Kuuluuko, kuuntelen?

Meni se uusi Skypekin sitten asentamaan itsensä kotikoneelle, kun huomio kääntyi muualle – olisinko niistänyt kuumepotilaan nenää vai vaihtanut telkkarista kanavaa parempiin lastenohjelmiin? Oli siis aamu, aamutoimet ja muut toimet ja verkkokokous alkamassa viiden minuutin päästä.

Ja oli sitten se Adobe ConnectPron uusi versiokin otettu käyttöön – huoneessa oli uusi sisustus, ja mikrofoni oli viety kattoon vasemmasta lattianurkasta. Ja oli sitten minulle merkitty se asialistan ensimmäinen alustus ja kaikki muut jo paikalla ja äänitestit tehtynä. Eikä sitten lähteneet äänet, vaikka eilen vielä kaikki toimi niin kuin pitääkin.

Että sanoin sitten sanottavani niin, että soitin yhden toisen osallistujan kännykkään, joka laittoi kaiuttimen päälle ja muut osallistujat verkon päissä olivat kohteliaita ja vakuuttivat, että kuuluu ihan hyvin. Että loppukokouksen olikin sitten kuunteluoppilaana ja koetin tuikata kommenttejan chattiin, kun vaan kerkesin.

Seuraavana aamuna oli sitten toinen kokous. Onneksi pääsin aloittamaan varustautumisen puoli tuntia ennen aloitusta, tällä kerralla langallisessa verkossa – ja taas ihan mykkänä. Jostain uuden Skypen uudesta valikosta sitten löytyi se ruutu, josta piti poistaa rasti, jotta ääni lähti meiltä maailmalle. Tunsiko humanisti itsensä viisaaksi, miltei insinööritason tietotekniikkaosaajaksi? – No ei kyllä tuntenut.

Lotta Lingosta tuli myös Viestintälotta

Olen blogannut jokusen vuoden. Ensimmäisen blogini perustin työnantajan suljetulle alustalle, ja sen kuihduttua siirsin sisältöjä niin ikään työnantajan tarjoamaan wikiblogiin. Yritin pitää yllä keskustelukulttuuria, mutta vääränlaisessa paikassa se oli varsin vaikeaa.

Yhden opiskelurupeaman aikana perustin oman blogin Bloggeriin ja pidin opintopäiväkirjaani siinä palvelussa. Se oli niin helppoa, että aloin tuottaa myös muuta sisältöä samaan osoitteeseen. Ennen pitkää minulla oli kirjava kokoelma postauksia aina verkkopalvelun käyttäjäpersoonan kuvauksesta puhkikuluneiden teepaitojen hyötykäyttökuviin. Tunnisteet eivät paljon tässä kaaoksessa auttaneet! Totesin, että samalla blogilla on mahdotonta osallistua oman alan keskusteluun, kirjoittaa auki työprosessejaan, rakentaa palvelevaa verkkopresenssiä sekä pitää arkista päiväkirjaa itselleen ja läheisilleen. Aika ilmeistä, kun sen näin jälkikäteen kirjoittaa.

Viestintälotta WordPressissä, muonituslotta muualla

Päätin tehdä selvän eron omaminän ja työminän välille. Syntyi Viestintälotta, joka perusti bloginsa WordPressiin, sujuttautui Slideshareen, huutelee Lotta Lingon takaaTwitterissä, piirtelee Preziin ja kaikilla näillä sisällöillään mukana LinkedInissä.  Lotta Linko puolestaan pitää Bloggerissa päiväkirjaa, jonka ovi on auki kymmenkunnalle kävijälle ja on Facebookissa kaveri niin ystävien kuin kollegoiden kanssa.

Omaminä on sama kuin työminä, mutta me puhumme eri asioista eri ihmisille. Kahdella eri nimellä annan eri näkökulmia itseeni ja toimintaani: eri puolet minusta kiinnostavat eri ihmisiä. Kahden nimen käyttö on käytännössä helppoa, ja kun ne voi monessa palvelussa yhdistää Viestintälotta Lotta Lingoksi, erehtymisen vaara ei vastapuolellakaan pitäisi olla.

Lue lisää

Itselle on ollut opettavaista kuvata omaa kehitystään yksityisestä yleiseen ja taas takaisin privaatin puolelle. Aallon ja Uusitalon ’Löydy’-kirjan 360 asteen verkkoidentiteetti tarjosi valmiin kuvan sille, mitä olin mielessäni pähkäillyt. Sen pohjalta olen kuvannut verkkoidentiteettiäni Prezissä. Blogia WordPressiin perustaessani kerroin persoonani jakamisesta.

Elämäni toimistotalot

Elämäni talot on ollut yksi viime aikojen suosittuja uusia sovelluksia. Yksi jos toinen kaveri listaa muuttojansa, ja onhan siellä tietysti minunkin polkuni (27 askelta).

Ollapa samanlainen palvelu työpaikoille! LinkedIn kyllä tarjoaa tilaa työhistorialle, mutta olisipa kiva saada sama paikkatiedolla ja maisemakonttorikuvilla varustettuna. Vai joko on olemassa workplace-plugin? (Jossa voisi rahalla siirtää itsensä avokonttorista kulmahuoneeseen?)

Vaihtelu oikeasti virkistää

Olen juuri eilen muuttanut toiseen toimistoon nykyisessä työpaikassa, ja ensi kuussa en enää muista edellistä kämppää. Se on tässä työpaikassa seitsemän vuoden aikana seitsemäs. (Työpaikkoja ja työhuoneita on kaikkiaan ollut noin seitsemän kertaa seitsemän.)

Muuttaminen on kivaa. Ja olen todella iloinen, että teen verkkotyötä: pakkaan paperini ja mappini yhteen laatikkoon, käärin läppärin johdot kasaan ja siirrän kahvikuppikokoelman uuteen keittiöön.

Jos vielä keksisivät sen johdottoman sähkön, niin muuta en pyytäisi.

Kätevästi netistä!

kanootit_rannalla

Tätäkään kuvaa ei koskaan teetetty.

Päätin lauantai-iltana tilata digikuvista valokuvat. Netin kauttahan se onnistuisi kätevästi ilman tilauspussin tilaamista ja rompun polttelua ja varmaan halvemmalla kuin missään liikkeessä, johon pitäisi erikseen mennä.

Kone auki ja selain tunnettuun osoitteeseen. Täällähän tuote tarjolla: valokuvat valmiina kierrevihkosena. Kuvatkin olin jo valinnut valmiiksi, joten ei tarvinnut muuta kuin tehdä tilaus.

Tilauksen tekemisen edellytys oli rekisteröityminen palveluun. Ei ongelmaa, sillä olin jo asiakas ja minulla oli käyttäjätunnus. Syötin käyttäjätunnuksen ja salasanan, mutta palvelu ilmoitti niiden olevan virheelliset. Päätin rekisteröityä uudestaan, jolloin sain ilmoituksen, että tunnus oli jo olemassa. Sain sähköpostiini uuden salasanan, jonka pystyisin palvelussa vaihtamaan. Vasta nyt siis varsinaiseen tilaamiseen.

Valitsin haluamani tuotteen ja aloin siirtää kuvia. Tai olisin alkanut, jos olisin osannut. Käyttöliittymässä oli kyllä ohjeet, mutta niiden mukaan ei voinut toimia: ”Valitse lähetä” oli mahdotonta, kun Lähetä-nappia ei ollut koko ruudulla. Onneksi oli mahdollista raahata kuvat toisesta ikkunasta tähän, kunhan ensin asensin koneelleni aktiivisen komponentin, mikä lie ollut. Kuvien latautumisen aikana ehdin selailla kaksi aikakauslehteä.

Kuvat olivat nyt palveluntarjoajan palvelimella, seuraavaksi kokoaisin kuvat kirjaksi. ”Virhe. Sovellus on suljettava.” Samalla meni kiinni koko kone, sillä kello oli puoli yksi yöllä. Jatkaisin huomenna.

Niin kuin jatkoinkin. En kylläkään enää päässyt käyttäjätunnuksellani ja salasanallani palveluun kymmenestä yrityksestä ja tarkistuksesta huolimatta. Pitäkää tunkkinne!

Googletus tuotti muitakin palveluita, joten valitsin niistä sen, jonka tunsin ennestään. Tarjolla oli tuote, jonka halusin, joten etenin palvelussa. Käyttöliittymä vaikutti paremmalta kuin eilinen, ja ainakin se oli aidosti suomenkielinen, ei Suomen kielinen ruotsin kieli oppin kanssa.

Kuvien lataaminen oli aivan yhtä hidasta kuin eilenkin, mikä tietysti kertoo laajakaistayhteydestäni. Kun kuvat olivat palveluntarjoajan palvelimella, pääsin rakentamaan omaa kuvakirjaani vaihe vaiheelta. Harmi vaan, että vaiheita ei ollut kuvattu etukäteen, että olisin voinut suunnitella järkevimmän ja nopeimman etenemisen jo ennen kuin ryhdyin lataamaan ja lajittelemaan kuvia. Käyttöliittymä kun toimi ruutu kerrallaan ja jokainen ”eikun” latasi sivun uudestaan. Pitäkää tämäkin tunkkinne!

 

Tilaa valokuvat kätevästi netistä -projektiini kului kaksi iltaa ja puoli yötä, kolme palvelua, neljä tuntia kuvien latausta, viisi asennuskaljaa – lopputulos nolla tilausta.

”Ei minulla ole aikaa päivittää kalenteriani”

Joudun aika ajoin kutsumaan ihmisiä saman pöydän ääreen. Nimenomaan ’joudun’, sillä se käy työstä. Vaiheet ovat:

1) Valitsen organisaation sähköpostijärjestelmän osoitekirjasta käyttäjät.

2) Alan haravoida mahdollisia aikoja: systeemi näyttää kunkin kalenterissa olevat varaukset ja vapaat ajat.

3) Lähetän vastaanottajille kutsun, jonka he voivat suoraan hyväksyä omaan kalenteriinsa merkinnäksi.

4) Saan sähköpostiin kolme vastausta, joissa kerrotaan, että aika ei sovi ja että koko kalenteri ei ole käytössä. Sen sijaan on kaksi paperiallakkaa.

5) Minulle soitetaan ja kerrotaan, että aika ei sovi, mutta annetaan puhelimitse viisi vaihtoehtoista aikaa. ”Kyselepä muilta, sopiiko mikään näistä.”

6) ”Eihän tämä järjestelmä keskustele toisen, minun käyttämäni järjestelmän kanssa.”

7) Yksi kutsutuista kertoo, että kalenteri ei ole ajan tasalla, kun puhelimen synkkaus ei onnistu. ”Ei minulla ole aikaa päivittää kahta kalenteria!”

Meillä muilla ilmeisesti aikaa riittää.

Koulutus: kuuntelusta käsiksi

Keskustelimme kollegoiden kanssa siitä, millainen sosiaalisen median koulutus olisi kannattavinta niin osallistujille oppijoina kuin meille järjestävänä tahona. Olemme tähän saakka toteuttaneet tunteja perinteisesti alustaen/keskustellen sekä hands-on -harjoituksin. Nyt mietimme, olisiko aika luopua luennoinnista kokonaan.

’Sosiaalinen media’ on ajattelutavan muutos: yhdessä tekemistä ja avointa jakamista. ’Sosiaaliset mediat’ puolestaan on valtava arsenaali työkaluja ja palveluita, joista jokainen valitsee itselleen senhetkiseen käyttötarkoitukseen sopivimmat sovellukset. Ajattelimme niin, että sosiaalista mediaa ei voi ulkoa valuttaa toisen päähän, vaan se on jokaisen itse käsitettävä. Käsittäminen puolestaan tapahtuu käsin tekemällä eli sosiaalisiin medioihin tutustumalla.

Tekemällä oppii, ja yhdessä tekemällä vielä enemmän. Käytännöllinen koulutus olisi kuin sosiaalisen median määritelmä itse – yhteinen merkitysten muodostamisen prosessi ennalta määritellyn ’oikean vastauksen’ sijaan.

Taikanappi tuo sisällöt Bloggerista WordPressiin

Olen blogannut jonkin aikaa osoitteessa lottalinko.blogspot.com. Taannoin perustin blogini yhteen opintokokonaisuuteeni liittyen, ja Googlen palvelu oli tilinomistajan vaivatonta ottaa käyttöön.

Blogin ongelmaksi/ominaisuudeksi muodostui kuitenkin se, että sisällöt olivat kaikkea mitä minä itsekin: Lotta Lingon loistoidea lahon kannon hyödyntämisestä skumppalasitelineenä; Lotta Lingon kriittinen kannanotto kirjoitusvirheelliseen esitteeseen; Lotta Lingon ylistys sovitusnukkeen kuuluvasta helmanmerkkaajasta; Lotta Lingon seikkaperäinen selitys organisaationsa verkkopalvelun informaatioarkkitehtuuriksi… Kaikesta kaikille tarkoittaa myös ei kenellekään mitään, vaikka kuinka luokittelisi ja asiasanoittaisi.

Eikä siinä vielä kaikki

Oman blogini lisäksi julkaisin joitain kirjoituksia erään koulutustilaisuuden blogissa (avomobiilit.blogspot.com) ja oman yksikköni yhteisessä blogissa (hamktiedotus.blogspot.com). Kirjoitan myös aivan tuoreeseen tiimiblogiin (verkottuen.blogspot.com). – Sanoinko jo jotain Googlen palvelujen koukuttavuudesta? – Lisäksi minulla oli oma ’blogi’ organisaationi wikialustalla.

Perustin myös WordPress-blogin.  Halusin Bloggerin lisäksi testata toistakin vaihtoehtoa ja ennen kaikkea luoda omannäköiseni viestintään ja ammattiini liittyvän kokonaisuuden.

Varaslähtö

WordPressissä on olemassa Taikanappi, jota painamalla voi tuoda valitusta Blogger-blogista kaikki kirjoitukset (kirjoittajasta riippumatta) kategorioineen. Tuotujen kirjoitusten julkaisupäiväkin säilyy alkuperäisenä. Hillitsin napin ylenpalttista painamista, sillä tavoitteeni ei ollut tuoda kaikkea sisältöä uudelle alustalle vaan valita eri blogeista samaan aihepiiriin kuuluvia omia sisältöjäni järkeväksi kokonaisuudeksi.

WordPressin työkalut tuntuivat todella runsailta. En Bloggerissa ole kaivannut yhtään enempää kuin mitä siellä oletuksena on, mutta nälkähän tunnetusti kasvaa syödessä. Ensi-istumalta nappasin uuteen blogiini kategoria- ja asiasanapilvet ja tein eri lähteistä tuomiini juttuihin uusia määrityksiä. WordPressin ohjausnäkymässä yleiskuvan saaminen ja massatoimien tekeminen on helppoa – tosin juttujakaan ei ole vielä kuin kourallinen.

Muonituslotasta viestintälotta

Alustavaihdoksen lisäksi tein toisenkin muutoksen blogiin: en perustanut Wordpress-blogiani nimellä Lotta Linko vaan Viestintälotta. Haluan ennen kaikkea helpottaa lukijoiden taakkaa ja tarjota sisällön oleellisesta osoitteesta. Oletukseni on, että kollegaa kiinnostaa viestintälotta eli esim. verkkopalvelumme metatietojen merkitseminen. Sukulaiseni puolestaan haluavat nähdä kuvan ja lukea reseptin Lotta Lingon säilömistä paprikoista.

Perustin uuden blogin yhteydessä myös @viestintalotta-käyttäjän Twitteriin. Aika näyttää, kuinka jakautunut persoonallisuus minusta tulee.

Jakautunut persoonallisuus osallistuu

Osallistun yhteisen blogin kirjoittamiseen mielelläni:

  1. Yhteinen tekeminen ja jakaminen ovat tärkeitä niin työelämän taitoina kuin yleisinä periaatteina.
  2. Tuon esille oman ammatillisen näkökulmani muiden mielipiteiden joukkoon – näin muodostuva kuva on täydempi ja rikkaampi kuin monta ’omaa’ erikseen.
  3. Tekemällä oppii ja matkan varrella voi mielikin muuttua. Bloggaamalla ja keskustelemalla saa näkemystään esille, mutta pääsee myös osalliseksi muiden maailmankuviin.
  4. Testaan työkaluja ja niiden yhteiskäytön mahdollisuutta ja helppoutta. (Olisin voinut näiden sijasta käyttää kielteisiäkin ilmaisuja, mutta tahdon uskoa ratkaisukeskeisyyden voimaan jo ajatuksen tasolla.)

Koetan parhaillaan kanavoida ammattiminää ja siviiliminää eri profiileihin. (Työminä on vielä erikseen!) Lotta Linko sai kutsun yhteiseen blogiin, mutta Viestintälotta kirjautui sisään. En vielä tiedä, miten onnistun tarjoamaan kiinnostavan sisällön oikeille ihmisille osuvat profiilit luomalla ja sopivat työkalupaletit valitsemalla. Kaiken takanahan olen minä, yksi ja sama ihminen. Toivottavasti prosessi on kiinnostava myös lukijoille, seuraajille, vastaanottajille ja kavereille. Saa osallistua!

(Tämä kirjoitus julkaistu myös Verkottuen-fokustiimin yhteisessä blogissa 17.9.2010)