Nettitikku Chromebookiin

Ostin Chromebookin 3G-version, koska halusin käyttää hyödyksi laajakaistan kyljessä kulkevan nettitikun. Itse tikkua ei voi Chromebookiin tökätä, vaan siitä irrotetaan SIM-kortti verkkoyhteyksien luomiseen. Prosessi meni mulla näin:

  1. Varmistin liikkeessä, että voin käyttää olemassa olevaa SIM-korttia uudessa koneessa.
  2. Avasin nettitikun ja poistin siitä kortin.
  3. Avasin Chromebookin takaa korttipaikan luukun.
  4. Yritin pähkiä, miksi aukossa oli tiivis vaahtokumipalanen kaksipuolisella teipillä kiinni.
  5. Googletin ja soitin tukeen. Aloin epäillä, että mulla oli vääränlainen kone.
  6. Palasin liikkeeseen, jossa sain kuulla saaneeni väärän version koneesta. Molemmissa malleissa on sama perusrunko mutta vain toisessa toimiva paikka kortille. Sain uuden koneen pahoittelujen ja karamellipussin kera.
  7. Palasin kotiin ja toistin kohdat 2 ja 3.
  8. Työnsin SIM-kortin paikoilleen ilman ongelmia.
  9. Muutin asetuksista mobiilidatan kohdalle palveluntarjoajan asetukset, jotka olin saanut selville soittamalla.
  10. Toimii.

Kortinvaihtohan mulla on taas kohta edessä, kun Sonera on ostanut operaattorini Ainan. Seuraavalla kerralla menee varmasti kerralla.

Vain viisi lausetta

Hyvä kollega on liittynyt viiden lauseen liikkeeseen, joka pyrkii vähentämää sähköpostien läpimenoaikaa – siis lukemiseen, ymmärtämiseen ja vastaamiseen käytettyä aikaa. Viiden lauseen periaatteen mukaisesti missään sähköpostissa aiheesta tai vastaanottajasta riippumatta ei ole enempää kuin viisi lausetta. Liikkeeseen voi liittyä itse päättämällä ja sähköpostikäytäntöjään muuttamalla. Ei maksa mitään.

Hanzulta on mukavaa saada sähköpostia, sillä viesteissä on vain yksi asia, joka on loppuun asti harkittu ja tiivistetty. Lukeminen on nopeaa ja vastaaminen on helppoa. Ei tarvitse kahlata läpi kahta näytöllistä tajunnanvirtaa, jossa ovat varmuuden vuoksi mukana muinaiset roomalaiset ja nykyiset himaset. Ei tarvitse nähdä vaivaa olennaisen erottamiseen tai tarpeellisen suodattamiseen. Ei tarvitse tulkita rivien välejä. Ei tarvitse pyyhkiä hikeä otsalta eikä huurua laseista.

Ja sama asia korkeintaan viiden lauseen periaatteella:

Hyvä kollegani, Hanzu, lähettää vain viiden lauseen mittaisia sähköposteja. Niitä on helppo lukea ja niihin on nopea vastata. Näe sinäkin vähän vaivaa, ettei vastaanottajan tarvitse.

 

Marimekko vastaa Facebookissa

Seuraan parhaillaan Facebookissa Marimekon taiteellisen johtajan Minna Kemell-Kutvosen ’keskustelua’ sivun tykkääjien kanssa. Termimerkit keskustelun ympärillä eivät ole tässä ironiset vaan liittyvät siihen, että teknisesti käyttäjät kommentoivat kuvaa, johon Kemell-Kutvonen vastakommentoi Marimekkona.

Päällimmäiset huomioni:

  • Kemell-Kutvonen vastailee todellankin pörssiyhtiönä ja virallisella äänellä. Sisällöt eivät ole persoonallisia eivätkä henkilökohtaisia, vaan tässä organisaatio viestii yksittäisille ihmisille hivenen epäsuhtaisesti.
  • Kommentteissa puhutaan sekä asiasta että sen vierestä. Metsänväkeä käsitellään, mutta mm. myös Facebookiin käyttöä tässä tapauksessa, yrityksen tuotantomaita yleensä ja tuotehinnoittelun perusteita.
  • Joukossa on niin vastustajia kuin kannattajia, ja he myös keskustelevat keskenään. Yhtiötä puolustellaan ja sitä vastaan liittoudutaan: kuppikunnat toimivat tässä samalla tavalla kuin muuallakin.

Minä annan pisteet Marimekolle tästä toiminnasta. Kun saisi vielä lisää henkilökohtaisuutta ja konkreettisuutta pörssiyhtiön someviestintään, niin pistesaldo nousisi edelleen.

Muuttaminen kysyy pinnaa ja puhelinta

Talosta toiseen muuttaessaan pitää tehdä yksi jos toinenkin ilmoitus, mutta onneksi ne kaikki hoituvat koneitse tai puhelimitse.

Paras palveluista on muuttoilmoitus: sen voi tehdä verkossa pankkitunnuksilla ja täyttää kerralla koko perheen tiedot niin postiin kuin väestötietojärjestelmään. Nämä puolestaan välittävät uuden osoitteen kymmenille ja sadoille viranomaisille, yrityksille ja yhteisöille.

Itse tarvitsee kuitenkin huolehtia, että välttämättömät palvelut eivät katkea ja että oikeanlainen laskutus kulkee jatkossakin oikealle kuluttajalle. Minä olen asioinut kuukauden sisään mm. seuraavien tahojen kanssa:

  • vesilaitos
  • sähköyhtiö
  • kaapeli- ja laajakaistaoperaattori
  • sanomalehti
  • vakuutusyhtiö
  • jätehuolto.

Toisilla yrityksillä on omat asiointipalvelunsa verkossa, mutta niiden ongelmana ovat eri omat käyttäjätunnukset ja salasanat, jotka vielä mahdollisesti ovat riippuvaisia laskutusnumerosta, käyttöpaikka-id:stä tai muusta ihmiselle merkityksettömästä informaatiosta. Jotta firmojen verkkopalveluita käytettäisiin tehokkaasti ja turvallisesti, niissä pitäisi voida asioida pankkitunnuksilla.

Jokaisella yrityksellä on verkkosivut, mutta joskus kontaktipuhelinnumeron löytäminenkin on vaikeaa. Pahimmissa paikoissa puhelimeen ei vastata, ja jos vaihde vastaa, se ei osaa sanoa, voiko asiaansa hoitaa sähköisesti esim. palautekaavakkeella tai meilillä. Ynseää asiakaspalvelua saa onneksi vain yksittäisissä yrityksissä: pääosa palveluntarjoajista on ymmärtänyt asiakkaan voivan tehdä valintoja. Joillakin on myynti niin hyvin osa prosessia, että kuluttaja ostaa aikomaansa enemmän, ja hymy huulilla.

En listaa yrityksiä, joiden asiakas olen, mutta Paskapalvelu.comiin voisi joistain muutonaikaisista kokemuksistaan raportoida.

Teille ei myydä täytekakkua

Koetin tänä aamuna ostaa työpaikalle kakkua matkallani konttoriin. Pysähdyin yhteen konditoriamyymälään klo 8.15 ja kävelin avoimesta ovesta sisään. Tiskissä oli kakkuja ja tiskin takana kaksi myyjää järjestelemässä paikkoja.

–  Huomenta, ottaisin yhden kakun.

– Emme voi vielä myydä.

– Ette siis voi myydä minulle kakkua tuosta vitriinistä?

– Emme.

Siis siitä huolimatta, että liikkeessä oli ostaja, tuote ja myyjät, minulle ei myyty kakkua. Myyjät eivät  myöskään tuntuneet olevan tästä lainkaan pahoillaan eivätkä halunneet pehmentää tilannetta millään selityksellä. Mieleen tulivat esim. ”Kassakoneen sähkölukko ei vielä ole toiminnassa” tai ”Kakkuanniskelulaki kieltää myynnin ennen puoli yhdeksää aamulla.” En ruvennut tivaamaan myyjän selältä syytä.

Ajoin siis seuraavaan konditoriaan ja ostin kakun sieltä. Kiitos, Laurell, kyllä maistui.

Asiakaspalvelua: Aina

Olen hämeenlinnalaisen Ainacomin asiakas. Vaihdoin taannoin puhelinliittymäni tänne eettisistä syistä eli paikallista elinkeinoelämää tukeakseni. En ole katunut kertaakaan.

Kun jotain asioitavaa tulee, voin soittaa palvelunumeroon, josta vastataan aina alle minuutissa. Jos haluan selvittää jotain kasvotusten, menen keskustan myymälään, jossa ei koskaan ole pitkiä jonoja. Ja olemassa on verkkopalvelukin, josta saa asetuksia nokialaisiin.

Verkkopalvelusta ei kuitenkaan saanut asetuksia HTC-puhelimeen. En viime viikolla saanut uudesta luuristani kotikonstein enkä puhelinpalvelun ohjein multimediaviestejä lähtemään. Liikkeessä Aku pyöritteli luuriani hetken aikaa ja piip piip – uusi viesti saapunut.

Otin sitten sen datapaketinkin takautuvasti käyttöön, kun Aku sitä suositteli yllätyslaskujen välttämiseksi.

Tiettyhän me hyvästä palvelusta maksammekin: meillä on puhelinliittymäni lisäksi Ainan kaapeli ja ohjelmakortti ja laaja laajakaista. Mutta niille rahoille saadaan myös vastiketta: palvelun lisäksi tuote ja prosessi ovat minun tarpeisiini nähden kunnossa.

(Ja kyllähän perinteet velvoittavat: isoäiti oli lähes koko ikänsä Hämeen Puhelimessa töissä.)

Siwa on kiva

Käytiin illalla lasten kanssa lähikaupassa kävellen. Päästiin ovesta sisään, ja nelivuotiaalle tuli vessahätä. Aiemmista kokemuksista monessa liikkeessä oppineena lähestyin myyjää nöyrästi: ”Anteeksi, olisiko mahdollista… Itselleni en tietenkään vaan lapselle… Yleensä kyllä käydään vessassa kotona, mutta…”

Myyjä – taisi olla Teemu nimeltään – totesi, että ”Kyllä meillä autetaan hädän hetkellä aikuistakin. Tätä tietä, olkaa hyvä.” Takahuoneen ovi auki, ohjaus sosiaalitiloihin ja hienovarainen poistuminen paikalta.

Ostettiin sitten enemmänkin kuin se siivousjätski ja saunamakkara, mitä oltiin tultu iltalenkillä hakemaan. Ja tyytyväisyysautomaatista painettiin ehdottomasti vihreintä nappia. Kaksi kertaa.