Mobiilikesäkoulun luokkahuonekeidas: yhteisöllistä tarinankerrontaa

Perinteinen Mobiilikesäkoulu pidettiin viime viikolla. Toimin luokkahuonekeitaan feikkisheikkinä haaremihousuineni, turbaaneineni – ja palaneine olkapäineni.

Meillä on keitaan teemoina tarinallisuus ja yhteisöllisyys. Halusimme näyttää ihmisille niitä mahdollisuuksia, mitä mobiilit tarinan kertomiseen, yhteiseen kirjoittamiseen, kuvien tuottamiseen, videoiden tekemiseen ja koosteen julkaisemiseen tarjoavat. Ryhmien tehtävänä oli tuottaa puolessatoista tunnissa satu, jossa oli tekstiä, kuvaa ja videota. Pienryhmillä oli keitaan eri toimintapisteillä yhteisiä ja omia tehtäviä sekä tiukka aikataulutus pisteestä toiseen siirtymiseen.

  • Työvälineinä käytettiin Samsungin NotePro-täppäreitä, joista muodostettiin toimiva digiluokka yhdessä opettajan hallintakoneen sekä kosketuskehyksellisen ison näytön kanssa.
  • Pienryhmät suunnittelivat yhdessä satunsa rungon tekstinä Google Driveen. Satujen maailmasta oli tarjolla oli kirjaston laatima tietopaketti.
  • Satujen tarinapätkät kirjoitettiin samaiseen Driveen, mistä ne ladattiin koontia varten Dropboxiin.
  • Kuvatuotanto tehtiin Instagramiin. Pinterestissä käytiin hakemassa inspiraatiota.
  • Videoinnissa oli iPadin apuna kolmijalka ja erillinen mikki. Videot kuvattiin Blux Moviella ja julkaistiin YouTubeen, josta niistä tehtiin Qrafterilla ruutukoodi e-kirjaa varten.
  • Kirja koostettiin Bookemon-palvelussa teksteistä ja kuvista. Videon paikalla oli ruutukoodi ja bit.ly-lyhytosoite. (’Mobiilikutri ja kolme opettajaa’ oli ensimmäisen ryhmän tuotos.)

Kahden päivän aikana meillä kävi kuusi ryhmää. Tekemisen tahti oli tiivis, mutta jokainen tiimi sai aikaan omannäköisensä sadun – jotka tosin koostettiin e-kirjoiksi vasta myöhemmin: aika ei tässä sallinut sekä suunnittelua, tuotantoa että julkaisua lopullisessa formaatissa. Normaalimmassa tilanteessahan vastaavaan projektiin varataan paljon enemmän aikaa kuin puolitoista tuntia!

Miellekartta on jumalan lahja ihmiselle

Yksi työurani mieleenpainuvimpia hetkiä oli, kun organisaation ylimmän johdon edustaja totesi miellekartta-alustukselleni: ”Ei voi hommista tulla mitään, kun tollaisia käkkyröitä piirrellään ja esitellään.” Sanamuoto ei ehkä juuri ollut tämä, mutta viesti oli selvä: olin kohdannut excel-ihmisen. Niitä on paljon!

Itse olen mindmap-uskovainen. Oli kyse sitten matkalaukun pakkaamisesta, syntymäpäivien suunnittelusta, verkkopalvelun informaatioarkkitehtuurin piirtämisestä, tiedotteen tekemisestä, osaamisen hahmottamisesta, kokousmuistiinpanojen tallentamisesta, blogipostauksen jäsennyksestä – teen kaikesta miellekartan.

Miellekartta on mulle yksinkertaisin tapa aloittaa asioiden purkaminen tai kokoaminen. Miellekartta toimii ison kokonaisuuden pilkkomiseen tai yksittäisten asioiden luokittelemiseen. Miellekartan avulla näen yhdellä silmäyksellä asiat ja niiden keskinäiset suhteet. Miellekarttaan voi lisätä asioita, siitä voi poistaa asioita, ja asioiden paikkaa voi siirrellä.

Miellekartalla voi paitsi suunnitella toimintaa myös dokumentoida sitä. Ja mikä parasta: os prosessin etenemisestä ei tarvitse jäädä jälkeä, miellekartan voi heittää pois, kun se on tehnyt tehtävänsä eli auttanut ihmistä pääsemään ajattelussaan eteenpäin.

Tällaista ilosanomaa aion kuuluttaa kollegan kanssa ITK-päivillä. Voitko auttaa? Mihin sinä käytät miellekarttoja? Jos et käytä, miksi et?

Onko Twitter-tiliini murtauduttu?

Vajaa kuukausi sitten toiseen Twitter-tiliini ilmestyi mystinen twiittaus:

Vgghdjfvgÿuiù*yyœ

Vähän ihmettelin (ja ihmetteli joku muukin), mutta päättelin sisällön syntyneen niin, että puhelin oli takataskussa ilman näppäinlukkoa ja kyseessä oli ns. taskutuitti.

Eilen profiilissani oli uusi tuitti:

Uchu$urufuutuffuuufuuftutuu$igor Uyjtj

Havahduin asiaan, kun Facebook-kaverit epäilivät alkoholilla olevan osuutta asiaan ja tivasivat, kuka Igor oikein on. Nyt ei ollut puhelin ollut farkuntaskussa – oliko tiliini murtauduttu?

Olen tosiaan linkittänyt tuittini suoraan Facebookiin, ja sieltä kautta alkoi mysteeri ratketa: lähteeksi FB mainitsi HTC Sense -puhelimen. Se on vanha luurini, josta olen luopunut tammikuussa. Enpä vaan ole tyhjentänyt sitä sovelluksista kokonaan, sillä valokuvien siirto puhelimesta pilvipalveluun on vielä kesken: puhelin asuu olohuoneen pöydällä, ja ekaluokkalainen käyttää sitä Poun ruokkimiseen ja pesemiseen sekä YouTubesta musiikin kuuntelemiseen ja katselemiseen.

Ja näköjään äidin puolesta tuittailemiseen.

Kunhan pääsen tänään töistä kotiin, kirjaudun vanhassa puhelinlaitteessa ulos kaikista sovelluksista ja mietin puhdistuksen jälkeen pienen mediakasvatuskampanjan a) lapselle b) itselle.

P.S. Ei ole alkoholia eikä Igoria.

Työkaveri: näin menet Twitteriin

  1. Mieti, miksi menet Twitteriin: aiotko hakea tietoa, seurata oman alasi tapahtumia, kasvattaa omaa mainettasi asiantuntijana, jakaa osaamistasi muille, edistää firman brändiä, päästä ilmiöstä perille, ihan muuten vaan olla läsnä vai mikä on tarkoituksesi.
  2. Rekisteröidy palveluun. Valitse käyttäjänimi tarkoituksesi mukaan.
  3. Vaihda oletuskuva. Munapäita on maailmassa liikaa.
  4. Kirjoita itsestäsi kuvausteksti, jossa tiivistät olennaisen itsestäsi ja olostasi Twitterissä.
  5. Hae seurattavia. Käytä #-tunnistehakua ja suosituksia sekä tutki löytämiesi käyttäjien seurattavia ja listoja.
  6. Tarkkaile seurattaviesi piiriä ja yleensäkin käyttäytymistä Twitterissä. Katso, mitä Zentolla ja Sometekillä on sanottavaa.
  7. Ala tuitata. Hyvä sisältö on kuranttia, kiinnostavaa ja kantaaottavaa. Jokaisella asiantuntijalla on työstään 140 merkin verran sanottavaa vähintään joka toinen päivä.
  8. Oman tuittituotannon lisäksi kulttuuriin kuuluu ritvaus (RT eli re-tweet) ja ehdottomasti keskustelu ja kommentointi.
  9. Ole läsnä riittävästi. Valitse itsellesi sopiva ja tarkoitusta palveleva Twitter-aika. (Lapsillakin on ruutuaika.)
  10. Ole oma itsesi positiivisella tavalla. Munapäitä on maailmassa liikaa.

HAMK.fi responsiivisten amk-sivujen pienessä porukassa

​HAMKin uusien sivujen ensimmäinen osio julkaistiin 4.2.2014. Tein asiasta tiedotteen, jossa mainitsin meidän verkkopalvelumme kuuluvan ensimmäisten responsiivisten amk-sivustojen joukkoon.

Kävin ennen tiedotteen tekemistä kaikkien amkien sivut läpi. Responsiivisesti toimivat 5.2.2014 (lista aakkosjärjestyksessä)

Vielä viime syksynä responsiivisia sivustoja oli vain pari: kollega tutki asiaa opiskeluaan varten, ja juuri kukaan ei ollut siirtynyt uuteen tekniikkaan. Nyt kun muutama kuukausi on kulunut, porukassa on amkeista jo reilu neljännes.

Vieritys on jees

Sivustojen toteutuksen muutos kertoo laitteistokannan nopeasta kehityksestä ja organisaatioiden halusta olla mukana uusissa käyttötavoissa. Enää ei yritetä saada kaikkea mahtumaan yhdelle ruudulle vaan rakennetaan käyttäjän näytön koolle pinoutuvaa, koon mukaan mukautuvaa sisältöä. Vieritystä ei enää pelätä – kunhan vaan näytöllä on hahmotettava kokonaisuus.

Muuttuvat käyttötavat aiheuttavat haasteita paitsi tekniikalle myös sisällölle. Ja ennen kaikkea sisällölle: silmäiltävyys nousee suureen arvoon, kun tilaa on entistä vähemmän. Tässä meillä on vielä työtä.

Revis Levi’s, sanoittaja

Radion kuuntelu voi olla vaikeaa monesta syystä. Ensimmäinen syy ovat juontajat, toinen lähetykseen soittavat kuuntelijat. Kolmantena korvia särkevät suomipopin sanoitukset kanavasta riippumatta.

Kuulun riimikoulukuntaan. Mua häiritsee, kun laulussa

  1. paino on väärällä tavulla
    maana-lainen
  2. loppusoinnut ovat epätäydellisiä:
    vetelää – kenenkään.

Onko tässä kyse jostain isosta muutoksesta (joka on alkanut runoudessa jo puoli vuosisataa sitten) vai onko tämä tekstintekijän välinpitämättömyyttä tai ammattitaidottomuutta? Vai olenko vain kuunnellut liikaa radiota joululoman aikana?

Sun sanoitustes tähden aatokseni entää
nyt ihmetyksen kipinät mun päässä lentää.
Tuo huultes huono riimi uskoa mun täytyy
sun sanais liekeissä kun sydämeni räytyy.

Kiitos ja anteeksi.

Kukkalahja ja QR-koodi

Työnantaja muistaa joka vuosi joulukukalla. Tänä vuonna jaettiin henkilökunnalle taas Lepaalta ihanat, punaiset amaryllikset – paitsi että ne eivät olekaan amarylliksiä vaan jaloritarinkukkia. Tämä ja moni muu asia selvisi kukkalaatikon kanteen tarratun ruutukoodin takaa.

Hämeen ammatti-instituutinpuutarhaopiskelijat olivat paitsi kasvattaneet kauniit kukat myös tehneet taustatiedoksi sivuston. Sivustolla kerrotaan sipulin matka Brasilian pellolta suomalaiseen joulukotiin: https://sites.google.com/site/jaloritarinkukka/

Kaksi opiskelijaryhmää tekivät kukkien ruukutuksen ja havainnoivat kasvun, ja yksi ryhmä toteutti sivuston ja sinne johtavan QR-koodin. Nimimerkki ”Ei enää epätietoinen” kiittää!