Näin saat radion Lumia 620 -luuriin

Mulla on työpuhelimena Lumia 620. Soiva peli muuten, mutta siinä ei ole FM-radiota. Eilenkin tuli aamulla Puheelta tosi kiinnostava haastattelu: tutkija Kai Huotari kertoi livetviittauksen ja televisionkatselun tutkimuksestaan, mutta osa jäi kuulematta, kun piti kävellä pisteestä a pisteeseen b.

Aloin etsiä kaupasta sopivaa sovellusta, mutta mikään FM radio -tyyppinen ei toiminut. Ihmettelin tätä ääneen viisaampien seurassa, ja syy/vastaus oli jotakuinkin ”koska Microsoft”. Sain kuitenkin vinkin netin kautta pelaavasta TuneIn Radio -sovelluksesta, jota myös testasin. Ja toimii: se listaa kuultavissa olevia ’paikallisia’ radiokanavia ja löytää paljon asemia. Löytyy Yle Puhe ja uusia herkkuja: ei mulla tavallisesta radiosta kotona koskaan kuulu esim. Gramox, joka soittaa savikiekkoja!

Postikortti peiton alta

Paperisia kortteja on mukava saada. Niitä on mukavaa kirjoittaakin, jos käsillä sattuu olemaan kaunis kortti, kynä, osoitekirja, postimerkkejä ja postilaatikko.

Postilla on puhelimeen saatavilla postikorttipalvelu, jota testasin eilen aamulla ennen nousemista.

  1. Latasin sovelluksen.
  2. Valitsin puhelimesta kauniin kesäkuvan.
  3. Toin puhelimen yhteystiedoista kahden vastaanottajan tiedot.
  4. Kirjoitin korttiin tervehdyksen.
  5. Nousin hakemaan luottokortin käsilaukusta. (Samalla matkalla kävin juomassa lasin vettä.)
  6. Maksoin kortit luottokortilla. (Onneksi pikkusummasta ei tarvittu erillistä verkkopankkivarmennusta.)
  7. Jatkoin unia.

koivu kukkii taustanaan  järvi

Eikö olisi kiva saada tälläinen postikortti ja kutsu kesäkylään?

Kehitysehdotus: jos ostokset voisi vielä saada maksettua puhelinlaskulla, vaiheen 5 voisi jättää pois. Muuten ei huomautettavaa: palvelu oli helppo, nopea ja ennen kaikkea tarpeellinen kaltaiselleni kiireelliselle ajankäyttönsä tarkasti priorisoivalle henkilölle.

Markkinointiehdotus: järjestäkää kauneimman kesä/joulu/pääsiäiskortin kisa äänestyksineen. Osallistun ylläolevalla.

 

 

 

Mobiilikesäkoulun luokkahuonekeidas: yhteisöllistä tarinankerrontaa

Perinteinen Mobiilikesäkoulu pidettiin viime viikolla. Toimin luokkahuonekeitaan feikkisheikkinä haaremihousuineni, turbaaneineni – ja palaneine olkapäineni.

Meillä on keitaan teemoina tarinallisuus ja yhteisöllisyys. Halusimme näyttää ihmisille niitä mahdollisuuksia, mitä mobiilit tarinan kertomiseen, yhteiseen kirjoittamiseen, kuvien tuottamiseen, videoiden tekemiseen ja koosteen julkaisemiseen tarjoavat. Ryhmien tehtävänä oli tuottaa puolessatoista tunnissa satu, jossa oli tekstiä, kuvaa ja videota. Pienryhmillä oli keitaan eri toimintapisteillä yhteisiä ja omia tehtäviä sekä tiukka aikataulutus pisteestä toiseen siirtymiseen.

  • Työvälineinä käytettiin Samsungin NotePro-täppäreitä, joista muodostettiin toimiva digiluokka yhdessä opettajan hallintakoneen sekä kosketuskehyksellisen ison näytön kanssa.
  • Pienryhmät suunnittelivat yhdessä satunsa rungon tekstinä Google Driveen. Satujen maailmasta oli tarjolla oli kirjaston laatima tietopaketti.
  • Satujen tarinapätkät kirjoitettiin samaiseen Driveen, mistä ne ladattiin koontia varten Dropboxiin.
  • Kuvatuotanto tehtiin Instagramiin. Pinterestissä käytiin hakemassa inspiraatiota.
  • Videoinnissa oli iPadin apuna kolmijalka ja erillinen mikki. Videot kuvattiin Blux Moviella ja julkaistiin YouTubeen, josta niistä tehtiin Qrafterilla ruutukoodi e-kirjaa varten.
  • Kirja koostettiin Bookemon-palvelussa teksteistä ja kuvista. Videon paikalla oli ruutukoodi ja bit.ly-lyhytosoite. (’Mobiilikutri ja kolme opettajaa’ oli ensimmäisen ryhmän tuotos.)

Kahden päivän aikana meillä kävi kuusi ryhmää. Tekemisen tahti oli tiivis, mutta jokainen tiimi sai aikaan omannäköisensä sadun – jotka tosin koostettiin e-kirjoiksi vasta myöhemmin: aika ei tässä sallinut sekä suunnittelua, tuotantoa että julkaisua lopullisessa formaatissa. Normaalimmassa tilanteessahan vastaavaan projektiin varataan paljon enemmän aikaa kuin puolitoista tuntia!

FotoRus tekee kännykkäkuvista kollaasit

Facebookissa kiertää arkikuvahaaste: viiden päivän ajan pitää joka päivä ottaa viisi kuvaa omasta arjestaan, julkaista ne nähtäville ja haastaa vielä kaveri mukaan joka päivä. Otin itse haasteen vastaan perjantaina, ja tänään on sarjan viides päivä aluillaan.

Sen sijaan, että olisin julkaissut yksittäisiä kuvia suoraan Facebookiin, napsin kuvia kännykällä päivän ja tein niistä illalla kollaasin. Kollaasin tekoon käytin FotoRus-nimistä sovellusta, jonka latasin ilmaiseksi Play-kaupasta. (Kyllä ne mainokset sietää, kun oppii väistelemään kännykän näytöllä niiden linkkejä.)

FotoRus toimii niin, että valitaan alkunäytöstä Collage-toiminto. (FotoRusilla voi tehdä muutakin, jos vain osaa itämaista kirjoitusta. Painoin alkunäytön Real-Time Beauty -kuvaketta ja ruutu täyttyi kiinalaisilla kirjoitusmerkeillä. Backiä ja äkkiä.)

Kollaasikoneessa valitaan ensin albumi, josta kollaasiin poimitaan jopa yhdeksän kuvaa. Seuraavaksi kuvat järjestetään ruudukkoon tai nauhaan tai sikin sokin; valitaan tyylit, tehosteet ja tausta sekä valinnaisesti filtterit, valotukset, tekstitykset, puhekuplat sun muut. Jakonapista voi jakaa, kun systeemi on tallentanut tuotoksen omaan kansioonsa. Vaihtoehtoja on kymmenkunta, joista mulla on käytössä Facebook, Instagram ja Twitter.

En käyttänyt näitä, vaan tein jaon oman blogini kautta: Menin puhelimen galleriassa FotoRus-albumiin ja lähetin päivän koosteen WordPressiin, jossa lisäsin kuviin selitykset. WordPress lähetti postaukset puolestani Facebookiin ja Twitteriin.

Alla aamun ikkunakooste. Huomenta vaan ja hyvää työviikon alkua!

ikkunat-fotorus

Mitä taitoja lapsi tarvitsee tulevaisuudessa?

Olin viime viikon torstaina ja perjantaina perinteisessä ITK-konferenssissa. ITK tulee sanoista interaktiivinen tekniikka koulutuksessa – ja sitäkin tilaisuudessa käsiteltiin. Käsiteltiin myös tuoreempia asioita ja puhuttiin uudemmilla termeillä.

Osallistuin tilaisuuteen monessa roolissa. Meillä oli Vahtilan Outin kanssa alustus mobiilikesäkoulun konseptista ja olin myös esittelypaikalla demoamassa toimintaamme. Koulutusorganisaation edustajana kuuntelin alan kiinnostavammat esitykset ohjelmatarjonnasta, ja viestinnän saappaissa verkostoiduin ja tiivistin antia jakoon.

Äiti ihmeissään

Olin paikalla myös äitinä. Mietin ankarasti, mitä ovat ne taidot, joita lapseni tarvitsevat tulevaisuudessa, niin palkkatyössään kuin muussa tekemisessään. Mietin myös, kenen vastuulla osaaminen on: mikä on peruskoulun rooli ja miten itse voin varustaa lapsiani siihen, millaisen kuvittelen maailman olevan.

Ensimmäisen päivän jälkeen olin ristiriitaisissa tunnelmissa:

  • ostaako alakoululaisille omat tabit vai
  • suojella lapsuutta ja pitää lapsen vapaa-aikaa konevapaana vyöhykkeenä?

Jos en nyt pidä paitsi lukuharjoituksia myös nettilukuharjoituksia, jääkö lapseni osaaminen vajaaksi? Pitäisikö kymmensormijärjestelmää harjoittaa samalla intensiteetillä kuin hampaiden harjaamisen nykytystekniikkaa? Pätevätkö somessa oikeasti samat säännöt kuin koulun pihalla ja voinko lasten oikeasti olla siinä todellisuudessa läsnä?

Toistaiseksi mulla ei ole lapsiani varten mitään mediakasvatussuunnitelmaa. Ei mulla kyllä mitään muutakaan kirjallista kasvatussuunitelmaa ole, vaan olen edennyt varsin reaktiivisesti. Riittääkö se?

#Mobiilieskari siirretään aulabaarista kellarin kokoustilaan

Terveiset ITK-tapahtumasta. Olemme paikalla sekä saamassa että antamassa: kuuntelemme muiden epistolaa ja jaamme omaa ilosanomaamme #mobiilieskari-lipun alla.

Olimme suunnitelleet, että pidämme Mobiilikesäkoulun maistiaisia eli mobiilieskareita eli täsmäiskuja valituista aiheista: Whatsapp, Instagram, Pinterest, Simplemind, Youtube/Blogger, Meshmoon… Olimme visioineet hienot hetket inspiroivissa ympäristöissä samalla tavalla kuin mitä Mustialassa tehdään: talvipuutarhaa, terassia, hotellihuonetta, aulabaaria… Olimme kuvittelleet saavamme ihmisten jakamattoman huomion ja innostuksen palon: jokunen Mindmap-uskovainen, uusia Instagram-käyttäjiä, tehokas Whatsapp-porukka….

Todellisuudessa saimme kilpailla ihmisten huomiosta. Ja kilpailimme ruokaa ja juomaa vastaan. Hävisimme.

Siinä vaiheessa, kun seisoin Aulangon aulassa A3-kokoista mobiilieskari-banneriani heilutellen, kiemurtelevaa ruokajonoa väistellen, korkokenkäisen kahvilippukaunottaren kanssa kilpalaulaen ja aulabaarissa lasin ääressä seurustelevia ihmisiä sivusilmällä seuraten, totesin, että suunnitelmaa piti muuttaa. Emme onnistuisi pitämään mobiilieskarin tietoiskuja aulabaarissa, vaan meidän pitäisi siirtyä opastuksinemme alakertaan mobiilikesäkoulun kämppään. (Työnteko aulabaarissa olisikin ollut liikaa: vielä emme ole siinä vaiheessa uutta työkulttuuria.)

Huomenna perjantaina siis mobiilieskarin tietoiskut A6-toripaikalla. Ruumiin ravinto siis tarjoillaan sisääntulokerroksessa ja henkinen kasvu paria kerrosta alempana. Tervetuloa!

Työpaikalla osaaminen esiin somen toimintatavoilla

Organisaation perinteinen hierarkiakolmio seisoo tukevasti kannallaan: työtä tekevien asiantuntijoiden joukko on suurin ja johto edustaa terävintä kärkeä. Välissä ovat esimiehet.

Mitä jos organisaation hierarkiakolmio nostetaan kärjelleen niin, että suurin joukko on näkyvin kerros? Tätä kysyi Sovelton Pasi Lehtiniemi aamun seminaarissa – ja vastasi itse:

Asiantuntijan osaamispotentiaali saadaan käyttöön niin, että

  • annetaan itsenäisyyttä
  • tarjotaan mahdollisuus olla hyvä
  • kannustetaan ideointiin ja tiedon jalostamiseen
  • tuetaan toisilta oppimiseen
  • teetetään ja tehdään tarkoituksellista työtä.

Näin parannetaan tilannekuvaa ja ihmisten vuorovaikutusta, ja niiden avulla ihmiset tekevät töitä.

Työkalut ja toimintatavat ovat jokaisella jo käytössä yksityiselämässään, mutta sosiaalisen median hyötykäyttö organisaation sisällä ei ole itsestäänselvyys.

Petteri Sjöholm kertoi organisaatioiden sisäisestä somevastustuksesta Yammerista puhuessaan. Hänen mukaansa sen käyttöönottoa vastustaa eniten keskijohto, sillä se pelkää tiedon ja osamisen vapaan jakamisen heikentävän omaa asemaansa ja merkitystä yhteisössä. Perinteisestihän viestintä johtajien ja suorittajien välillä on kulkenut keskijohdon suodattimen kautta niin ylös- kuin alaspäin.

Aamiaisseminaarissa puhuttiinkin yhteisöviestinnän avoimuuden puolesta. ”Kaikki kaikille” ei tietenkään ole sellaisenaan ratkaisu, vaan organisaatioissa tarvitaan uudenlaisen toimintakulttuurin lisäksi uudenlaisia työvälineitä ja -tapoja sekä niiden suunniteltua johtamista.

Asia kiinnostaa, koska omalla työpaikallani on alkanut viestintä- ja toimintakulttuurin muutos: me pyrimme uudenlaiseen tapaan tehdä töitä. Yhteisöllisyys ja ajasta ja paikasta riippumattomuus ovat meidänkin tavoitteitamme.

Onko organisaatiota, joka näihin en nykypäivänä pyri?

Mindmeister mobiilisti ja stabiilisti

I’m on a mission from God.

Huhtikuun ITK:ssa puhutaan Sulosen Hanna-Kaisan kanssa miellekartoista. Olemme mukana ITK-torilla Mobiilieskarin toimintapisteessä, ja meillä on aiheena mindmappien mobiilikäyttö.

Mulla on itselläni käytössä Mindmeister-niminen pilvipalvelu. Käytän sitä

  • yksin
  • yhdessä
  • puhelimella
  • tietokoneilla
  • töissä
  • kotona
  • matkalla.

Olen ladannut Android-puhelimeeni Play-kaupasta Mindmeister-mobiilisovelluksen. Sillä voin luoda tilanteen tullessa uusia karttoja ja pääsen myös kätevästi kaikkiin pilvessä sijaitseviin karttoihini, jotka olen tallentanut aiheenmukaisiin kansioihin. Kun käytössä on tietokone, pääsen samoihin karttoihin ja pystyn muokkaamaan niitä mukavammin kuin kännykällä.

Voin määritellä ajatuskupliin aikatauluja tai tekijöitä, liittää muistiinpanoja tai linkittää muualle. Voin koodata asioita eri ikoneilla, joiden perusteella voin myös suodattaa sisältöjä isosta kokonaisuudesta.

Kartat voivat olla vain omassa käytössäni tai voin jakaa niitä eri tavoin: sisältö voi olla aivan julkista tai voin antaa siihen käyttöoikeudet yksittäisille ihmisille. Ollaan yhden porukan kanssa tehty yhteisiä miellekarttoja jo monta vuotta, ja varsinkin asioiden yhdessä suunnittelemiseen, hahmottamiseen ja järjestämiseen miellekarttojen tiimikäyttö on ehdottomasti oikea työtapa.

Olemme pitäneet pilvipalvelua niin hyödyllisenä, että käyttöön on hankittu lisenssi. Mindmeister-sovellus on maksullinen, mutta hyvin käytettynä hintansa arvoinen.

Miellekartta on jumalan lahja ihmiselle

Yksi työurani mieleenpainuvimpia hetkiä oli, kun organisaation ylimmän johdon edustaja totesi miellekartta-alustukselleni: ”Ei voi hommista tulla mitään, kun tollaisia käkkyröitä piirrellään ja esitellään.” Sanamuoto ei ehkä juuri ollut tämä, mutta viesti oli selvä: olin kohdannut excel-ihmisen. Niitä on paljon!

Itse olen mindmap-uskovainen. Oli kyse sitten matkalaukun pakkaamisesta, syntymäpäivien suunnittelusta, verkkopalvelun informaatioarkkitehtuurin piirtämisestä, tiedotteen tekemisestä, osaamisen hahmottamisesta, kokousmuistiinpanojen tallentamisesta, blogipostauksen jäsennyksestä – teen kaikesta miellekartan.

Miellekartta on mulle yksinkertaisin tapa aloittaa asioiden purkaminen tai kokoaminen. Miellekartta toimii ison kokonaisuuden pilkkomiseen tai yksittäisten asioiden luokittelemiseen. Miellekartan avulla näen yhdellä silmäyksellä asiat ja niiden keskinäiset suhteet. Miellekarttaan voi lisätä asioita, siitä voi poistaa asioita, ja asioiden paikkaa voi siirrellä.

Miellekartalla voi paitsi suunnitella toimintaa myös dokumentoida sitä. Ja mikä parasta: os prosessin etenemisestä ei tarvitse jäädä jälkeä, miellekartan voi heittää pois, kun se on tehnyt tehtävänsä eli auttanut ihmistä pääsemään ajattelussaan eteenpäin.

Tällaista ilosanomaa aion kuuluttaa kollegan kanssa ITK-päivillä. Voitko auttaa? Mihin sinä käytät miellekarttoja? Jos et käytä, miksi et?

Onko Twitter-tiliini murtauduttu?

Vajaa kuukausi sitten toiseen Twitter-tiliini ilmestyi mystinen twiittaus:

Vgghdjfvgÿuiù*yyœ

Vähän ihmettelin (ja ihmetteli joku muukin), mutta päättelin sisällön syntyneen niin, että puhelin oli takataskussa ilman näppäinlukkoa ja kyseessä oli ns. taskutuitti.

Eilen profiilissani oli uusi tuitti:

Uchu$urufuutuffuuufuuftutuu$igor Uyjtj

Havahduin asiaan, kun Facebook-kaverit epäilivät alkoholilla olevan osuutta asiaan ja tivasivat, kuka Igor oikein on. Nyt ei ollut puhelin ollut farkuntaskussa – oliko tiliini murtauduttu?

Olen tosiaan linkittänyt tuittini suoraan Facebookiin, ja sieltä kautta alkoi mysteeri ratketa: lähteeksi FB mainitsi HTC Sense -puhelimen. Se on vanha luurini, josta olen luopunut tammikuussa. Enpä vaan ole tyhjentänyt sitä sovelluksista kokonaan, sillä valokuvien siirto puhelimesta pilvipalveluun on vielä kesken: puhelin asuu olohuoneen pöydällä, ja ekaluokkalainen käyttää sitä Poun ruokkimiseen ja pesemiseen sekä YouTubesta musiikin kuuntelemiseen ja katselemiseen.

Ja näköjään äidin puolesta tuittailemiseen.

Kunhan pääsen tänään töistä kotiin, kirjaudun vanhassa puhelinlaitteessa ulos kaikista sovelluksista ja mietin puhdistuksen jälkeen pienen mediakasvatuskampanjan a) lapselle b) itselle.

P.S. Ei ole alkoholia eikä Igoria.