Aslak-kuntoutuksen päätösjakson ensimmäinen päivä on edennyt tyynyn saakka. Takana on sauvakävelyä sadeviitan helmat hulmuten, tasapainoilua ilmatyynyn päällä polvet tutisten ja vesijumppaa lötköpötkön päällä pysytellen. Päivän viimeinen urheilusuoritus on hirsien vetely.
***
Edellisen Aslak-jakson aikana pidin täydellistä somebaattia – tällä kerralla koetan, miltä tuntuu jakaa tekemistään mobiililaitteella.
– Katso hei, täällä on Terttu Tomaatti tarjouksessa.
– On se kumma, kuinka vaikeita noi yhdyssanat voi olla!
– Ajattele, jos puutarhaliikkeessä myytäisiin Kirsikka Puita – hahahaa.
– Ja rautakaupassa Lumi Linkoja.
Tutustuin tulevaisuudentutkimuksen menetelmiin Innoparkin luovassa tulevaisuustilassa. Sessiomme teemana oli työnteko tulevaisuuden verkossa.
Yksi setti tulevaisuuden keskeisiä työtaitoja Institute for the Future -organisaation mukaan on
Harjoittelimme näiden työtaitojen yhdistämistä heikkoihin signaaleihin sekä yhdistelmien viemistä kolmeen netin ilmiöön, web 2.0:aan, web 3.0:aan ja pilvipalveluihin.
Käytännössä:
Otimme isosta pakasta yhden tunnistetun heikon signaalin (esim. verkko-osaamisen mentorointikonseptin) ja yhdistimme siihen mielestämme tärkeän työtaidon (esim. infoähkyn hallinnan). Sitten sijoitimme tämän yhdistelmän teemanamme oleviin netin ilmiöihin ja mietimme, mitä yhdistelmä voisi käytännössä tarkoittaa tulevaisuudessa. Visioimme mm., millaisia palveluita tai ammatteja tulevaisuudessa signaalin vahvistuminen voisi tuoda mukanaan. Somegurujen lisäksi tunnistimme ainakin verkkoenkelit ja datapyövelit!
Uuteen menetelmään tutustuminen materiaalilla, jota ei ole olemassa (siis tulevaisuudella) oli haastavaa ja mielenkiintoista. Työpajaa veti professori Sirkka Heinonen, joka painotti ennakointiosaamisen merkitystä nykypäivän työelämässä: tulevaisuus ei vain tule, vaan se tehdään.
Koetin tänä aamuna ostaa työpaikalle kakkua matkallani konttoriin. Pysähdyin yhteen konditoriamyymälään klo 8.15 ja kävelin avoimesta ovesta sisään. Tiskissä oli kakkuja ja tiskin takana kaksi myyjää järjestelemässä paikkoja.
– Huomenta, ottaisin yhden kakun.
– Emme voi vielä myydä.
– Ette siis voi myydä minulle kakkua tuosta vitriinistä?
– Emme.
Siis siitä huolimatta, että liikkeessä oli ostaja, tuote ja myyjät, minulle ei myyty kakkua. Myyjät eivät myöskään tuntuneet olevan tästä lainkaan pahoillaan eivätkä halunneet pehmentää tilannetta millään selityksellä. Mieleen tulivat esim. ”Kassakoneen sähkölukko ei vielä ole toiminnassa” tai ”Kakkuanniskelulaki kieltää myynnin ennen puoli yhdeksää aamulla.” En ruvennut tivaamaan myyjän selältä syytä.
Ajoin siis seuraavaan konditoriaan ja ostin kakun sieltä. Kiitos, Laurell, kyllä maistui.
Olen hämeenlinnalaisen Ainacomin asiakas. Vaihdoin taannoin puhelinliittymäni tänne eettisistä syistä eli paikallista elinkeinoelämää tukeakseni. En ole katunut kertaakaan.
Kun jotain asioitavaa tulee, voin soittaa palvelunumeroon, josta vastataan aina alle minuutissa. Jos haluan selvittää jotain kasvotusten, menen keskustan myymälään, jossa ei koskaan ole pitkiä jonoja. Ja olemassa on verkkopalvelukin, josta saa asetuksia nokialaisiin.
Verkkopalvelusta ei kuitenkaan saanut asetuksia HTC-puhelimeen. En viime viikolla saanut uudesta luuristani kotikonstein enkä puhelinpalvelun ohjein multimediaviestejä lähtemään. Liikkeessä Aku pyöritteli luuriani hetken aikaa ja piip piip – uusi viesti saapunut.
Otin sitten sen datapaketinkin takautuvasti käyttöön, kun Aku sitä suositteli yllätyslaskujen välttämiseksi.
Tiettyhän me hyvästä palvelusta maksammekin: meillä on puhelinliittymäni lisäksi Ainan kaapeli ja ohjelmakortti ja laaja laajakaista. Mutta niille rahoille saadaan myös vastiketta: palvelun lisäksi tuote ja prosessi ovat minun tarpeisiini nähden kunnossa.
(Ja kyllähän perinteet velvoittavat: isoäiti oli lähes koko ikänsä Hämeen Puhelimessa töissä.)
Tämä blogi jää hetkeksi aikaa vähän vähemmälle huomiolle: keskityn toukokuun lopun mobiilikesäkouluun. Sisältöä tulee aiheeseen liittyen Avomobiilien blogiin. Luvassa mm. huonoja mobiilivideoita eli esimerkkejä epäonnistuneista kuvaussessioista:
Mobiilivideo ei tarkoita sitä, että kävellessä kuvataan.
Voiko olla helpompaa?
47. päivä pääsiäiskuuta
Vanajasalin kuningas on löytynyt. Minä olen valtaistuimen haltija. Miten olen voinut kuvitellakaan olevani tavallinen näyttämötyöntekijä – aatelissukua tosin – kun samaan aikaan etsitään estradin kruunupäätä ja valtikan laillista kantajaa?
***
Gogol on aina ollut suosikkini. Suosalon hienoudesta en ole ollut varma, mutta kun lauantai-iltana entisestä Irwinistä tuli vähitellen ja vaivihkaa Espanjan kuningas, vakuutuin. Oli vain ihminen, ja siinä oli kaikki.
Vielä ennen sovitun tapaamisen alkua piti tulostaa yksi paperi. Doku auki – klik, tulostus päälle – klik ja äkkiä printterille- kop kop.
Tulostin vilkuttaa punaista valoa – piip piip – ja näytöllä ohjataan avaamaan ovi ja poistamaan paperitukos. Vedän paperikasetin auki ja – pojoing – sieltä ponnahtaa jousi ja muovikappale lattialle. Niitä ei tietenkään saa laitettua takaisin omille paikoilleen, ei vaikka tietäisi, missä paikat ovat.
Hätähuuto käytävävään – prkl – mutta kukaan koneen vakituinen käyttäjä ei ole paikalla. Soitto koneen kyljessä ilmoitettuun huollon puhelimeen – valitsemanne numero ei ole käytössä. Umpikuja. Hermoromahdus. Ja kokous alkanut.
Onneksi on työkaveri, joka kaivaa netistä oikean numeron ja soittaa huollon paikalle. Onneksi on toinen työkaveri, joka käy omalta koneeltaan tulostamassa tarpeellisen lapun. Onneksi on perjantai.
Tulisipa jo se paperiton toimisto!
HAMKin laadunvarmistusjärjestelmän auditoinnin purkutilaisuuteen tänään iltapäivällä oli mahdollisuus osallistua paitsi Hämeenlinnassa myös verkossa. Verkkokokousjärjestemä Adobe Connectiin perustettiin oma huone tilaisuutta varten, ja sitä kautta sessioon liittyi kymmenkunta ihmistä eri toimipaikoista.
Yksi osallistujista oli Terhi Thuneberg Mustialasta käsin. – Etäosallistuminen on ehdottoman tärkeää. En olisi lähtenyt paikan päälle ajelemaan; nyt säästin tunnin työaikaa ja monta kymmentä kilometriä. Työssäni käytän muutenkin verkkoa palavereihin ja koulutuksiin, sen verran helppoa ja hyödyllistä se toimintatapana on.
Seija Nyman Riihimäeltä on samaa mieltä. – Tämä oli erinomainen mahdollisuus olla mukana, sillä muuten koko työpäivä olisi kulunut julkisilla kulkemiseen. Tekniikkakin toimi suhteellisen hyvin: äänet ja kuvat välittyivät Visamäen auditoriosta Riihimäen auditorioon, jossa meitä oli muutama henkilö.
Irina Salminen seurasi puheita viereisestä rakennuksesta samalla rutiinihommia tehden. – Osallistuminen ei vaatinut itseltäni mitään ylimääräistä: laitoin luurit päähän ja klikkasin itseni linkistä oikeaan virtuaalihuoneeseen. Erittäin helppoa!
HAMKin laadunvarmistusjärjestelmä auditoitiin ensimmäisenä suomalaisena korkeakouluna yleisarviolla ’edistynyt’. Auditoinnin purkutilaisuudessa puhuivat Korkeakoulujen arviointineuvoston ja HAMKin edustajat. Tilaisuteen pääsi myös verkon välityksellä.
Viestintälotta 