Nettitikku Chromebookiin

Ostin Chromebookin 3G-version, koska halusin käyttää hyödyksi laajakaistan kyljessä kulkevan nettitikun. Itse tikkua ei voi Chromebookiin tökätä, vaan siitä irrotetaan SIM-kortti verkkoyhteyksien luomiseen. Prosessi meni mulla näin:

  1. Varmistin liikkeessä, että voin käyttää olemassa olevaa SIM-korttia uudessa koneessa.
  2. Avasin nettitikun ja poistin siitä kortin.
  3. Avasin Chromebookin takaa korttipaikan luukun.
  4. Yritin pähkiä, miksi aukossa oli tiivis vaahtokumipalanen kaksipuolisella teipillä kiinni.
  5. Googletin ja soitin tukeen. Aloin epäillä, että mulla oli vääränlainen kone.
  6. Palasin liikkeeseen, jossa sain kuulla saaneeni väärän version koneesta. Molemmissa malleissa on sama perusrunko mutta vain toisessa toimiva paikka kortille. Sain uuden koneen pahoittelujen ja karamellipussin kera.
  7. Palasin kotiin ja toistin kohdat 2 ja 3.
  8. Työnsin SIM-kortin paikoilleen ilman ongelmia.
  9. Muutin asetuksista mobiilidatan kohdalle palveluntarjoajan asetukset, jotka olin saanut selville soittamalla.
  10. Toimii.

Kortinvaihtohan mulla on taas kohta edessä, kun Sonera on ostanut operaattorini Ainan. Seuraavalla kerralla menee varmasti kerralla.

Työkaveri: näin menet Twitteriin

  1. Mieti, miksi menet Twitteriin: aiotko hakea tietoa, seurata oman alasi tapahtumia, kasvattaa omaa mainettasi asiantuntijana, jakaa osaamistasi muille, edistää firman brändiä, päästä ilmiöstä perille, ihan muuten vaan olla läsnä vai mikä on tarkoituksesi.
  2. Rekisteröidy palveluun. Valitse käyttäjänimi tarkoituksesi mukaan.
  3. Vaihda oletuskuva. Munapäita on maailmassa liikaa.
  4. Kirjoita itsestäsi kuvausteksti, jossa tiivistät olennaisen itsestäsi ja olostasi Twitterissä.
  5. Hae seurattavia. Käytä #-tunnistehakua ja suosituksia sekä tutki löytämiesi käyttäjien seurattavia ja listoja.
  6. Tarkkaile seurattaviesi piiriä ja yleensäkin käyttäytymistä Twitterissä. Katso, mitä Zentolla ja Sometekillä on sanottavaa.
  7. Ala tuitata. Hyvä sisältö on kuranttia, kiinnostavaa ja kantaaottavaa. Jokaisella asiantuntijalla on työstään 140 merkin verran sanottavaa vähintään joka toinen päivä.
  8. Oman tuittituotannon lisäksi kulttuuriin kuuluu ritvaus (RT eli re-tweet) ja ehdottomasti keskustelu ja kommentointi.
  9. Ole läsnä riittävästi. Valitse itsellesi sopiva ja tarkoitusta palveleva Twitter-aika. (Lapsillakin on ruutuaika.)
  10. Ole oma itsesi positiivisella tavalla. Munapäitä on maailmassa liikaa.

Chromebook on pilviläppäri

Vanha miniläppäri alkoi käydä toooooosi hitaaaaaaaaaaaksi. Olisin voinut tehdä taas kerran siivousta ja myös koettaa ehetystä ja uudelleenasennusta – jos olisin osannut/viitsinyt (yliviivaa tarpeeton).

Päätin ostaa uuden koneen, ensimmäistä kertaa elämässäni ihan itse. (Joo, tällä varmaan saisi pisteen ”En koskaan ole” -kisassa, mutta kotikäytössä olleet koneet on tähän saakka tulleet talouteen jotain muuta kautta: nyxältä, exältä, vaarilta, veljeltä, työpaikalta…)

Ensimmäisenä kysyin itseltäni, mihin tarkoitukseen konetta käytän. Vastasin itselleni: selaamiseen ja kirjoittamiseen. Tarvitsen

  • sähköpostia asioiden hoitamiseen
  • syötteenlukijan ’maailman’ asioiden seuraamiseen
  • paikan valokuvieni tallentamiseen ja jakamiseen
  • tekstinkäsittelyohjelman satunnaisten dokumenttien tuottamiseen
  • pääsyn blogeihini sisällöntuotantoon (anteeksi ruma sana)
  • asiointimahdollisuuden verkkopankkiin ja muihin virallisiin tai virattomiin palveluihin.

Kaiken tämän hoidan selaimella pilvipalveluissa, ja kaikista koneista löytyy selain. Valinta tapahtuikin siis fyysisten ominaisuuksien perusteella.

  1. Koneessa piti olla näppäimistö, sillä tabletilla tekstin tököttelu on kiinalaiseen vesikidutukseen verrattava piina.
    Kävin kaupassa testailemassa näppäimistöllistä tablettia, mutta en tykännyt siitä yhtä paljon kuin aidosta näppäimistöstä. Onneksi näppistabletti maksaa paljon, joten oikeata valintatilannetta ei koskaan tullut.
  2. Koneessa piti olla verkkoyhteys sekä wlanin että 3G:n kautta.
    Yleensä olen kiinni lähimmässä langattomassa verkossa, mutta halusin varmistaa pääsyn palveluihin muuallakin kuin kotona. Halusin myös hyödyntää nettitikkuni, kun sellaisen kerran olin laajakaistani kylkeen hankkinut.
  3. Koneen piti olla helppo käyttää.
    Mua ei oikeasti kiinnosta, mitä kuorien sisällä on. Haluan aukaista kannen ja ruveta hommiin.
  4. Koneen piti olla riittävän kevyt ja näytön piti olla riittävän iso.
    Koska mulla on konttoristin lihakset ja keski-ikäisen silmät.
  5. Kone ei saanut olla liian kallis.
    Koska mulla on keski-ikäisen konttoristin palkka.

Google-palvelujen käyttäjänä päädyin Chromebookiin. Parin kuukauden käytön perusteella valinta oli oikea: avaan koneen ja jo viiden sekunnin päästä olen selaimen kautta palveluissa, joita käytän. Chromebook toimii mun käytössäni kuin muinaisen junan vessa: kansi auki ja sinne meni.

Siihenkin olen jo tottunut, että koneessa ole ole delete-näppäintä vaan sen paikalla on virtanappi. 🙂

Peruskapula kestää

Digitoday uutisoi tablettien hajoamisesta kuumuudessa, kylmyydessä ja kosteudessa. Mä en ole pahoinpidellyt yhtäkään täppäriä, mutta puhelimille on taloudessa sattunut ja tapahtunut.

  1. Pojan peruskapula putosi taannoin toppahousujen taskusta puistoon kuperkeikkakilpailussa. Oli muuten etsiminen, kun akku tyhjeni eikä siihen voinut soittaa! Puolitoista vuorokautta puhelin makasi lumessa ja sohjossa liukumäen alla – ja kun se ladattiin, taas soi.
  2. Tytön puhelimen pesin pesukoneessa, se kun jäi vahingossa toppahousujen taskuun. Kolme varttia ja 40 astetta myöhemmin havaitsin virheeni. Mutta niin vain heräsi sekin nokialainen henkiin, kun irrotin akun ja simin ja annoin kuivua kunnolla.

Coca-Cola -käsittelystä sen sijaan ei kännykkä enää vironnut. Note to self: kun pakkaat paniikissa lapsen reppuun viime hetken retkieväitä, varmista, että pullon korkki on kunnolla kiinni. Tai tee ainakin terveellisemmät eväät.

HAMK.fi responsiivisten amk-sivujen pienessä porukassa

​HAMKin uusien sivujen ensimmäinen osio julkaistiin 4.2.2014. Tein asiasta tiedotteen, jossa mainitsin meidän verkkopalvelumme kuuluvan ensimmäisten responsiivisten amk-sivustojen joukkoon.

Kävin ennen tiedotteen tekemistä kaikkien amkien sivut läpi. Responsiivisesti toimivat 5.2.2014 (lista aakkosjärjestyksessä)

Vielä viime syksynä responsiivisia sivustoja oli vain pari: kollega tutki asiaa opiskeluaan varten, ja juuri kukaan ei ollut siirtynyt uuteen tekniikkaan. Nyt kun muutama kuukausi on kulunut, porukassa on amkeista jo reilu neljännes.

Vieritys on jees

Sivustojen toteutuksen muutos kertoo laitteistokannan nopeasta kehityksestä ja organisaatioiden halusta olla mukana uusissa käyttötavoissa. Enää ei yritetä saada kaikkea mahtumaan yhdelle ruudulle vaan rakennetaan käyttäjän näytön koolle pinoutuvaa, koon mukaan mukautuvaa sisältöä. Vieritystä ei enää pelätä – kunhan vaan näytöllä on hahmotettava kokonaisuus.

Muuttuvat käyttötavat aiheuttavat haasteita paitsi tekniikalle myös sisällölle. Ja ennen kaikkea sisällölle: silmäiltävyys nousee suureen arvoon, kun tilaa on entistä vähemmän. Tässä meillä on vielä työtä.

Verkkopalvelu-uudistus vaiheittain

HAMK on uusimassa julkisia sivujaan. Ensimmäiset osiot on julkaistu tänään: koulutusta koskevat tiedot on siivoten siirretty

  • uuteen julkaisujärjestelmään
  • uudella ilmeellä
  • uudella käyttöliittymällä
  • uudella jäsennyksellä.

Tekemistä on kieltämättä riittänyt: Koko julkinen sivusto siirretään Oracle-portaalista Sharepoint-alustalle, ja uudenlaisen tekniikan haltuunotto haukkaa kapasiteettia niin koneilta kuin ihmisiltä. Ilmeen ja käyttöliittymän kanssa otettiin iso loikka entisestä ajattelutavasta moderniin maailmaan ja digitaalisen julkaisun ideologiaan. Sivuston rakennetta muutettiin kohderyhmälähtöiseksi: nyt tarjoamme omat osiot hakijoille, opiskelijoille sekä työpaikoille ja muille kumppaneille. Rakenteen muuttuessa myös kaikki sisällöt käytiin läpi – ja tätä työtä riittää edelleen! (Oman haasteensa tähän tuo se, että HAMKissa uusitaan samanaikaisesti koulutuksen sisältöjä ja opetuksen tapoja.)

Ensimmäisessä vaiheessa julkaisimme koulutusta koskevaa sisältöä ja HAMKin yleistietoja.

Aloitimme koulutuksen tiedoista ja opiskelun käytännöistä, koska halusimme tarjota mahdollisimman paljon tietoa koulutuksesta kiinnostuneille kävijöille – kuukauden päästä alkaa ammattikorkeakoulujen yhteishaku. HAMKin yleistiedot tehtiin samaan releaseen, sillä ne olivat niin helppo ja pieni kokonaisuus. 🙂

Tällä hetkellä meillä on kaksi järjestelmää käytössä, mutta samoja sisältöjä ei rinnakkain julkaista. Toivomme tämän siirtymävaiheen jäävän mahdollisimman lyhyeksi. Seuraavaksi otamme käsittelyyn palvelujemme ja tutkimuksemme sivut, täydennyskoulutuksen tiedot sekä englanninkieliset sisällöt.

Kampuspoliisin numeroa ei kyllä sivuille ole tulossa.

AMK-lehden kävijätilastoissa mielenkiintoisimpia ovat kuopat ja kukkulat

Olen mukana tekemässä ammattikorkeakoulujen yhteistä verkkolehteä, AMK-lehteä. Verkkojulkaisu kertoo amkien tutkimustoiminnasta ja kehityshankkeista, ja se on suunnattu niin ammattikorkeakoulujen käyttöön kuin tiedotuskanavaksi yrityksille ja yhteistyökumppaneille.

Seuraamme sivuston kävijämääriä säännöllisesti ja tarkkailemme myös omaa toimintaamme, jotta voimme arvioida tavoitteiden saavuttamista. Katselemme siis absoluuttisia lukuja ja raportoimme niistä, mutta minusta mielenkiintoisempaa on pysähtyä piikkien eteen ja rotkojen ääreen: Mitä tässä on tapahtunut? Johtuuko tämä meistä? Olemmeko tyytyväisiä toimintaamme vai pitääkö prosessia muuttaa? Haemme palautetta myös muilta.

Käytämme sivuston kävijämäärien laskurina Google Analyticsiä. Katselin juuri viime kalenterivuoden lukuja, ja totesin taas kerran, kuinka mainio työkalu Analytics on. Normaalisti en paljon perusraporttia pidemmälle kulje: katselen etusivun normiraportin käynnit, kävijät ja sivujen katselut, käyntien kestot ja pituudet ja tietysti välittömän poistumisprosentin. Yhdellä silmäyksellä näkee käppyröistä muutokset niin hyvään kuin pahaan, ja punaisen luvun kohdalla voi pysähtyä arvioimaan tilanteen vakavuutta.

Halutessaan voi tietysti kaivautua syvemmällekin. Analytics antaa dataa monenlaiseen käyttöön, mutta me seuraamme valittuja mittareita, jotka on on määritelty tavoitteidemme mukaan. Tämä riittää toistaiseksi.

Asana auttaa hallitsemaan tehtäviä

Meillä on meneillään verkkopalvelun uudistamishanke. Projektinhallinnassa olemme pyrkineet perinteisestä vesiputousmallista ketterämpiin menetelmiin (joskaan puhdasta scrumia ei täällä synny).

Projekti on organisoitu tyypilliseen tapaan: ohjausryhmä linjaa ja projektiryhmä tekee. Rakennusvaiheessa päätekijät ovat sekä tietohallinnosta että viestinnästä, ja työssä ovat tukena sisäiset asiantuntijat ja ostetut palvelut.

Tehtävien koordinoimiseen ollaan koetettu useita eri menetelmiä. MS Project tuntui turhan massiiviselta järjestelmältä, eikä sitä ei ollut kiinnitetty mihinkään resurssipooliin. Product backlog perustettiinkin Exceliin – se kun on muodoltaan taulukko. Sprintit kirjasimme ensin välilehtiin, mutta tämä työkalu ei ollut kaikkein kätevin. Mietimme tehtävien hallintaa kalenterin avulla, mutta se homma ei meillä toiminut – osin syynä oma huono kalenterikulttuurimme, osin koko kalenteriohjelman vaihtuminen täysin toiseen systeemiin. Aloimmekin etsiä muita vaihtoehtoja.

Verkossa toimivaa Asanaa olemme pyöritelleet nyt parin kuukauden ajan, ja se on mielestämme helpottanut organisointia. Meillä on aliprojektikohtaiset tehtävälistaukset, joita voi pilkkoa ja ryhmitellä tarpeen mukaan. Tehtävillä on omat alitehtävänsä, tekijänsä, määräaikansa ja tunnisteensa, ja niitä pystyy siirtelemään ja kopioimaan osioiden välillä. Tehtäviä voi kommentoida ja niitä voi deletoida.

Palavereissa avaamme yhdessä Asanan ja käymme läpi kunkin projektin ja sprintin ja henkilön tehtävät. Palaverien välissä tietenkin jokainen kuittaa tehtäviään reaaliaikaisesti (tai sitten kun ehtii). Selainpohjainen yhteiskäyttöinen palvelu on auttanut meitä hahmottamaan kokonaisuutta paremmin, ja mielestämme ns. byrokratian pyörittäminen on keventynyt. Riittävä dokumentointi tulee tehtyä helposti kunkin tehtävä kohdalle: valintojen perusteet on helppo kirjata esim. kommentiksi.

Merkitystä on myös sillä, miltä asiat näyttävät: On riemullista, kun tehdyt tehtävät muuttuvat harmaiksi ja siirtyvät muualle. Tehtyjen tehtävien ja alitehtävien listasta myös muistaa, mihin aikansa on käyttänyt. Ja jonain päivänä vielä osoitan tukeni jollekin kollegan tehtävälle merkkaamalla sen kohdalle sydämen. ❤

Käyttöönotto oli tosi helppoa niin kuin hyvissä verkkopalveluissa on: me vain kirjauduimme palveluun ja aloimme tehdä niin kuin loogiselta tuntui. Opettelemista meillä vielä tehokäyttäjiksi on: Eri tehtävien keskinäinen riippuvuus on vielä hakusessa, samoin projektien ja osioiden tehokäyttö. Tageja emme ole ottaneet käyttöön, vaan suunnittelemme niille jonkun systeemin, jotta tunnisteista on oikeasti hyötyä. Siihen saakka keskitytään tehtävien tekemiseen, ei niiden hallinnoimiseen.

Matkalla mukana vain välttämätön

posteriseinäkeOlin toissa viikolla konferenssissa, jossa esittelin työkaverin kanssa työstämäämme posteria. Kokousmatka kesti keskiviikosta sunnuntaihin, ja mukaan otettiin vain välttämättömin:

– julisteputki, jota kollega käyttää muuten jousiammuntanuolien kuljettamiseen
– A5-kokoiset ojenteet, korporaatiokielellä ’handout’
– Google Drivessa työstämämme artikkelin tuloste
– tabletti, jonka työpöydällä oli kopiot sekä ojenteesta että artikkelista
– muistitikku, jossa oli kopiot sekä ojenteesta että artikkelista
– tarra-arkillinen artikkeliin johtavia QR-koodeja (oikein kohdennettu tulostaminen oli vaikeampaa kuin artikkelin kirjoittaminen)
– maalarinteippirulla, joka olikin välttämätön installaation viimeistelemiseksi (kuvassa)

Käsimatkatavaroilla mentiin siis viisi päivää ja pärjättiin erinomaisen hyvin. Paitsi seuraavalle matkalle teen seuraavat parannukset: 1) Hankin tablettiin irrallisen näppäimistön, elleivät näppäintabletit dramaattisesti halpene. 2) En luota pikkuhousunsuojiin hikilappuina.

Symphony opettaa

Toissaviikon koulutustilaisuutemme Silja Symphonylla oli hyödyllinen monessa mielessä. Osallistujat oppivat käytännössä uusia asioita verkkokokouksesta videointiin, ja me tapahtuman järjestäjät saimme myös uutta kokemusta tilaisuuksien organisoinnista:

Olimme suunnitelleet demoavamme Lync-verkkokokousta eri toimipaikkojen kanssa, mutta käytännössä emme saaneet riittävän ripeää yhteyttä videokuvan järkeväksi lähettämiseksi. Olimme testanneet toimivuuden etukäteen ja testasimme sen myös koulutustilaisuuden aamuna – ja kaikki toimi – mutta H-hetken koettaessa tapahtui demoefekti eikä yhteys laivalta maihin käynnistynyt. Onneksi olimme varautuneet tähän ja käynnistimme etukäteen tehdyn tallenteen: asiasisältö tuli esitettyä, vaikka etäosallistumisen hyöty jäikin todentamatta.

Olimme myös suunnitelleet parinkymmenen ihmisen olevan toisiinsa yhteydessä kännyköillään Lync-verkkokokouksen kautta. Tämä onnistui eli saimme ihmiset kutsuttua perustamaamme kokoukseen ja käyttämään chattia. Kokouksessa emme käynnistäneet ääntä emmekä videota, koska se olisi vienyt aivan liikaa kaistaa eikä olisi toiminut Lync 2010 -versiossa. Osa ihmisistä käytti laivan wlania, osa oli kokouksessa oman 3G:nsä kautta.

Ryhmät kuvasivat lyhyitä videoita YouTube HD -sovelluksella, jolla ne on myös mahdollista ladata YouTubeen. Suurimmalla osalla lataus onnistui ongelmitta (3G tai wlan), mutta joillain sovellus jumitti videot puhelimeen niin, että niitä ei saatu koneesta ulos millään (ei edes piuhalla). Tähänkin ongelmaan tosin keksittiin humanistiratkaisu eli kuvasimme puhelimen ruutua toisella puhelimella ja latasimme sitten tämän videokuvan toimivan puhelimen sovelluksesta YouTubeen. Videon laatu kärsi huomattavasti, mutta sisältö saatiin jakoon!

Opetus: tekniikka pettää, mutta ihmiset eivät.