Kunto puntarissa

image

Tänään teimme aamujumpan jälkeen ukk-kävelytestin. Siinä kävellään kaksi kilometriä niin kovaa kuin jaloista lähtee. Maalissa mitataan paitsi aika myös pulssi, ja näiden perusteella kävelijän kunto suhteutetaan verrokkiryhmään. Me teimme tämän testin vuosi sitten aslakin aloitusjaksolla, joten voin vertailla tulostani verrokkien, muiden keski-ikäisten naisten, suorituksiin ja omaan saavutukseeni viime kesänä.

Urheilussa käytetään yleisesti jäniksiä vauhtia siivittämään. Kyllähän tässäkin koetti päästä koko ajan edelläkävijän selkää lähemmäksi, mutta samaan aikaan askeliani siivitti perässä kulkeva ryhmämme viimeinen kävelijä. Sitä paikkaa en minä halunnut!

Kävelytestin jälkeen käytiin kisapunnituksessa ja sitten siirryttiin venyttelemään peilisaliin.

Lihasten jälkeen venytettiin vatsalaukku, ja seuraavaksi lukujärjestyksessä on rentoutus. Onnistunee.

Tyyny on hyvin

image

Aslak-kuntoutuksen päätösjakson ensimmäinen päivä on edennyt tyynyn saakka. Takana on sauvakävelyä sadeviitan helmat hulmuten, tasapainoilua ilmatyynyn päällä polvet tutisten ja vesijumppaa lötköpötkön päällä pysytellen. Päivän viimeinen urheilusuoritus on hirsien vetely.

***

Edellisen Aslak-jakson aikana pidin täydellistä somebaattia – tällä kerralla koetan, miltä tuntuu jakaa tekemistään mobiililaitteella.

Valmistaudun mobiilikesäkouluun

Tämä blogi jää hetkeksi aikaa vähän vähemmälle huomiolle: keskityn toukokuun lopun mobiilikesäkouluun. Sisältöä tulee aiheeseen liittyen Avomobiilien blogiin. Luvassa mm. huonoja mobiilivideoita eli esimerkkejä epäonnistuneista kuvaussessioista:

Mobiilivideo ei tarkoita sitä, että kävellessä kuvataan.

Konttorilotan paras ystävä: Notepad

Eräässä kokouksessa kirjoitin muistiota. Käytin tekstin tekemiseen Notepadia, jolla yleensä kerään hajatuksia erilaisissa tilaisuuksissa. Vieressäni istunut osallistuja seurasi työtäni ja kysyi sitten, mikä noin kätevä ohjelma onkaan.

Notepad on nimensä mukaan muistio. Siihen tehdään tekstiä. Ei muotoiluja, ei tyylejä, ei kuvia – vain tekstiä. Siis sisältöä.

Ensimmäisessä oikeassa työpaikassani – jossa toimitin tietoliikennelaitteiden käyttöoppaita ja jossa opin rakastamaan Wordia – oli suunnittelija, jonka mielestä tekstituotannossa pitäisi sallia vain Notepad ja Courier 12. Päivä päivältä olen enemmän samaa mieltä hänen kanssaan!

  • Kun kirjoitetaan, niin kirjoitetaan.
  • Keskitytään sisältöön ja sanomaan.
  • Mietitään, mitä varten tekstiä tehdään ja kuka sitä lukee.
  • Ajatellaan, miten sanat vaikuttavat lukijaan ja hänen toimintaansa.

Edelleenkin rakastan Wordia, mutta työkaluna se on ihan turha kokousmuistion naputteluun tai blogipostauksen luonnosteluun.

Etänä on läsnä

Olen ollut kaksi päivää kotikonttorissa kurkkukipuisen ja kuumeisen lapsen kanssa. Ja kyllä olen saanut paljon aikaan ilman työpaikan sosiaalista ympäristöä: kukaan ei ole hypännyt huoneeni ovelle kysymään neuvoa, kukaan ei ole käskenyt kahville, lounas kestää viisi minuttia ilman seuraa ja ’mediaseurantaa’, käytävällä kulkijoille ei tule huudeltua – sen sijaan olen keskittynyt vain asiaan eli skypettämiseen ja kirjoittamiseen.

Skypellä on kuin olisi läsnä: voin puhua ja kirjoittaa samaan aikaan, voin jakaa ja avata linkkejä, voin laittaa lauseitani näytille ja saada välittömät korjaukset paluupostissa – vaikka hymiöillä vahvistettuina.

Tänään työstimme yhtä tiedotetta nelikätisesti: esimieheni oli fyysisesti työpaikalla, jonne ilmoitettiin auditoinnin virallisista tuloksista puhelimitse. Esimies kuunteli toisella korvalla väliaikatietoja ja viilasi suomenkielisen tiedotteen sanamuotoja, minä sain Skypeen valmiita lauseita, joita käänsin englanniksi. Lauseet ja kappaleet siirtyivät Skypen chatissa, ja pian meillä oli yhteisymmärrys kokonaisuudesta. Valmiin tiedotteen jakelimme sitten sovitulla työnjaolla: toinen lähetti sähköpostia, toinen tuotti tekstin verkkopalveluihin.

Välimatkalla ei ollut väliä, lopputulos saatiin aikaan todella tehokkaasti ja vain yhteen asiaan keskittyen.

P.S. Jaa mitäkö tiedotimme? HAMKin laadunvarmistusjärjestelmän auditoinnin tulokset ilmoitettiin tänään, ja me saimme parhaan kokonaisarvion eli ’edistyneen’. Se oli Suomessa korkeakoulujen ensimmäinen, joten ((party)). (Skypessä olisi tähänkin hymiö.)

Lapset muurin taakse

Olen aloittanut bloggaamisen omana itsenäni ja suuremmin suunnittelematta. Perustin taannoin blogini Bloggeriin ja julkaisin sinne kaikkea itseäni koskevaa ja itseäni kiinnostavaa – aiheet vaihtelivat verkkopalvelun käyttäjäpersoonista vaatteiden kierrätykseen ja oikeinkirjoituksesta omenoiden säilöntään.

Itseäni, kollegoitani ja sukulaisiani palvellakseni perustin erikseen ammatillisen profiilin, Viestintälotan. Viestintälotalle perustin oman blogin ja oman Twitter-tilin, joissa julkaisen omaan ammattialaani liittyvää sisältöä. Rakennan Viestintälotta Lotta Lingon verkkonäkymistä harkitusti, ammatillista kuvaani painottaen.

Myös Lotta Linko jatkaa bloggaamista, mutta vain kutsutuille lukijoille. Henkilökohtaisesta blogistani on tullut todellinen nettipäiväkirja, joka ilahduttaa meidän perheemme lisäksi ystäviä maapallon toisella puolella tai sukulaisia vähän lähempänäkin.

Blogini piilotettuani on käynyt näin:

  • Sisältöä tulee paljon enemmän, kun voin julkaista arkisia aiheita niiden yleistä kiinnostavuutta tai merkitystä miettimättä. Nyt julkaisen kuukaudessa niin paljon kuin ennen vuodessa!
  • Voin julkaista myös lasteni kuvia, kun tiedän, että ne eivät ole avoimesti julkisessa jaossa. Kuvissa ei tietenkään ole mitään kyseenalaista tai salattavaa – lapset vain ovat tunnistettavasti omina persooninaan arjen tilanteissa.
  • Olen alkanut miettiä uuden puhelimen hankintaa, jotta voisin toimia helposti mobiilisti.

Suojaan lapsiani

Omaa elämääni voisin jakaa avoimemminkin – olenhan kaikin puolin nuhteeton ja moitteeton kansalainen – mutta en halua rakentaa lasteni puolesta heidän digitaalista jalanjälkeään, vaan annan heidän tehdä omat virheensä itse.

Kids karkottaa

Seuraan noin sadan eri verkkopalvelun syötteitä. Listani elää: Perun tilauksiani, jos aiheet alkavat liirata epäkiinnostaviksi. Lisään linkkejä, sillä Twitterin kautta tulee vinkkejä hyvän sisällön lähteistä. Oman alan kyttääminen ja kommentoiminenkin on todella iso ja tärkeä osa työtäni.

Tänään kävin twiitin houkuttelemana tutustumassa uuteen blogiin, jonka aihe kiinnostaa minua ja joka oli ihan riittävän hyvin kirjoitettukin. Päätin kuitenkin olla koskaan palaamatta sivuille: kirjasimena oli kamalista kamalin Kids.

Siinä on kaksi vikaa: (1) Se ei ole kovin hyvin päätteeltä luettava leikkaus. (2) En voi ottaa ihmistä vakavana ammattilaisena, jos hän julkaisee sosiaaliseen mediaan liittyvää sisältöä pellefontilla.

Sivustolla ei muuten ollut RSS-tilausnappulaakaan, joten sisällöt jäävät seuraamatta lukijallakin.

(Edit minuutti julkaisun jälkeen: myös otsikon kirjoitusvirhe voi karkottaa tai karkoittaa.)

Tahdotko tiedottajaksi: Man tager vad man haver

”Tervetuloa takaisin hyvät tv-katsojat. Pahoittelemme katkoa lähetyksessä, joka siis johtui sairaustapauksesta ja puuttuvasta varahenkilöjärjestelmästä tuotantoketjussa. Ohjelmamme on siitä huolimatta täällä Communications Areenalla edennyt, ja nyt seuraa katsojille pikainen syöte kakkostehtävästä:

Tiedottajakandidaattien kuuluu kirjoittaa juhlapuhe yhtiön omistajan 50-vuotisjuhlia varten. Välineenä heillä on online-printteri eli kirjoituskone, josta puuttuu a-kirjain. Puhe on siis kirjoitettava niin, että se ei sisällä yhtään a-kirjainta. Tehtävä on otettu jo vastaan, ja pauke kuuluu tehtäväkopeista, kun Salla ja Malla tuottavat uutta sisältöä vanhalla medialla. Edellisen tehtävän häviäjä, Salla, saa aloittaa omalla puheellaan. Ole hyvä, Salla.

’Hyvät ystävät ja kylänmiehet. Olen iloinen nähdessäni teidät täällä tänään. Olemme kokoontuneet viettämään syntymäpäivääni tänne yritykseni tiloihin, sillä myös yhtiöni juhlii kymppiään. Jätin siis entisen elämäni nelikymppisenä: päätin siirtyä toisiin tehtäviin ja hypätä ruumiillisen työn tekemisestä henkisempiin hommiin. Vuosikymmen on tullut tätä tietä täyteen, edessä ehkä uudet kujeet. Toimen miehenä en tämän enempää runoile – skool!’

Ja kuten kuulette, puhe sai valtavat aplodit. Se oli riittävän lyhyt ja johti haluttuun toimintaan eli maljan kohottamiseen. Yleisön siemaillessa siirrymme Mallan puheeseen. Malla, ole hyvä.

’ rvois  juhl väki—’

Voi voi, näin päättyi Mallan maljapuhe ennen kuin pääsi kunnolla alkamaankaan. Tämän tehtävän voiton vie siis Salla. Salla, millaiset tunnelmat?

’Cajsa Wargia lainatakseni: Otetaan, mitä on. Tehdään, mitä voidaan.’

No näin on näppäimet – hah hah, sanaleikki tarkoituksellinen – vai mitä sanoo Malla?

’S  t n .’

Lotta Lingosta tuli myös Viestintälotta

Olen blogannut jokusen vuoden. Ensimmäisen blogini perustin työnantajan suljetulle alustalle, ja sen kuihduttua siirsin sisältöjä niin ikään työnantajan tarjoamaan wikiblogiin. Yritin pitää yllä keskustelukulttuuria, mutta vääränlaisessa paikassa se oli varsin vaikeaa.

Yhden opiskelurupeaman aikana perustin oman blogin Bloggeriin ja pidin opintopäiväkirjaani siinä palvelussa. Se oli niin helppoa, että aloin tuottaa myös muuta sisältöä samaan osoitteeseen. Ennen pitkää minulla oli kirjava kokoelma postauksia aina verkkopalvelun käyttäjäpersoonan kuvauksesta puhkikuluneiden teepaitojen hyötykäyttökuviin. Tunnisteet eivät paljon tässä kaaoksessa auttaneet! Totesin, että samalla blogilla on mahdotonta osallistua oman alan keskusteluun, kirjoittaa auki työprosessejaan, rakentaa palvelevaa verkkopresenssiä sekä pitää arkista päiväkirjaa itselleen ja läheisilleen. Aika ilmeistä, kun sen näin jälkikäteen kirjoittaa.

Viestintälotta WordPressissä, muonituslotta muualla

Päätin tehdä selvän eron omaminän ja työminän välille. Syntyi Viestintälotta, joka perusti bloginsa WordPressiin, sujuttautui Slideshareen, huutelee Lotta Lingon takaaTwitterissä, piirtelee Preziin ja kaikilla näillä sisällöillään mukana LinkedInissä.  Lotta Linko puolestaan pitää Bloggerissa päiväkirjaa, jonka ovi on auki kymmenkunnalle kävijälle ja on Facebookissa kaveri niin ystävien kuin kollegoiden kanssa.

Omaminä on sama kuin työminä, mutta me puhumme eri asioista eri ihmisille. Kahdella eri nimellä annan eri näkökulmia itseeni ja toimintaani: eri puolet minusta kiinnostavat eri ihmisiä. Kahden nimen käyttö on käytännössä helppoa, ja kun ne voi monessa palvelussa yhdistää Viestintälotta Lotta Lingoksi, erehtymisen vaara ei vastapuolellakaan pitäisi olla.

Lue lisää

Itselle on ollut opettavaista kuvata omaa kehitystään yksityisestä yleiseen ja taas takaisin privaatin puolelle. Aallon ja Uusitalon ’Löydy’-kirjan 360 asteen verkkoidentiteetti tarjosi valmiin kuvan sille, mitä olin mielessäni pähkäillyt. Sen pohjalta olen kuvannut verkkoidentiteettiäni Prezissä. Blogia WordPressiin perustaessani kerroin persoonani jakamisesta.

PR-työtä tämäkin

Cision listasi marraskuussa PR-blogien top10-kärjen. Kolmen kuukauden ikäinen Viestintälotta oli hyvässä seurassa hivenen hämillään – ja kiittää saamastaan huomiosta.

Perustin Viestintälotan blogin syyskuussa 2010. Blogillani halusin

  • tarjota viestintään liittyviä tuoreita näkökulmia
  • vaikuttaa mielipiteisiin ja avata keskustelua
  • harjoitella uusia taitoja ja kertoa omista kokemuksistani muiden hyödyksi
  • tutustua uusiin ihmisiin ja aiheisiin toisten blogien kautta
  • oppia myös saamastani palautteesta.

Cisionin kertoo arvioivansa blogien senhetkistä ja todennäköistä tulevaa suosiota. Mitä aion tehdä varmistaakseni blogini laadun tai ainakin omintakeisuuden?

Päätin kirjoittaa (A) hyvää verkkotekstiä (B) myönteisesti ja rakentavasti. Päätin antaa oman ajatukseni, ääneni ja tyylini näkyä sisällöissä. Päätin julkaista vain silloin, kun minulla oli oikeasti sanottavaa. Päätin sallia itselleni inhimillisyyden eli mm. epäjohdonmukaisuuden, epätasaisuuden ja erilaisuuden. Tätä aion jatkaa.

Vastoin yleisiä bloggausohjeita en kirjoita säännöllisesti monta kertaa viikossa. Otsikoin mieluummin vaikka ironisoiden kuin optimoiden. En kyttää kommentteja, joten usein reagoin myöhässä. Hukkaan tilaisuuksia osallistua keskusteluun, koska en ole linkittänyt muihin blogeihin enkä käy jatkuvasti kommentoimassa muiden tekstejä. En osaa ennakoida ja olla ensimmäisenä raportoimassa uusista asioista. Tätäkin aion jatkaa.

 

*

Top 10 PR-blogit Suomessa marraskuussa 2010 (Lähde: Cision Finland)

  1. Tiedottaja http://www.tiedottaja.fi/
  2. Daily Diego http://www.dailydiego.fi/blog/
  3. Sounio http://lisasounio.typepad.com/blogi
  4. Buzzikuski http://buzzikuski.wordpress.com/
  5. blogi@markkinointia.fi http://blogi.markkinointia.fi/
  6. IFPR Blog http://www.ifpr.fi/
  7. Viestintälotta https://viestintalotta.wordpress.com/
  8. Ladywebbin blogi http://ladywebbi.fi/wordpress/
  9. Viestintätoimisto Suodatin http://viestintatoimistosuodatin.fi/blogi/
  10. &-blogi http://blogs.hillandknowlton.com/etblogi/

Lähde: http://www.cisionwire.fi/cision-finland/cision-listasi-pr-blogit65551, viitattu 4.1.2011