Sukunimeni on Linko. Se taipuu kuin yleiskielen termi. ”Lotta Lingon vartalo taipuu, kun hän kumartuu tarkastamaan pesukoneen lingon.”
On enemmän sääntö kuin poikkeus, että nimeni jäteään taivuttamatta. Oppimani mukaan nimen status ei suojaa astevaihtelulta eikä ihminen itse saa päättää oman nimensä taivutuksesta. (Eikä kirjoitusasusta.)
Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ohjeistaa Longan taivutukseen: http://www.kotus.fi/index.phtml?i=650&s=2761#faq_650. Uskoisi nyt Esakin!
Alustin juuri verkossa parillekymmenelle hengelle blogin pitämisestä ja verkkokirjoittamisesta. Koulutukseen osallistujat olivat pääosin koulutusorganisaatioista; yksi istui Ivalossa ja yksi Helsingissä kun me muut sijoituimme maantieteellisesti johonkin siihen väliin.
Astianpesukoneen ohella verkkokokous- tai -koulutusjärjestelmät ovat yksi insinöörien parhaita keksintöjä. Kuinka helppoa on istua omassa työhuoneessaan kuulokkeet korvilla ja puhua kahdellekymmenelle tuntemattomalle ihmiselle! Kuinka helppoa on osallistua koulutukseen peräänsä penkistä nostamatta ja vaikka kahvimuki kourassa! Reaalimaailmassa samanlainen kohtaaminen olisi vaatinut aika lailla enemmän aikaa, vaivaa ja rahaa – jos sitä olisi koskaan tapahtunutkaan.
"Tohon mä sen esityksen avaan."
Tilaisuus pidettiin iLinc-järjestelmässä, jota isännöi Kemi-Tornion ammattikorkeakoulu. Käynnistelimme sessiota puoli tuntia ennen varsinaisen koulutuksen alkua: minä toin materiaalin sisään ja avasin tarvittavat linkit selaimeen kun taas Mehtälän Marko toivotti osallistujat tervetulleiksi, testasi äänten kuuluvuuden ja opasti ongelmien ratkaisussa. Tasan kahdelta käynnistettiin nauhoitus ja tunnin yksinpuheluni saattoi alkaa! Taustalla valvoi tietysti tekninen tuki, ja session chattia ja mahdollisia nousevia käsiä lupasi tarkkailla toinen ihminen.
Huono verkkokoulutuksessa on välittömän kontaktin puute. Vaikka järjestelmät tarjoavat mahdollisuuden kommentoida, kirjoitella ja käyttää ikoneita, osallistujat ovat varsin yksin koneidensa ääressä. Alustajanakin ehdin tunnin aikana kuunnella omaa ääntäni aivan riittävästi. (Toisaalta: tuntiin olisi tuskin mahtunut kahtakymmentä kalvoa ja vilkasta keskustelua ja osallistavaa äänestystä ja yhteistä sisällöntuotantoa.)
Koulutus kuului Aktiivi-hankkeen online-seminaarisarjaan. Aineisto ja tallenne julkaistaan hankkeen verkkosivuilla, ja materiaalia voi katsella myös Slidesharestani.
P.S. Puhun sitkeästi ’nauhoittamisesta’ enkä ’tallentamisesta’, ja kotona lapset haluavat katsoa ’nauhalta’ lastenohjelmia. Kyllä meillä digiboksi on, mutta vanha, konkreettinen termi on jäänyt kielenkäyttöön tekniikan edistymisestä huolimatta.
Lotta ei tahdo keksiä vaan keksiä itse
Verkossa liikkuu paljon tietoa, mutta vielä enemmän dataa. Viisauttakin varmaan piisaa.
Yksi Twitterin mukanaan tuoma lievä vitsaus on RT eli retweet. Suomeksi se on toisto, vaikka retweettaajat toista väittävätkin. RT (ja merkittävä osa markkinoinnista sosiaalisessa mediassa) toimii niin, että kun joku keksii tai löytää jotain merkittävää tai hauskaa, hän jakaa sen eteenpäin kavereilleen. Kaverit puolestaan jakavat kukin alkuperäisen edelleen jne. Kaikukammio on pian yhtä ääntä ja maailma näyttää ja kuullostaa juuri siltä kuin miksi piiri pieni sen kuvittelee.
Itsekin kyllä osallistun kuoroon, mutta en koskaan ilman omaa kommenttiani. Onkin haastavaa säilyttää alkuperäinen ajatus, antaa kunnia sen ensimmäiselle lähettäjälle ja vielä lisätä oma panoksensa peliin – jos en onnistu tässä, en toista.
Tätäkään kuvaa ei koskaan teetetty.
Päätin lauantai-iltana tilata digikuvista valokuvat. Netin kauttahan se onnistuisi kätevästi ilman tilauspussin tilaamista ja rompun polttelua ja varmaan halvemmalla kuin missään liikkeessä, johon pitäisi erikseen mennä.
Kone auki ja selain tunnettuun osoitteeseen. Täällähän tuote tarjolla: valokuvat valmiina kierrevihkosena. Kuvatkin olin jo valinnut valmiiksi, joten ei tarvinnut muuta kuin tehdä tilaus.
Tilauksen tekemisen edellytys oli rekisteröityminen palveluun. Ei ongelmaa, sillä olin jo asiakas ja minulla oli käyttäjätunnus. Syötin käyttäjätunnuksen ja salasanan, mutta palvelu ilmoitti niiden olevan virheelliset. Päätin rekisteröityä uudestaan, jolloin sain ilmoituksen, että tunnus oli jo olemassa. Sain sähköpostiini uuden salasanan, jonka pystyisin palvelussa vaihtamaan. Vasta nyt siis varsinaiseen tilaamiseen.
Valitsin haluamani tuotteen ja aloin siirtää kuvia. Tai olisin alkanut, jos olisin osannut. Käyttöliittymässä oli kyllä ohjeet, mutta niiden mukaan ei voinut toimia: ”Valitse lähetä” oli mahdotonta, kun Lähetä-nappia ei ollut koko ruudulla. Onneksi oli mahdollista raahata kuvat toisesta ikkunasta tähän, kunhan ensin asensin koneelleni aktiivisen komponentin, mikä lie ollut. Kuvien latautumisen aikana ehdin selailla kaksi aikakauslehteä.
Kuvat olivat nyt palveluntarjoajan palvelimella, seuraavaksi kokoaisin kuvat kirjaksi. ”Virhe. Sovellus on suljettava.” Samalla meni kiinni koko kone, sillä kello oli puoli yksi yöllä. Jatkaisin huomenna.
Niin kuin jatkoinkin. En kylläkään enää päässyt käyttäjätunnuksellani ja salasanallani palveluun kymmenestä yrityksestä ja tarkistuksesta huolimatta. Pitäkää tunkkinne!
Googletus tuotti muitakin palveluita, joten valitsin niistä sen, jonka tunsin ennestään. Tarjolla oli tuote, jonka halusin, joten etenin palvelussa. Käyttöliittymä vaikutti paremmalta kuin eilinen, ja ainakin se oli aidosti suomenkielinen, ei Suomen kielinen ruotsin kieli oppin kanssa.
Kuvien lataaminen oli aivan yhtä hidasta kuin eilenkin, mikä tietysti kertoo laajakaistayhteydestäni. Kun kuvat olivat palveluntarjoajan palvelimella, pääsin rakentamaan omaa kuvakirjaani vaihe vaiheelta. Harmi vaan, että vaiheita ei ollut kuvattu etukäteen, että olisin voinut suunnitella järkevimmän ja nopeimman etenemisen jo ennen kuin ryhdyin lataamaan ja lajittelemaan kuvia. Käyttöliittymä kun toimi ruutu kerrallaan ja jokainen ”eikun” latasi sivun uudestaan. Pitäkää tämäkin tunkkinne!
Tilaa valokuvat kätevästi netistä -projektiini kului kaksi iltaa ja puoli yötä, kolme palvelua, neljä tuntia kuvien latausta, viisi asennuskaljaa – lopputulos nolla tilausta.
Joudun aika ajoin kutsumaan ihmisiä saman pöydän ääreen. Nimenomaan ’joudun’, sillä se käy työstä. Vaiheet ovat:
1) Valitsen organisaation sähköpostijärjestelmän osoitekirjasta käyttäjät.
2) Alan haravoida mahdollisia aikoja: systeemi näyttää kunkin kalenterissa olevat varaukset ja vapaat ajat.
3) Lähetän vastaanottajille kutsun, jonka he voivat suoraan hyväksyä omaan kalenteriinsa merkinnäksi.
4) Saan sähköpostiin kolme vastausta, joissa kerrotaan, että aika ei sovi ja että koko kalenteri ei ole käytössä. Sen sijaan on kaksi paperiallakkaa.
5) Minulle soitetaan ja kerrotaan, että aika ei sovi, mutta annetaan puhelimitse viisi vaihtoehtoista aikaa. ”Kyselepä muilta, sopiiko mikään näistä.”
6) ”Eihän tämä järjestelmä keskustele toisen, minun käyttämäni järjestelmän kanssa.”
7) Yksi kutsutuista kertoo, että kalenteri ei ole ajan tasalla, kun puhelimen synkkaus ei onnistu. ”Ei minulla ole aikaa päivittää kahta kalenteria!”
Meillä muilla ilmeisesti aikaa riittää.
Keskustelimme kollegoiden kanssa siitä, millainen sosiaalisen median koulutus olisi kannattavinta niin osallistujille oppijoina kuin meille järjestävänä tahona. Olemme tähän saakka toteuttaneet tunteja perinteisesti alustaen/keskustellen sekä hands-on -harjoituksin. Nyt mietimme, olisiko aika luopua luennoinnista kokonaan.
’Sosiaalinen media’ on ajattelutavan muutos: yhdessä tekemistä ja avointa jakamista. ’Sosiaaliset mediat’ puolestaan on valtava arsenaali työkaluja ja palveluita, joista jokainen valitsee itselleen senhetkiseen käyttötarkoitukseen sopivimmat sovellukset. Ajattelimme niin, että sosiaalista mediaa ei voi ulkoa valuttaa toisen päähän, vaan se on jokaisen itse käsitettävä. Käsittäminen puolestaan tapahtuu käsin tekemällä eli sosiaalisiin medioihin tutustumalla.
Tekemällä oppii, ja yhdessä tekemällä vielä enemmän. Käytännöllinen koulutus olisi kuin sosiaalisen median määritelmä itse – yhteinen merkitysten muodostamisen prosessi ennalta määritellyn ’oikean vastauksen’ sijaan.
Aktivoin oman puhelimeni lähettämään tekstiviestejä Twitteriin. (On monissa tilanteissa käytännöllisempää kuin selaimen ja mobiiliversionkaan avaaminen.) Alla oma suomennnos Twitterin ohjeista.
Twitter ei lähetä suomalaisiin liittymiin tekstiviestejä, joten et saa missään vaiheessa kuittausta järjestelmästä. Et voi myöskään vastaanottaa päivityksiä Twitteristä tekstiviesteinä. Yhteen tiliin voi liittää yhden matkapuhelinnumeron. Yhden matkapuhelinnumeron voi liittää yhteen tiliin (se pitää tehdä Settings>Mobile-välilehdellä).
Olen blogannut jonkin aikaa osoitteessa lottalinko.blogspot.com. Taannoin perustin blogini yhteen opintokokonaisuuteeni liittyen, ja Googlen palvelu oli tilinomistajan vaivatonta ottaa käyttöön.
Blogin ongelmaksi/ominaisuudeksi muodostui kuitenkin se, että sisällöt olivat kaikkea mitä minä itsekin: Lotta Lingon loistoidea lahon kannon hyödyntämisestä skumppalasitelineenä; Lotta Lingon kriittinen kannanotto kirjoitusvirheelliseen esitteeseen; Lotta Lingon ylistys sovitusnukkeen kuuluvasta helmanmerkkaajasta; Lotta Lingon seikkaperäinen selitys organisaationsa verkkopalvelun informaatioarkkitehtuuriksi… Kaikesta kaikille tarkoittaa myös ei kenellekään mitään, vaikka kuinka luokittelisi ja asiasanoittaisi.
Oman blogini lisäksi julkaisin joitain kirjoituksia erään koulutustilaisuuden blogissa (avomobiilit.blogspot.com) ja oman yksikköni yhteisessä blogissa (hamktiedotus.blogspot.com). Kirjoitan myös aivan tuoreeseen tiimiblogiin (verkottuen.blogspot.com). – Sanoinko jo jotain Googlen palvelujen koukuttavuudesta? – Lisäksi minulla oli oma ’blogi’ organisaationi wikialustalla.
Perustin myös WordPress-blogin. Halusin Bloggerin lisäksi testata toistakin vaihtoehtoa ja ennen kaikkea luoda omannäköiseni viestintään ja ammattiini liittyvän kokonaisuuden.
WordPressissä on olemassa Taikanappi, jota painamalla voi tuoda valitusta Blogger-blogista kaikki kirjoitukset (kirjoittajasta riippumatta) kategorioineen. Tuotujen kirjoitusten julkaisupäiväkin säilyy alkuperäisenä. Hillitsin napin ylenpalttista painamista, sillä tavoitteeni ei ollut tuoda kaikkea sisältöä uudelle alustalle vaan valita eri blogeista samaan aihepiiriin kuuluvia omia sisältöjäni järkeväksi kokonaisuudeksi.
WordPressin työkalut tuntuivat todella runsailta. En Bloggerissa ole kaivannut yhtään enempää kuin mitä siellä oletuksena on, mutta nälkähän tunnetusti kasvaa syödessä. Ensi-istumalta nappasin uuteen blogiini kategoria- ja asiasanapilvet ja tein eri lähteistä tuomiini juttuihin uusia määrityksiä. WordPressin ohjausnäkymässä yleiskuvan saaminen ja massatoimien tekeminen on helppoa – tosin juttujakaan ei ole vielä kuin kourallinen.
Alustavaihdoksen lisäksi tein toisenkin muutoksen blogiin: en perustanut Wordpress-blogiani nimellä Lotta Linko vaan Viestintälotta. Haluan ennen kaikkea helpottaa lukijoiden taakkaa ja tarjota sisällön oleellisesta osoitteesta. Oletukseni on, että kollegaa kiinnostaa viestintälotta eli esim. verkkopalvelumme metatietojen merkitseminen. Sukulaiseni puolestaan haluavat nähdä kuvan ja lukea reseptin Lotta Lingon säilömistä paprikoista.
Perustin uuden blogin yhteydessä myös @viestintalotta-käyttäjän Twitteriin. Aika näyttää, kuinka jakautunut persoonallisuus minusta tulee.
Osallistun yhteisen blogin kirjoittamiseen mielelläni:
Koetan parhaillaan kanavoida ammattiminää ja siviiliminää eri profiileihin. (Työminä on vielä erikseen!) Lotta Linko sai kutsun yhteiseen blogiin, mutta Viestintälotta kirjautui sisään. En vielä tiedä, miten onnistun tarjoamaan kiinnostavan sisällön oikeille ihmisille osuvat profiilit luomalla ja sopivat työkalupaletit valitsemalla. Kaiken takanahan olen minä, yksi ja sama ihminen. Toivottavasti prosessi on kiinnostava myös lukijoille, seuraajille, vastaanottajille ja kavereille. Saa osallistua!
(Tämä kirjoitus julkaistu myös Verkottuen-fokustiimin yhteisessä blogissa 17.9.2010)
Veneily on kallista. Veneet ovat kalliita. Venetarvikkeet ovat kalliita.
Todennäköisesti myös vene-esitteet ovat kalliita tuottaa. Yksi ruotsalainen yritys onkin säästänyt kustannuksissa, esim. tekstituotannossa ja oikoluvussa.
”Me tiedetään kuinka Sinun vene kausi saadaan Toimimaan hyvin.” Veneilijän asialla siis ollaan ja toisen parasta halutaan.
Myös ”Engbo on ollut markkina johtaja Ruotsissa monta vuotta mitä tulee perä peilin asennetaviin ankkuri vinsseihin lyijy ydin köydellä.” vie sanoman perille, mutta saa humanistin liittymään Facebookin Yhdyssana on yhdyssana -ryhmään.
Yhdyssanojen lisäksi vaikeita ovat mm. kaksoiskonsonantit, eivätkä kaikki vokaalitkaan suomessa äänny kuin ruotsissa. ”Asennus esimärkiä” kyllä aukenee kuvien kautta, samoin asiayhteydestä ymmärtää, että ”ensi siainen” on ensisijainen ja ”katkasia” ”katkaisija”.
Yleinen tarvikemateriaali muuten on ”zinki”.
Todennäköisesti joku ruotsinsuomalainen tai sellaisen jälkeläinen on simultaanitulkannut ruotsinkielisen tekstin ja sen jälkeen kirjoittanut sen. Jos seuraavan kuulisi, ymmärtäisi todennäköisesti kerrasta: ” Ylös alas ajo toimii sähköisesti voidaan myös vapautta käsin kampi on toimituksessa mukana.” Painettuna hahmottaminen on vaikeampaa.
Kielioppivirheitä katalogissa muuten tasapainotetaan kirjoitusvirheillä. Ilman kontekstia ja vertailua en olisi ymmärtänyt, että ”nakannokka” on sama asia kuin ”ankannokka”. Taiton jälkeen ei ole tarkastettu tavutus
takaan.
Jos olisin ostamassa 1 076 euron ”ankurria”, en ostaisi sitä tältä toimittajalta. Vaikka ”Vene omistajana tiedä kuinka paljon aika ja vaivaa vaaditaan Voidakseni muuttaa saaristoon ja nauttia merestä.”
Viestintälotta 