Mobiilikesäkoulu: osallistujat määräävät tahdin ja suunnan

Mobiilikesäkoulun ensimmäinen päivä on takana. Olin Mustialan puistossa leiripaikka 6:ssa keskustelemassa verkkoidentiteetistä yhdessä Hanna-Kaisa Sulosen ja Jaana Nuuttilan kanssa. Samassa teltassa sadetta pitivät myös Agropit-osuuskunnan Sanna Lahtinen ja matkatoimisto Somen Pauliina Mäkelä.

Pisteellä kävi kolme ryhmää. Ensimmäinen sessio pidettiin englanniksi, sillä siihen ryhmään oli koottu mobiilikesäkoulun ulkomaiset vaihtarit. Keskustelu oman online-identiteetin rakentamisesta oli vilkasta, ja kokemuksia jaettiin innolla. Samat somekysymykset pätevät niin Suomessa kuin muualla Euroopassa: kuka olla, miten olla, missä olla, miksi olla? Tässä ryhmässä vain osa pääsi tehtävään saakka, kun kännykkäliittymän datamaksut pelottivat eikä wlan kuulunut riittävän hyvin sujuvaan työntekoon. Toinen porukka olivat tekniikkapainotteiset  osallistujat, ja heidän kanssaan päästiin harjoituksessa paljon pidemmälle – laitteet kun olivat viimeisen päälle!

Kolmannessa porukassa pohdinta keskittyi somen syvimpään: mistä jää paitsi, jos siellä ei ole? Pauliina Mäkelä totesi, ettei voi enää verrata aikaan ennen somea, sillä se on niin olennainen osa jokapäiväistä elämää. Some ei ole paikka, jonne mennään tekemään somejuttuja, vaan se on tapa olla yhteydessä ja tehdä sitä, mitä muutenkin tekisi. Käytännnön esimerkiksi somehyödystä Pauliina antoi ilmaisen Whatsapp-sovelluksen, jolla heidän perheensä on korvannut maksulliset tekstiviestit. Some voi siis säästää aikaa, vaivaa ja rahaa ja hoitaa sen, mitä joka tapauksessa pitää tehdä.

Oli kiva taas kerran todeta, miten hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – mutta vain puoliksi. Jokainen sessio muodostuu erilaiseksi riippuen siitä, millaisia osallistujia ryhmässä on, millaisia näkemyksiä, ominaisuuksia ja taitoja porukassa kohtaa ja millaiseksi dynamiikka kunkin aiheen ja tilanteen kohdalla muodostuu.

Tarvitaan pulpettia ja pilveä

Digital Competence and Learning -seminaarin ensimmäinen päivä on takana. Tänään käsiteltiin varsin kattavasti teemaa ”pulpetista pilveen”: puhuttiin mm. fyysisistä tiloista, oppimisympäristöistä, innovatiivisuudesta, pilvipalveluista ja ihmisten kohtaamisesta.

Dicolen Teemu Arina totesi tehokkaimman työ- ja oppimisympäristön olevan ihmisen ’laajennus’: tarpeiden mukainen ja jatkuvasti muuttuva toiminnan osa, ei suinkaan IT-osaston vakioitu ja stabiili tuote. Googlen Ari Lampela oli samoilla linjoilla ja uskoi (henkilökohtaisten ja räätälöitävien) mobiililaitteiden parantavan niin työn tuottavuutta kuin opiskelun tehokkuutta. Microsoftin Marianna Nieminen haastoi antamaan ihmiselle vapautta: herättämään halun vastuun kantamiseen ja yhdessä tekemiseen. Myös Yliopistokiinteistöjen Olli Niemi tunnusti oppivansa parhaiten yhdessä, ja varsinkin hyvässä ja toimivassa fyysisessä tilassa.

Puheenvuoroissa siis vaadittiin laatikosta ulos astumista ja laatikon ulkopuolella ajattelemista.

Laatikkoon on sitten hyvä vetäytyä pureskelemaan kohtaamisissa saatuja uusia virikkeitä, erilaisia näkökulmia, tuoreita teesejä tai vastustavia antiteesejä. Laatikossa on rauhallista muodostaa synteesejä.

Taskulounas on hengen ja ruumiin ravintoa

Taskulounas on twitteriä ja tarkoittaa suomeksi nettituttujen tapaamista reaalimaailmassa eli lounaspöydässä. Hämeenlinnan ensimmäisestä taskulounaasta sovittiin pari viikkoa sitten näin:

@katleena @MinLii Sure! How about Mon 10/3? @HPulkkinen @Eija_Makinen@kirsijii @LottaLinko #Hämeenlinna #Taskulounas

 Kun toimeen tartutaan

Kutsun lähetti  Minna Takala eli @Minlii:

– Olen muuttanut Hämeenlinnaan jokin aika sitten, ja Twitteristä olen hakenut paikallisia twiittaajia Hämeenlinna-hashtagillä. Nyt oli kiva nähdä nettituttavia kasvokkain ja tutustua ihmisiin paremmin kuin 140 merkkiä kerrallaan.

Taskulounaan idea on juuri verkostoituminen, tapaaminen face-to-face (eikä esim. facebook-to-facebook) ja tuttavuuden syventäminen. Lounaalla myös syödään ja puhutaan muustakin kuin työhön liittyvistä asioista. Me ehdimme käsitellä syksyn sienisaaliin sivuten sienioppaan mobiiliversiota; visioimme pyöräliikkeen pinnankiristysiltaa bisnesideana; kehittelimme analogiaa ravintolatoiminnan ja sosiaalisen median välille –  ja sovimme tapaavamme seuraavankin kerran. Kuka muu tulee mukaan?

Hämeensaaren Cittarilla Facebook-tiistai

Hurraa 1:

Hämeenlinnaan on avattu keskustaan Citymarket. Peukku sille, että kaikkea ostamista/parkkeeraamista ei tarvitse suunnata ostohelvetteihin.

Hurraa 2:

Hämeensaaren Cittari on aktiivinen verkkomaailmassa, eritoten Facebookissa. Jo ennen kaupan avaamista putiikille perustettiin sivu, jossa nostettiin intoa, kerättiin tykkäämistä ja jopa kyseltiin mielipiteitä.

Sivulla on jo ollut arvontaa tavanomaisten tuotekuvien, ajankohtaisen fiilistelyn ja kyselevän kuluttajapaneelin lisäksi. Peukuttajia on minun lisäkseni aika liuta.

Tänään on ensimmäinen Facebook-tiistai. Kauppa jakelee verkkoaktiiveille ja vain verkkoaktiiveille oikeita etuja:

  • Ostosten loppusummasta saa tietyn määrän pois, kun kirjaa itsensä Cittariin sisään joko Foursquaressa tai Facebookin Paikoissa. Vaihtoehtona älypuhelimen käytölle on postata Juhankaupan mainos omalle FB-seinälleen ja ottaa siitä tuloste/kuva mukaan kassalle.
  • Mainitsemalla kassalla salakoodin ”Hyvää Facebook-tiistaita” saa tietyn ilmaisen tuotteen tai alennuksen.

Peukku. Voi jopa olla, että menen ostoksille!

Kunhan kirjoittelen

Markkinointi&Mainonta kertoo tutkimuksesta, jonka mukaan monet bloggaajat katsovat olevansa asiantuntijoita ja oikean tiedon välittäjiä.

En minä.

Minähän vain kirjoittelen pikaisia huomioita ympäristössä liikkuvista asioista. Minulle bloggauksen tahti on niin nopea ja blogin luonne niin  kevyt, että postauksiin ei voi tulla tutkimuksellista tietoa – eikä niitä voi sellaisena pitää. Bloggaaminen on minulle kuin kahvipöytäkeskustelua; ei syvällistä akateemista debattia; ei teesiä, antiteesiä, synteesiä; ei lopullisia totuuksia tai virallisia kantoja.

Tässä blogissa on hetkellisiä huomioita ja ajankohtaisia avauksia, minun näkökulmiani. En minä tiedä, miten asiat ’oikeasti’ ovat. Eihän kukaan sitä voi tietää.

Verkkonäkyvyyden rakentaminen on kokeilua

Hämeen Sanomilla on blogipohjainen Palvelut-palvelu, jossa on n. 60 Hämeenlinnan seudun yritystä tai organisaatiota. Myös HAMK on lähtenyt kokeilemaan kanavan tehoa paikallisessa markkinoinnissa. Muutaman ensimmäisen kuukauden jälkeen mietimme järkevintä jatkoa itsemme ja palvelun käyttäjien kannalta.

Kokenut tietää enemmän kuin lukenut

Verkkonäkyvyyden rakentaminen on juuri tätä: uusien palvelujen näkemistä ja niiden tutkimista, mahdollisuuksien kartoittamista ja päätösten tekemistä. Se on – ennen kaikkea – oppimista.

Kun lähdimme Facebookiin v. 2008, meillä ei ollut selvää kuvaa siitä, mihin palvelu kehittyisi, miten sosiaalinen media vaikuttaisi ihmisten tottumuksiin, miten oma viestintämme painottuisi tai miltä koko paletti näyttäisi muutaman vuoden päästä. Emme me oikeasti tienneet, mitä Facebookissa kannattaisi tehdä tai miten toiminta pitäisi järjestää! Me kuitenkin  lähdimme mukaan palveluun, joka vaikutti kiinnostavalta ja jossa näimme paljon potentiaalia.

Pitkä läsnäolomme on palkittu: meillä on yli neljätuhatta tykkääjää (kilpailuhenkisesti enemmän kuin muilla amkeilla), ja julkista sivuamme käytetään aktiivisesti paitsi markkinointiin ja tiedottamiseen myös hakijoiden neuvontaan ja yhteisön muodostamiseen.

Etukäteen ei voi varmasti tietää, mistä palvelusta tulee hitti ja mikä ajatus on kuolleena syntynyt. Tilanteet ja käyttäjät ratkaisevat, mikä palvelu jää elämään ja mikä putoaa verkon silmästä kenenkään kaipaamatta.

***

Hämeen Sanomat järjesti palvelustaan naisyrittäjille suunnatun infotilaisuuden 5.9. sosiaalisen median illan jälkimainingeissa. Myyntipäällikkö Mika Sutisen mukaan Hämeenlinnasta tehdään vuosittain n. 2,5 miljoonaa ostoskäyntiä alueen ulkopuolelle: muualta haetaan ennen kaikkea viihdettä ja kulttuuria, naisten vaatteita ja huonekaluja. Suurta sinikeltaista lukuun ottamatta tätä kaikkea on tarjolla myös omalla alueella – ja bisneksen voisi Sutisen mukaan suunnata paikallisiin yrityksiin. Logiikka on yksinkertainen: Ihmiset etsivät tuotteita ja palveluja verkossa. Paikallisen yrityksen on hyvä näkyä hakutuloksissa, jotta kauppa ylipäänsä olisi mahdollinen.

Naisyrittäjät verkostoituvat

Minulla oli taas pari viikkoa sitten ilo olla Hämeenlinnan seudun naisyrittäjien koulutustilaisuudessa. Iltamme oli jatkoa vuoden takaiseen sosiaalisen median alustukseen, jossa puhuttiin ilmiöstä ja sen teoreettisesta hyödyntämisestä liiketoiminnassa. Nyt oltiin astetta konkreettisempia ja käsiteltiin kaksi palvelua, Facebook ja blogi.*

Illan kokoonkutsujana toimi Inkeri Valtonen eli Purkkiarmeijan komentaja eli ajatteleva yrittäjä. Tilaisuudelle oli tilausta: Valtosen mukaan mikään yrittäjänaisten tilaisuus ei ole täyttynyt niin nopeasti kuin tämä sosiaalisen median ilta.

Valtosella on nyt vuoden kokemus sosiaalisen median hyödyntämisestä liiketoimintansa tukena, ja hän toimi ’ylistyksenjohtajana’. Valtonen kertoi lopettaneensa muun markkinoinnin kokonaan ja käyttävänsä aikansa ja rahansa mieluummin blogin kirjoittamiseen eli oman asiantuntijuutensa jakamiseen, yrityksensä brändäämiseen, tuotteista kertomiseen ja uusien asiakkaiden hankkimiseen. ”Minä olen yritykseni kasvot”, totesi Valtonen.

Bloggaamisesta puhui myös viestintäkonsultti ja kouluttaja Katleena Kortesuo. Hän  kertoi, mitä bloggaaminen hänen liiketoiminnalleen, ammattitaidolleen ja persoonalleen on merkinnyt sekä antoi käytännön ohjeita kirjoitusajan järjestämiseksi. Kortesuo haastoi osallistujat kokeilemaan blogin kirjoittamista ja tarjosi juuri tälle porukalle myös vierihoidon mahdollisuutta. On mielenkiintoista nähdä, miten homma etenee.

 

* Facebook ja blogihan eivät ole täysin yhteismitallisia, mutta verkostoitumispalveluna FB on omassa sarjassaan ja monelle sosiaalisen median synonyymi.

Koska tulee Google- eli ’Miikka’?

Googlen Miinus-palveluun saisi lisätä kaikki ne ihmiset, asiat ja aiheet, joista ei halua saada twiittiä, linkkiä, jakoa tai mainintaa.

  • Mikkaan voisi kerätä kaikki jakoripuliset, tyhjänkertojat,  mukatärkeät ja tylsät  tyypit.
  • Miikkaan voisi laittaa eston sydäntäriipaiseville ja vatsaakääntäville tarinoille liike- ja kalamiehistä.
  • Miikkaan voisi tehdä seinän kissan- ja muun eläinkunnan ristiäisille.
  • Miikkaan voisi rakentaa suodattimen sutaistulle ja hätäistylle, huonolle verkkotekstille.

Miikassa olisi mahdollista olla tykkäämättä mutta olisi mahdollista myös ilmoittaa inhokkinsa. Tämä vasta toisi ihmisiä yhteen!

(Eikä tällä ole mitään tekemistä vihapuheen kanssa. Aktiivinen vastustaminen ja perusteeton lietsominen ovat ihan eri asia kuin passiivinen suodattaminen ja valintojen tekeminen.)

Google: minulle voi lähettää kutsun beta-testaajaksi.

Ars Häme, Art Häme vai #arthame?

Kävin illalla Art Häme 11 -taideviikkojen avajaiskävelyllä Vanajaveden rannalla. Jonkun verran otin kännykällä kuvia ja julkaisin ne Twitteriin saman tien – osan merkittyinä hameenlinna-hashtagilla, yhden Ars Hämeellä ja toisen Art Hämeellä varustettuina. Viimeiseen laitoin sitten #arthame-merkinnän, kun ei sitä muualta Twitteristä löytynyt. Enkä muuten ollut ainoa älykännyn räplääjä teosten ja performanssien ääressä.

Tapahtumajärjestäjät: jos haluatte osallistujien ilmaista puffausta tilaisuudellenne (ennen, aikana ja jälkeen), keksikää risuaita jo etukäteen ja kertokaa se ainakin nettisivuilla.

Virkkaamista ja virkkamista

Kiertokävelyltä jatkoin Verkatehtaalle Kirjan ajan pecha kucha -esitykseen, jossa kolme kirjailijaa ja yksi kääntäjä (sama asia in my book*) kertoivat matkoista sanoin ja kuvin. Pecha kucha -menetelmässä kankaalle heijastetaan vuorotellen 20 kuvaa, ja kertojalla on 20 sekuntia aikaa sanoa sanottavansa kustakin diasta.

Kuulimme ja opimme maailmanmatkoista, jotka olivat suuntautuneet pääasiassa Aasiaan: Intiaan, Mongoliaan, Nepaliin, Kamputseaan. Inspiroiduin ja ajattelin tehdä pecha kucha -setin Juupajoesta, Längelmäestä ja mahdollisesti Orivedestä. (Mutta niihin on aika pitkä matka.)

*Huomio näin jälkikäteen: kirjailijat kertoivat omista matkoistaan, kääntäjä oli tehnyt hienon esityksen Majakovskin 20-luvun Amerikan-retkestä. Ja tunnusti, että lähinnä hän oli matkaillut kirjastoon ja takaisin. 🙂

Aikaa on!

image

Tietokirjailija, konsultti ja kouluttaja Katleena Kortesuo alusti yrittäjän ajankäytöstä sosiaalisen median illassa. Hän kertoi omasta työstään ja oman aikansa hallitsemisesta sekä haastoi kollegansa miettimään päivän tuntien käyttöä.

Koulutuksen järjesti Hämeenlinnan seudun yrittäjänaiset ry.