Käytiin illalla lasten kanssa lähikaupassa kävellen. Päästiin ovesta sisään, ja nelivuotiaalle tuli vessahätä. Aiemmista kokemuksista monessa liikkeessä oppineena lähestyin myyjää nöyrästi: ”Anteeksi, olisiko mahdollista… Itselleni en tietenkään vaan lapselle… Yleensä kyllä käydään vessassa kotona, mutta…”
Myyjä – taisi olla Teemu nimeltään – totesi, että ”Kyllä meillä autetaan hädän hetkellä aikuistakin. Tätä tietä, olkaa hyvä.” Takahuoneen ovi auki, ohjaus sosiaalitiloihin ja hienovarainen poistuminen paikalta.
Ostettiin sitten enemmänkin kuin se siivousjätski ja saunamakkara, mitä oltiin tultu iltalenkillä hakemaan. Ja tyytyväisyysautomaatista painettiin ehdottomasti vihreintä nappia. Kaksi kertaa.
Hei, ihan samanlainen tilanne täällä meidän kulmilla. Tyttärelle vieläpä pahoiteltiin wc:n ahtautta ja hienoista epäsiisteyttä. Vieläkin on hyvä mieli!
Jos ne saisivat espresson vakiartikkeliksi hyllyynsä, niin minustahan tulisi kanta-asiakas. (Siis sellainen, joka käy ostoksilla eikä vaan kanna bonuskorttia lompakossaan.)
Mutta oikeasti: kuinka vaikea asia maksuton asiakas-wc voi olla? Ei nyt tietenkään jokaiseen nakkikioskiin sellaista odota, mutta jos kauppaan kantaa kaksisataa euroa ruokaostoksiin, niin olisi kiva päästä ilmaiseksi pissalle.
Sama erinomainen palvelukokemus taannoin Riihimäen Lidlissä 🙂