Mobiilikesäkoulu: osallistujat määräävät tahdin ja suunnan

Mobiilikesäkoulun ensimmäinen päivä on takana. Olin Mustialan puistossa leiripaikka 6:ssa keskustelemassa verkkoidentiteetistä yhdessä Hanna-Kaisa Sulosen ja Jaana Nuuttilan kanssa. Samassa teltassa sadetta pitivät myös Agropit-osuuskunnan Sanna Lahtinen ja matkatoimisto Somen Pauliina Mäkelä.

Pisteellä kävi kolme ryhmää. Ensimmäinen sessio pidettiin englanniksi, sillä siihen ryhmään oli koottu mobiilikesäkoulun ulkomaiset vaihtarit. Keskustelu oman online-identiteetin rakentamisesta oli vilkasta, ja kokemuksia jaettiin innolla. Samat somekysymykset pätevät niin Suomessa kuin muualla Euroopassa: kuka olla, miten olla, missä olla, miksi olla? Tässä ryhmässä vain osa pääsi tehtävään saakka, kun kännykkäliittymän datamaksut pelottivat eikä wlan kuulunut riittävän hyvin sujuvaan työntekoon. Toinen porukka olivat tekniikkapainotteiset  osallistujat, ja heidän kanssaan päästiin harjoituksessa paljon pidemmälle – laitteet kun olivat viimeisen päälle!

Kolmannessa porukassa pohdinta keskittyi somen syvimpään: mistä jää paitsi, jos siellä ei ole? Pauliina Mäkelä totesi, ettei voi enää verrata aikaan ennen somea, sillä se on niin olennainen osa jokapäiväistä elämää. Some ei ole paikka, jonne mennään tekemään somejuttuja, vaan se on tapa olla yhteydessä ja tehdä sitä, mitä muutenkin tekisi. Käytännnön esimerkiksi somehyödystä Pauliina antoi ilmaisen Whatsapp-sovelluksen, jolla heidän perheensä on korvannut maksulliset tekstiviestit. Some voi siis säästää aikaa, vaivaa ja rahaa ja hoitaa sen, mitä joka tapauksessa pitää tehdä.

Oli kiva taas kerran todeta, miten hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – mutta vain puoliksi. Jokainen sessio muodostuu erilaiseksi riippuen siitä, millaisia osallistujia ryhmässä on, millaisia näkemyksiä, ominaisuuksia ja taitoja porukassa kohtaa ja millaiseksi dynamiikka kunkin aiheen ja tilanteen kohdalla muodostuu.

Mobiilikesäkoulussa näkee eteenpäin

Mobiilikesäkoulu järjestetään tänä vuonna neljättä kertaa. Olen ollut mukana joka kevät, ja huomenna matkaan taas Mustialaan.

Eilen juttelin kesäkoulun ’äidin’ eli Vahtilan Outin kanssa, ja Outi heittäytyi melkein nostalgiseksi vanhoja muistellessaan. – Eihän meillä silloin aloittaessamme ollut kuin visioita ja riskejä, mutta lähdettiin viemään asiaa eteenpäin isolla innolla ja kovalla uskolla. Tekninen kehitys on neljän vuoden aikana ollut todella huimaa: silloinhan uusimmatkin laitteet olivat aivan toisenlaisia kuin nykypäivän peruspuhelimet, eikä langaton verkko tai jatkuva internet-yhteys ollut todellisuutta samalla tavalla kuin nyt.

Näin on: muistan ensimmäisessä kesäkoulussa käyttäneeni taskulaskinmallista älytöntä älypuhelinta, asentaneeni sovelluksia sekä määritelleeni asetusten asetuksia ja keksineeni kiertoteitä jo kaksi viikkoa ennen tapahtumaa. Tuolloin taisin tehdä myös ohjeen, miten Twitteriä käytetään tekstiviesteillä, ennen kuin sain liittymääni rajattoman datapaketin.

Vaikka tekniikka on kehittynyt valtavasti ja arkiset toimintatavat muuttuneet merkittävästi, mobiilikesäkoulussa on joka vuosi ollut sama perusvire: lähdetään yrittämään ennakkoluulottomasti ja ’onnistuu kyllä’ -asenteella. Eri toteutusmalleja on harjoiteltu myös mobiilikesäkoulun eri vuosikursseilla eli samalla sapluunalla ei ole menty jokaista kertaa. Kivaa mobiilikesäkoulussa on nimenomaan se, että osallistujat tekevät toteutuksen: porukasta riippuu, millaiseksi leiripaikka muodostuu, millaista oppiminen on ja millaisia tuotoksia saadaan aikaan.

Viime viikolla kokoonnuttiin taas kerran tutun porukan kanssa kenraaliharjoitukseen, käveltiin leiripaikat läpi, simuloitiin tilanteita etukäteen ja jopa mainittiin sateen varalta Plan B. Nyt on hyvät eväät mobiilikesäkoululle 2013!

P.S. Joka vuonna on paistanut aurinko – toivottavasti sää suosii tänäkin vuonna.

Verkkokoulutuksen paras anti on asiasta poikkeaminen

Meillä oli tänään iltapäivällä tiivis verkkoistunto verkkokirjoittamisesta. Väki oli vähäistä, mutta pidot paikallaan – kiitos osallistujille hyvistä kysymyksistä ja kivasta keskustelusta.

Vetäjälle pienen porukan ’paimentaminen’ on kiitollisempaa kuin ison joukon opastaminen. Nytkin saatoimme poiketa suunnitelmasta heti alkumetreillä ja selvittää yhden kysymyksen, joka oli jäänyt toisaalla vaivaamaan mieltä. On mukavaa jakaa osaamistaan, kun sille on aito kysyntä ja täsmällinen tarve.

Muutaman osallistujan kanssa voi myös käyttää yhteistä ääntä eri tavalla kuin suuremmalla porukalla. Nyt ei tarvinnut jaella eikä odotella puheenvuoroja, vaan asiat päästiin käsittelemään tuoreeltaan. Etukäteen valmistelemani kyselytkin jätin julkaisematta, kun samat seikat voitiin käsitellä keskustelun lomassa. Chattiin ei syntynyt kilpailevaa keskustelua, kun jokainen sai puheenvuoron sitä välittömästi kaivatessaan.

Verkkokoulutuksessa on sekin mukava puoli, että osallistuminen vaatii vain sen ajan, mikä on käytössä – matkustamiseen ei kulu sen paremmin rahaa kuin vaivaakaan. Mutta kahvit ja tarjoilut joutuu tuomaan pöydälleen itse, jos on seminaaripullan perään! 😀

Verkkokirjoittamisen koulutusta FUASin väelle

Pidän 20.5. verkkokirjoittamisen kurssin, joka on suunnattu Lahden amkin, Laurea-ammattikorkeakoulun ja HAMKin (eli FUAS-liiittouman) henkilöstölle. Ilmoittautuneita on tähän mennessä viisi, joten istunnostamme tulee varmasti vierihoitoa henkilökohtaisiin tarpeisiin. Sessio pidetään Adobe Connectin verkkokokoushuoneessa.

Rakennan koulutuksen niin, että ohjelmassa on sekä alustus verkkokirjoittamisen teoriaan että käytännön harjoituksia tekstituotantoon. Verkkokirjoittamisen abc:n ensimmäinen versio on vuosien takaa, ja samaa perussettiä olen muokannut nytkin käyttötarkoituksen mukaan. Käytännön harjoituksina teemme Google-dokua vähintään kymmensormisesti, kommentoimme ainakin tätä blogipostausta ja mahdollisesti myös tuittailemme toisillemme.

Olisiko mielessä muuta?

Naisyrittäjät verkostoituvat

Minulla oli taas pari viikkoa sitten ilo olla Hämeenlinnan seudun naisyrittäjien koulutustilaisuudessa. Iltamme oli jatkoa vuoden takaiseen sosiaalisen median alustukseen, jossa puhuttiin ilmiöstä ja sen teoreettisesta hyödyntämisestä liiketoiminnassa. Nyt oltiin astetta konkreettisempia ja käsiteltiin kaksi palvelua, Facebook ja blogi.*

Illan kokoonkutsujana toimi Inkeri Valtonen eli Purkkiarmeijan komentaja eli ajatteleva yrittäjä. Tilaisuudelle oli tilausta: Valtosen mukaan mikään yrittäjänaisten tilaisuus ei ole täyttynyt niin nopeasti kuin tämä sosiaalisen median ilta.

Valtosella on nyt vuoden kokemus sosiaalisen median hyödyntämisestä liiketoimintansa tukena, ja hän toimi ’ylistyksenjohtajana’. Valtonen kertoi lopettaneensa muun markkinoinnin kokonaan ja käyttävänsä aikansa ja rahansa mieluummin blogin kirjoittamiseen eli oman asiantuntijuutensa jakamiseen, yrityksensä brändäämiseen, tuotteista kertomiseen ja uusien asiakkaiden hankkimiseen. ”Minä olen yritykseni kasvot”, totesi Valtonen.

Bloggaamisesta puhui myös viestintäkonsultti ja kouluttaja Katleena Kortesuo. Hän  kertoi, mitä bloggaaminen hänen liiketoiminnalleen, ammattitaidolleen ja persoonalleen on merkinnyt sekä antoi käytännön ohjeita kirjoitusajan järjestämiseksi. Kortesuo haastoi osallistujat kokeilemaan blogin kirjoittamista ja tarjosi juuri tälle porukalle myös vierihoidon mahdollisuutta. On mielenkiintoista nähdä, miten homma etenee.

 

* Facebook ja blogihan eivät ole täysin yhteismitallisia, mutta verkostoitumispalveluna FB on omassa sarjassaan ja monelle sosiaalisen median synonyymi.

Aikaa on!

image

Tietokirjailija, konsultti ja kouluttaja Katleena Kortesuo alusti yrittäjän ajankäytöstä sosiaalisen median illassa. Hän kertoi omasta työstään ja oman aikansa hallitsemisesta sekä haastoi kollegansa miettimään päivän tuntien käyttöä.

Koulutuksen järjesti Hämeenlinnan seudun yrittäjänaiset ry.

#ITK2011: eka kerta ja heti haluaa lisää

Melkein häpeällistä tunnustaa: tänään oli ensimmäinen kertani. Vaikka olen ollut koulutusorganisaatiossa työssä jo seitsemän vuotta. Vaikka innokkaasti olen neuvomassa muita. Vaikka toimenkuvani on verkkoviestinnässä. Vaikka Aulangolle on niin lyhyt matka.

Osallistuin siis ensimmäistä kertaa elämässäni Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssiin. Kolme kerrosta täynnä asiaa, alustuksia, näkökulmia, tekniikkaa, pedagogiikkaa, keskustelua, osallistumista, tuttuja – ja jopa verkostoitumista ja jopa ennen jatkoja.

Ajatuksia tuli mieleen jatkuvasti. Ensimmäisen päivän mielenkiintoisin juttu oli Conex-järjestelmä. Se mahdollistaa ideoiden helpon kirjaamisen täsmällisesti tiettyyn aiheeseen liittyen juuri silloin kun ne syntyvät. Tuottaa Twitteriin risuaidat automaattisesti ja mahdollistaa nimettömyyden: ei siis aiheuta viestitulvaa omaan profiiliin (ja siihen liitetyihin palveluihin). Oli kiva nakutella spontaaneja ajatuksiaan kännykällä suoraan ITK:n sivuille, lukea muiden kommentteja samaan aiheeseen, jatkaa keskustelua edellisestä ajatuksesta ja jopa vastata itselleen. Se oli todella kuin pimeästä huutelua mutta kontekstisidonnaisesti ja muiden kanssa, ei vain omassa twiittivirrassa monologinomaisesti.

Erittäin mielenkiintoista oli myös kuulla tvt:n käytöstä kirjoittamisen opettamisen välineenä. Ettäkö ensin opeteltaisiin kirjoittamaan ja sitten vasta lukemaan? Ettäkö kone olisi helpompi väline kuin kynä? Mullistavia ajatuksia ns. vanhan koulun edustajalle – joka teki muistiinpanoja kännyn lisäksi perinteisellä kynällä perinteiselle paperille.

Paperista ja muista epä-älykkäistä mutta niin tehokkaista medioista puhui myös avauksessa Pierre Dillenbourg. Oli aika virkistävää kuulla, että logistiikkaa ja varaston rakentamista oppii paremmin muovisia malleja rakentamalla kuin tietokoneella kolmiulotteista tilaa sisustamalla.  Muita sveitsiläisen huippupedagogiikan välineitä olivat lamppu ja puheen määrää mittaava pöytä.

Never as good as the first time? Katsotaanpa, mitä huominen tuo tullessaan.

*

Kiitos someneitsyyden käsitteestä, @katleena. Sille on runsaasti alalajeja!

Sosiaaliseen mediaan ei mennä yhdellä hyppäyksellä

Pidimme Vahtilan Outin kanssa yhdelle porukalle tänään koko päivän workshopin aiheesta ’sosiaalinen media’. Kyseessä oli miltei sweat shop, sillä ohjelma oli todella toiminnallinen: yhteiskirjoitimme dokumenttia, käytimme kalenteria, loimme yhden kyselyn ja vastasimme toiseen, teimme verkkosivun, täytimme miellekarttaa, kirjauduimme Facebookiin, kommentoimme blogia, tutustuimme Twitteriin…

Uskomme, että sosiaalisesta mediasta ei kannata puhua vaan sitä pitää näyttää ja käyttää, jotta organisaatiot voisivat oikeasti ’mennä sosiaaliseen mediaan’.

Päivän aikana toki puhuimmekin paljon. Yksi keskustelumme koski juuri sosiaaliseen mediaan menemistä. Totesimme, että yhden hyppäyksen sijaan someen kuljetaan pitkää polkua, joka on jokaiselle meistä vähän erilainen. Polulla ei myöskään ole yhtä määränpäätä, sillä ei ole olemassa paikkaa nimeltään sosiaalinen media. Reitit ovat kohteesta ja matkaseurasta riippuen erilaisia, ja etenemisvauhtikin vaihtelee. Matkan varrella voivat sivupolut houkuttaa tai maisemat pysäyttää – ja susia kannattaa varoa.

Toisen puolesta ei voi tehdä valintoja eikä toisen puolesta voi mennä sosiaaliseen mediaan. Meidän roolimme koulutuksen tarjoajana on kertoa omista näkemyksistämme, kokemuksistamme ja valinnoistamme: näin kannustamme matkaan ja autamme löytämään yhden mahdollisen polun pään.  Ja hyvässä tapauksessa myös tasoitamme tietä turhista risuista.

Vastaamalla voi vaikuttaa

Pidin pari viikkoa sitten verkossa alustusta blogikirjoittamiseen, ja kirjoitin tuoreita tunnelmia tähän blogiin.

Osallistujilta saatiin muodollinen palaute tällä viikolla – kiitos teille, jotka vastasitte. Palaute vahvisti mielikuvaa istunnon onnistumisesta: vastaajat olivat pääsääntöisesti tyytyväisiä sisältöön. Palautteen mukaan parantamisen varaa olisi ollut juuri osallistujien huomioimisessa.

Jälkikäteen miettien olisimme voineet koulutuksen tilaajan kanssa paitsi suunnitella myös harjoitella session yhdessä, jotta luentomaisuutta olisi älytty karsia. Istunnossa olisi voitu aktivoida osallistujia helpolla kyselyllä heti alkuun (esim. monellako on kokemusta blogin kirjoittamisesta, kommentoimisesta tai seuraamisesta) ja päättää samoin kyselyyn esim. jatkosuunnitelmista. Alustus olisi myös voinut olla tiiviimpi, valikoivampi ja lyhyempi, jotta loppuun olisi jäänyt enemmän aikaa kysymyksille ja keskustelulle. (Session lopussa kyllä mietimme sitä, missä ja miten keskustelua voitaisiin jatkaa: blogeissa, foorumeilla, verkostopalvelussa… Paikkaa ei luontaisesti tuntunut löytyvän, mikä varmaan kertoo myös osallistujien kirjavasta taustasta ja toistaiseksi olemattomasta siteestä.)

Palautteen antaminen vaikuttaa

Olen iloinen siitä, että webinaari koettiin onnistuneeksi, mutta seuraavaan istuntooni aiheesta kuin aiheesta suunnittelen ainakin yhden aktivoivan elementin. Kerron tästä kokemuksesta myös kollegalleni Vesa Vileniukselle, jonka verkkokoulutuksessa 18.11.  pohditaan, miten organisaatiot voivat sisällyttää sosiaalisen median markkinointiinsa.