Jos maailma ei huku siihen itteensä, niin pakkausjätteeseen viimeistään: tämä lätty oli
– pahvilaatikossa
– muovikääreessä, jonka sisällä oli
– muovirasia kinkunsiivuille
– toinen muovikääre itse pizzalle.
Avaamiseen riittivät tavalliset sakset. (Lasten leluissahan tarvitaan vähintään sivuleikkurit ja mattoveitsi.)
Elämäni talot on ollut yksi viime aikojen suosittuja uusia sovelluksia. Yksi jos toinen kaveri listaa muuttojansa, ja onhan siellä tietysti minunkin polkuni (27 askelta).
Ollapa samanlainen palvelu työpaikoille! LinkedIn kyllä tarjoaa tilaa työhistorialle, mutta olisipa kiva saada sama paikkatiedolla ja maisemakonttorikuvilla varustettuna. Vai joko on olemassa workplace-plugin? (Jossa voisi rahalla siirtää itsensä avokonttorista kulmahuoneeseen?)
Vaihtelu oikeasti virkistää
Olen juuri eilen muuttanut toiseen toimistoon nykyisessä työpaikassa, ja ensi kuussa en enää muista edellistä kämppää. Se on tässä työpaikassa seitsemän vuoden aikana seitsemäs. (Työpaikkoja ja työhuoneita on kaikkiaan ollut noin seitsemän kertaa seitsemän.)
Muuttaminen on kivaa. Ja olen todella iloinen, että teen verkkotyötä: pakkaan paperini ja mappini yhteen laatikkoon, käärin läppärin johdot kasaan ja siirrän kahvikuppikokoelman uuteen keittiöön.
Jos vielä keksisivät sen johdottoman sähkön, niin muuta en pyytäisi.
Kuvan juna ei liity tapaukseen.
Ei ainakaan junassa:
Ystäväni myöhästyi intercitystä noin nanosekunnin. Hän ehti laiturille, junan viereen ja jopa painamaan oven avausnappia, mutta juna ei enää avannut ovia vaan lähti liikkeelle. Ystäväni meni välittömästi aseman lipunmyyntiin vaihtamaan lippuaan seuraavaan junaan.
Sepä ei käynytkään, sillä kyseessä oli e-lippu.
Siis siitä hyvästä, että ihminen itse tekee kaiken – selaa aikataulut, varaa paikan ja tulostaa lipun omalla printterillään kertaakaan VR:n henkilökuntaa työllistämättä ja ilman alennusta hinnasta – VR on täydellisen järkkymätön säännöissään?
Lainkuuliainen ystäväni osti uuden lipun ja odotti seuraavaa junaa. Joku toinen olisi voinut mennä seuraavaan junaan vanhalla lipulla ja puhua tiensä perille. Ja joku muu olisi ajanut vastaisuudessakin omalla autolla.
Tapahtumapaikka: Hesburger
Henkilöt: Äiti ja kaksi lasta (kaikki noin toista kertaa elämässään hampurilaisella), myyjä.
Äiti: – Ottaisin kaksi lasten hampurilaista ja yhdet isot ranskalaiset, kiitos.
Myyjä: – Laitetaanko siis isot vai vielä isommat?
Äiti: – Ai isommat kuin mitkä?
Myyjä: – Isot.
Äiti: – Mitä isoilla ja vielä isommilla on eroa?
Myyjä: – No niitä vaan laitetaan enemmän.
Näinhän se on. ’Isommat’ on isommat kuin ’isot’.
Lapset palasivat kahden viikon päiväkotipäivystys jälkeen omaan tarhaan ja omiin ryhmiin, ketunkoloon ja myyränpesään. (Rakennus on aiemmin toiminut mm. kansakouluna, sotasairaalana ja keuhkotautiparantolana, mutta sijaitsee niin metsän helmassa, että ketuilla ja myyrillä on perustellut kolonsa myös päiväkodissa.)
Edellinen tarha on rakennettu paloaseman naapuriin mutta entisen kartanon liepeille, ja tarhassa ryhmät oli nimetty maaseutuhenkisesti. Eri-ikäiset leikkivät keskenään mm. riihitontuissa, myllytontuissa, aittatontuissa ja kaskutontuissa.
Kaskutonttujen ryhmä on varmasti kaikkein hauskin. Siellä todennäköisesti väännetään vitsiä ja viljellään huumoria, perinnelajeja tietty nekin.
Nimeäminen ei ole helppoa. Tarharyhmät, tiet, asuinalueet, kaupunginosat… On varmasti vaikeaa luoda kokonaisuutta, joka on vanhaa kunnioittava ja uusien hyväksymä – eikä yhdenkään kaskun kohde. Mutta silti epäilen, että tässä tapauksessa puhutaan aitasta kun on tarkoitettu seipäitä.
Cision listasi marraskuussa PR-blogien top10-kärjen. Kolmen kuukauden ikäinen Viestintälotta oli hyvässä seurassa hivenen hämillään – ja kiittää saamastaan huomiosta.
Perustin Viestintälotan blogin syyskuussa 2010. Blogillani halusin
Cisionin kertoo arvioivansa blogien senhetkistä ja todennäköistä tulevaa suosiota. Mitä aion tehdä varmistaakseni blogini laadun tai ainakin omintakeisuuden?
Päätin kirjoittaa (A) hyvää verkkotekstiä (B) myönteisesti ja rakentavasti. Päätin antaa oman ajatukseni, ääneni ja tyylini näkyä sisällöissä. Päätin julkaista vain silloin, kun minulla oli oikeasti sanottavaa. Päätin sallia itselleni inhimillisyyden eli mm. epäjohdonmukaisuuden, epätasaisuuden ja erilaisuuden. Tätä aion jatkaa.
Vastoin yleisiä bloggausohjeita en kirjoita säännöllisesti monta kertaa viikossa. Otsikoin mieluummin vaikka ironisoiden kuin optimoiden. En kyttää kommentteja, joten usein reagoin myöhässä. Hukkaan tilaisuuksia osallistua keskusteluun, koska en ole linkittänyt muihin blogeihin enkä käy jatkuvasti kommentoimassa muiden tekstejä. En osaa ennakoida ja olla ensimmäisenä raportoimassa uusista asioista. Tätäkin aion jatkaa.
*
Top 10 PR-blogit Suomessa marraskuussa 2010 (Lähde: Cision Finland)
Lähde: http://www.cisionwire.fi/cision-finland/cision-listasi-pr-blogit65551, viitattu 4.1.2011
Viestintälotta 