Mitä taitoja lapsi tarvitsee tulevaisuudessa?

Olin viime viikon torstaina ja perjantaina perinteisessä ITK-konferenssissa. ITK tulee sanoista interaktiivinen tekniikka koulutuksessa – ja sitäkin tilaisuudessa käsiteltiin. Käsiteltiin myös tuoreempia asioita ja puhuttiin uudemmilla termeillä.

Osallistuin tilaisuuteen monessa roolissa. Meillä oli Vahtilan Outin kanssa alustus mobiilikesäkoulun konseptista ja olin myös esittelypaikalla demoamassa toimintaamme. Koulutusorganisaation edustajana kuuntelin alan kiinnostavammat esitykset ohjelmatarjonnasta, ja viestinnän saappaissa verkostoiduin ja tiivistin antia jakoon.

Äiti ihmeissään

Olin paikalla myös äitinä. Mietin ankarasti, mitä ovat ne taidot, joita lapseni tarvitsevat tulevaisuudessa, niin palkkatyössään kuin muussa tekemisessään. Mietin myös, kenen vastuulla osaaminen on: mikä on peruskoulun rooli ja miten itse voin varustaa lapsiani siihen, millaisen kuvittelen maailman olevan.

Ensimmäisen päivän jälkeen olin ristiriitaisissa tunnelmissa:

  • ostaako alakoululaisille omat tabit vai
  • suojella lapsuutta ja pitää lapsen vapaa-aikaa konevapaana vyöhykkeenä?

Jos en nyt pidä paitsi lukuharjoituksia myös nettilukuharjoituksia, jääkö lapseni osaaminen vajaaksi? Pitäisikö kymmensormijärjestelmää harjoittaa samalla intensiteetillä kuin hampaiden harjaamisen nykytystekniikkaa? Pätevätkö somessa oikeasti samat säännöt kuin koulun pihalla ja voinko lasten oikeasti olla siinä todellisuudessa läsnä?

Toistaiseksi mulla ei ole lapsiani varten mitään mediakasvatussuunnitelmaa. Ei mulla kyllä mitään muutakaan kirjallista kasvatussuunitelmaa ole, vaan olen edennyt varsin reaktiivisesti. Riittääkö se?

Työpaikalla osaaminen esiin somen toimintatavoilla

Organisaation perinteinen hierarkiakolmio seisoo tukevasti kannallaan: työtä tekevien asiantuntijoiden joukko on suurin ja johto edustaa terävintä kärkeä. Välissä ovat esimiehet.

Mitä jos organisaation hierarkiakolmio nostetaan kärjelleen niin, että suurin joukko on näkyvin kerros? Tätä kysyi Sovelton Pasi Lehtiniemi aamun seminaarissa – ja vastasi itse:

Asiantuntijan osaamispotentiaali saadaan käyttöön niin, että

  • annetaan itsenäisyyttä
  • tarjotaan mahdollisuus olla hyvä
  • kannustetaan ideointiin ja tiedon jalostamiseen
  • tuetaan toisilta oppimiseen
  • teetetään ja tehdään tarkoituksellista työtä.

Näin parannetaan tilannekuvaa ja ihmisten vuorovaikutusta, ja niiden avulla ihmiset tekevät töitä.

Työkalut ja toimintatavat ovat jokaisella jo käytössä yksityiselämässään, mutta sosiaalisen median hyötykäyttö organisaation sisällä ei ole itsestäänselvyys.

Petteri Sjöholm kertoi organisaatioiden sisäisestä somevastustuksesta Yammerista puhuessaan. Hänen mukaansa sen käyttöönottoa vastustaa eniten keskijohto, sillä se pelkää tiedon ja osamisen vapaan jakamisen heikentävän omaa asemaansa ja merkitystä yhteisössä. Perinteisestihän viestintä johtajien ja suorittajien välillä on kulkenut keskijohdon suodattimen kautta niin ylös- kuin alaspäin.

Aamiaisseminaarissa puhuttiinkin yhteisöviestinnän avoimuuden puolesta. ”Kaikki kaikille” ei tietenkään ole sellaisenaan ratkaisu, vaan organisaatioissa tarvitaan uudenlaisen toimintakulttuurin lisäksi uudenlaisia työvälineitä ja -tapoja sekä niiden suunniteltua johtamista.

Asia kiinnostaa, koska omalla työpaikallani on alkanut viestintä- ja toimintakulttuurin muutos: me pyrimme uudenlaiseen tapaan tehdä töitä. Yhteisöllisyys ja ajasta ja paikasta riippumattomuus ovat meidänkin tavoitteitamme.

Onko organisaatiota, joka näihin en nykypäivänä pyri?

Työkaveri: näin menet Twitteriin

  1. Mieti, miksi menet Twitteriin: aiotko hakea tietoa, seurata oman alasi tapahtumia, kasvattaa omaa mainettasi asiantuntijana, jakaa osaamistasi muille, edistää firman brändiä, päästä ilmiöstä perille, ihan muuten vaan olla läsnä vai mikä on tarkoituksesi.
  2. Rekisteröidy palveluun. Valitse käyttäjänimi tarkoituksesi mukaan.
  3. Vaihda oletuskuva. Munapäita on maailmassa liikaa.
  4. Kirjoita itsestäsi kuvausteksti, jossa tiivistät olennaisen itsestäsi ja olostasi Twitterissä.
  5. Hae seurattavia. Käytä #-tunnistehakua ja suosituksia sekä tutki löytämiesi käyttäjien seurattavia ja listoja.
  6. Tarkkaile seurattaviesi piiriä ja yleensäkin käyttäytymistä Twitterissä. Katso, mitä Zentolla ja Sometekillä on sanottavaa.
  7. Ala tuitata. Hyvä sisältö on kuranttia, kiinnostavaa ja kantaaottavaa. Jokaisella asiantuntijalla on työstään 140 merkin verran sanottavaa vähintään joka toinen päivä.
  8. Oman tuittituotannon lisäksi kulttuuriin kuuluu ritvaus (RT eli re-tweet) ja ehdottomasti keskustelu ja kommentointi.
  9. Ole läsnä riittävästi. Valitse itsellesi sopiva ja tarkoitusta palveleva Twitter-aika. (Lapsillakin on ruutuaika.)
  10. Ole oma itsesi positiivisella tavalla. Munapäitä on maailmassa liikaa.

Takaisin töihin

Palasin eilen töihin viiden viikon kesäloman päätteeksi. Henkilökohtaista lomaltapaluuangstia en kokenut lainkaan ja suoriuduin valmisteluistakin hyvin: heräsin ajoissa ja ehdin pestä tukan; löysin työpuhelimen työkassin sisätaskusta ja työpaikan avaimen omalta paikaltaan naulakosta; muistin pukea päälle jotain muuta kuin hikiset sortsit ja bikinin yläosan; työpaikalle poljettuani muistin ovikoodin. Oli kivaa tulla töihin, kun huoneen ikkunat oli pesty ja lattia oli vahattu ja kaikki johdotkin nostettu lattialta yhtenä siistinä sykkyränä näytön taakse.

Sormeni muistivat salasanan ja läppäri lähti käyntiin niin kuin ennen lomaa. Mutta verkkoon en päässyt eli mistään tekemisestä ei tullut mitään. Salapoliisityön ja helpdesk-puhelun jälkeen etsin verkkokaapelin toisen pään johtosykkyrän sisästä ja laitoin sen takaisin seinään juuri siihen yhteen oikeaan reikään niistä kahdeksasta (kolmas kerta toden sanoi). Siitä lähti niin kuin ei olisi koskaan lomalla ollutkaan.

Tänään muistin ottaa töihin mukaan myös oman kännykän, kotiavaimen ja rahapussin lomakassin sisätaskusta. Enää 48 viikkoa kesälomaan!