminen tuo avun kipuihin. Punttisalin sijaan nykyään suositellaankin aineenvaihdunnan varmistamista ja liikkuvuuden lisäämistä lempein keinoin, esim. kävellen.

Jokainen voi vaikuttaa selkäänsä ainakin kahdella tavalla: 1) Aerobisesta kunnostaan ja lihastensa riittävästä verenkierrosta huolehtimalla. 2) Syviä lihaksiaan hiljaa herättelemällä: tuolista noustessa otetaan ensimmäiset askeleet samassa kulmassa kuin mitä jakkara seisoo.