Pidin tänään työpaikalla puolen verkkoistunnon aiheesta bloggaaminen. Väitin, että bloggaamisessa ei ole kyse kirjoittamisesta – ja heti perään kerroin, miten blogia kannattaa kirjoittaa.
Uskon prosessikirjoittamiseen. Itse vaiheistan työni aina:
- suunnittelu
- jäsennys
- kirjoittaminen
- viimeistely
Ehdottomasti eniten aikaa käytän sisällön suunnitteluun ja asioiden jäsennykseen, varsinainen kirjoittaminen on nopeaa työtä. Joskus jätän jopa viimeistelemättä, kun uskon pilkkujen tulevan selkäytimestäni.
Sisällön suunnittelua nopeuttaa se, että olen valinnut aiheeni, joista blogissani kirjoitan. Sanottavaa olisi tietysti yhdestä sun toisesta asiasta, mutta Viestintälottana kirjoitan vain viestinnän kenttään ja omaan osaamiseeni kuuluvia asioita. Pyrin näkemään aiheista sellaisen näkökulman, jota kukaan muu ei ehkä tule ajatelleeksi.
Jäsentäminen tapahtuu usein paperilla – taskussani on aina pieni muistivihko (ja usein kynäkin). Rakastan miellekarttoja, joiden avulla muodostan visuaalisen kokonaiskuvan sisällöstä.
Tekstin lisäksi käytän kuvia. Minua ei haittaa tekninen laatu, jota kännykästä näpsimällä tulee, minulle sisältö on ykkönen. Pyrin tuottaman näköisiäni sisältöjä, joita kukaan muu ei pysty tekemään. Muutenhan tässä ei ole järkeä.
(Lue myös, miksi bloggaan.)

