Kirjoittajan arkistot: viestintalotta

Kyllä minä niin mieleni pahoitin

By Kategoriassa kirjoittaminen Avainsanat , Jätä kommentti

kun menin normaalihinnalla sen kirjan ostamaan enkä edes bonuksia tai plussia saanut. Sitä niin kehuttiin ja lehdissä kirjoiteltiin ja netissäkin vielä oli joulukalenteri. (Kyllä se ei mikään joulukalenteri ollut kun kokoelma mukajouluisia lauseita.)

Siitä kirjastakin luulin, että olisi suurta sisältöä ja erinomaista sanataidetta, mutta ei ollut. Ei selkeitä päähenkilöitä. Ei juonta. Ei tarinaa. Missä alku, keskikohta, loppu? Kyllä ei ollut yhtään niin kuin Laila Hietamies, jolta saa sentään monta sataa sivua samalla hinnalla.

P.S. Kyllä minä sen kuitenkin luin, kun kerran olin ostanutkin, mutta ihan varmasti saa täältä joululahjan joku sellainen, joka ei oikeasta kirjallisuudesta mitään ymmärrä.

Somebaatti: suosittelen!

By Kategoriassa sosiaalinen media Avainsanat , , , , 8 kommenttia

Vietin marraskuun lopussa pari viikkoa somebaattia eli sosiaalisen median selibaattia: elin täysin ilman somesovelluksia. Samanaikaisesti irrottauduin töistä: panin puhelimen pois päältä ja läppärin kannen kiinni. Halusin huomata käytännössä, miten sosiaalisessa mediassa ja sosiaalisilla medioilla yleensä teen ja tarkkailla tilannetta niiden puuttuessa: teenkö asioita toisin vai toisia asioita? Vai enkö tee lainkaan? Halusin myös olla ja tehdä vain fyysisesti – sattumoisin somebaatti osui yksiin kaksiviikkoisen kuntoutuksen kanssa.

En käytä sosiaalista mediaa vain töiden tekemiseen vaan olen mukana myös ihmisenä. Reilun kahden viikon aikana huomasin, kuinka paljon

  • jaan ajatuksiani ja olen läsnä usealle ihmiselle
  • pidän omaa päiväkirjaa sanoin  ja kuvin
  • seuraan tapahtumia ja osallistun keskusteluihin.

Twiittaamisen sijaan jouduin sanomaan ajatuksiani ääneen spontaanisti. Keskustelu kasvokkain herättikin enemmän vastauksia ja toistoja kuin Twitterissä ja johti oikeasti pitkään ja polveilevaan yhdessä puhumiseen. Keskusteluista ei jäänyt mitään muistijälkeä kummempaa, joten niitä ei voi käyttää todisteena ketään vastaan tai kenenkään puolesta.

Reaaliaikainen päiväkirja Aslak-kuntoutuksesta olisi ollut näppärämpi toteuttaa kuin jälkikäteinen valikointi ja raportointi. Kyseessä olisi ollut tosiaikaisia tunnelmia pikemmin kuin harkittua kerrontaa ja kiinnostavaa kirjoittamista – kummallakin on oma arvonsa. Sauvakävely Sports Trackerissä olisi voinut kyllä kannustaa kuntoutujaryhmäämme.

Maailman seuraaminen supistui huomattavasti, kun olin vain suullisen tiedon varassa. (Lööppejä ei lasketa.) Työpaikalle palattuani Reader pullistelikin syötteitä – minäpä merkkasin kaikki luetuiksi ensimmäistäkään lukematta! Kari Tapion kuolemasta sain tiedon bussin radiosta, ei siihenkään oikeasti tarvittu Twitteriä. Facebookissa samoja ihmisiä pänni kuin aina ennenkin.

Ilman sosiaalisen median palveluita jätin siis tekemättä asioita, jotka normaalisti kuuluvat arkeeni. En lähtenyt etsimään vaihtoehtoisia välineitä vaan keskityin fyysiseen läsnäoloon ja muuhun tekemiseen: iltaisin kutsuin itseni kavereille kylään, kävin teatterissa ja ulkona syömässä, ostin langat liikkeestä ja neuloin niistä sukat, verkostoiduin kollegoiden kanssa oikeassa kokouksessa. Lapsille en sanonut kertaakaan, että ’ihan kohta, äidin täytyy tehdä nyt tämä yksi juttu tietokoneella’.

Parasta somebaatissa oli kokonaan hetkessä oleminen ilman että sitä tallensi tai siitä kertoi. Kannattaa ’vain’ olla.

Somebaatti alkaa

By Kategoriassa sosiaalinen media Avainsanat , Jätä kommentti

Olen seuraavat kaksi viikkoa ilman sosiaalista mediaa: ei Twitteriä, ei Facebookia, ei LinkedIniä, ei WordPressiä, ei… Ei töitä: ei tietokonetta, ei työpuhelinta.

Olen väittänyt, että sosiaalinen media muuttaa toimintatapoja, ja nyt aion tarkkailla itseäni: Mitä jää tekemättä tai mitä teen toisin ilman jokapäiväisiä työkaluja? Vaikuttaako pidättäytyminen mihinkään?  Huomaanko eroa itse, huomaavatko muut?

Raportti seuraa itsenäisyyspäivän jälkeen.

Latistuksesta linkoukseen

By Kategoriassa kehitys, organisaatioviestintä, sosiaalinen media Avainsanat , , , 2 kommenttia

Perinteisesti organisaatioviestinnän ajatellaan toimivan kuin mankeli: se silottaa sisällön, tasottaa rypyt ja antaa likaahylkivän pinnan. Tiedottaja syöttää koneeseen ryppyisen lakanan, joka näyttää käsittelyn jäljiltä paremmalta ja mahtuu mainiosti pinoon.

Uuden toimintatavan vertaus voisi olla linko. Se pyörittää ja liikuttaa ja saa satsin taatusti sekaisin – mutta myös siihen tilaan, jossa sen halutaan olevan. Vaikka pussilakana on imaissut puolet pyykistä sisäänsä ja sukkahousut ovat kietoutuneet viiteen muuhun vaatteeseen, linkous on välttämätön myllerrys ennen seuraavaa vaihetta.

Näyttelijä Niina Nurminen puhui työnsä kautta luovuudesta Viesti ry:n Visiona verkko -seminaarissa. Hänen alustuksensa oli otsikoitu ’Latistuksen mankelista luova vaikuttaja’.

Näyttelijän työ on tunteen herättäminen. Sama resepti käy viestintään: herätä tunne, jolloin ihmiselle syntyy tahto toimia. Jos näin ei tapahdu, viestintä on yhdentekevää. Jos viestinnällä ei ole vaikutusta, sillä ei ole merkitystä.

Mankeloinnin aika on ohi, liike saadaan linkouksella.

(Linkouksella saadaan irti myös paras mehu, mutta se on toinen juttu.)

Aatosta jaloa ja alhaista mieltä

By Kategoriassa sosiaalinen media Avainsanat , Jätä kommentti

Sosiaalinen media on hieno asia, sillä se mahdollista ihmisenä olemisen verkossa. Sosiaalinen media huono asia, sillä se mahdollistaa ihmisenä olemisen verkossa.

Työkalut tekevät toimintamme näkyväksi niin hyvässä kuin pahassa. Avoimuuden lisäksi someen kuuluvat jakamisen helppous, sisältöjen nopea liikkuminen ja laaja leviäminen sekä tekojen peruuttamattomuus.

Verkossa löytää vähällä vaivalla samanmieliset ihmiset ja pääsee rakentamaan tukevan verkostonsa.  Kääntöpuolena voi olla yksisilmäisyys ja kaikukammio. ’Nettiväki’ on olemassa ja se osaa olla armotonkin. Yksittäisen ihmisen harkitsematon toiminta voi saada suhteettomia seurauksia – eikä aina välttämättä ansaitusti.

Sosiaalinen media muuttaa toimintatapoja, mutta ei ihmistä tai hänen periaatteitaan.

Miten on aikaa olla olematta somessa?

By Kategoriassa blogit, sosiaalinen media Avainsanat , , , , 3 kommenttia

Keskustelin tänään kollegan kanssa työajan käytöstä ja sosiaalisesta mediasta. ”Eihän minulla olisi aikaa tehdä töitä, jos koko ajan kirjoittelisin blogeja”, väitti työkaveri toiselta osastolta ja toisenlaisista töistä.

Erittäin suuri osa toimenkuvaani on ilmiöiden ja ihmisten seuraamista, asioiden tutkimista, palveluihin perehtymistä – kärryillä pysymistä. Verkko ja verkosto ovat minulle korvaamattomia työkaluja sekä tiedon hankintaan että sen levittämiseen.

”Jos minulla tulee kysyttävää, soitan tai menen käymään” -menetelmä toimii silloin kun työtehtävissä tarvittava asiantuntemus on samassa rakennuksessa tai yhden puhelinsoiton päässä. Yleisen tiedon hankinta vaatii isompaa haravaa kuin yksittäisen asiakysymyksen selvittäminen. Verkostolta tosin löytyy usein vastaus myös täsmäkysymyksiin.

Dokumentointi tärkeää niin työn tekijälle kuin sen jatkajille

Uskon, että työlläni on muutakin annettavaa kuin konkreettiset lopputulemat. Prosessi, jonka tuloksena saadaan aikaan jotain uutta, on arvokas sinänsä. Ja prosessi, jonka tuloksena ei saada mitään aikaan vasta arvokas onkin! Kirjoittamalla työtäni auki toivon tarjoavani pyörää toisille, tukevani tulevaisuudessa muistiani ja myös takaavani selustani. Kertomalla ajatuksistani prosessin edetessä saan itsekin ohjausta ja ideoita matkan varrella. Tämä voi tehostaa tekemistä tai muuttaa menetelmiä – joskus jopa topata työn tarpeettomana.

Uskon, että nyt kirjoittamiseen käyttämäni puoli tuntia säästää omaa aikaani jatkossa moninkertaisesti. On mahdollista, että se säästää vaivaa myös monilta muilta.

Kirjoittaminen on prosessi

By Kategoriassa blogit, sisällöntuotanto Avainsanat , 4 kommenttia

Pidin tänään työpaikalla puolen verkkoistunnon aiheesta bloggaaminen. Väitin, että bloggaamisessa ei ole kyse kirjoittamisesta – ja heti perään kerroin, miten blogia kannattaa kirjoittaa.

Uskon prosessikirjoittamiseen. Itse vaiheistan työni aina:

  1. suunnittelu
  2. jäsennys
  3. kirjoittaminen
  4. viimeistely

Ehdottomasti eniten aikaa käytän sisällön suunnitteluun ja asioiden jäsennykseen, varsinainen kirjoittaminen on nopeaa työtä. Joskus jätän jopa viimeistelemättä, kun uskon pilkkujen tulevan selkäytimestäni.

Sisällön suunnittelua nopeuttaa se, että olen valinnut aiheeni, joista blogissani kirjoitan. Sanottavaa olisi tietysti yhdestä sun toisesta asiasta, mutta Viestintälottana kirjoitan vain viestinnän kenttään ja omaan osaamiseeni kuuluvia asioita. Pyrin näkemään aiheista sellaisen näkökulman, jota kukaan muu ei ehkä tule ajatelleeksi.

Jäsentäminen tapahtuu usein paperilla – taskussani on aina pieni muistivihko (ja usein kynäkin). Rakastan miellekarttoja, joiden avulla muodostan visuaalisen kokonaiskuvan sisällöstä.

Tekstin lisäksi käytän kuvia. Minua ei haittaa tekninen laatu, jota kännykästä näpsimällä tulee, minulle sisältö on ykkönen. Pyrin tuottaman näköisiäni sisältöjä, joita kukaan muu ei pysty tekemään. Muutenhan tässä ei ole järkeä.

(Lue myös, miksi bloggaan.)

Avoin kirje Tuija Aallolle

By Kategoriassa sosiaalinen media Avainsanat , , , 2 kommenttia

Hyvä Tuija,

kiitos esityksestäsi DCL 2010 -konferenssissa. Puheenvuorosi toi lisäarvoa verkossa julkaisemallesi sisällölle – seuraan siis tekemisiäsi ja saan ajatuksistasi ammatillista inspiraatiota.

Miltei pysäytin sinut Vanajanlinnan käytävällä ja kiitin kivasta puheenvuorostasi. Miksi en tehnyt sitä?

Tilanne olisi ollut minulle vieras:

  • Olen huono puhumaan tuntemattomien ihmisten kanssa.
    (Mehän emme ole koskaan oikeasti puhuneet, minä olen vain kuunnellut sinua ja nyökytellyt samanmielisyydessäni.)
  • Ei minulla olisi ollut mitään asiaa muuta kuin peukku. Vieraan ihmisen pysäyttäminen, itsensä esitteleminen, kiitoksen sanominen ja mahdollisesti väkinäinen jatkojutustelu olisi tuntunut liian isolta toiminnalta yhden pienen asian takia.
    (No, näin jälkikäteen katsoen se ei kai olisi ollutkaan niin vaikeaa.)
  • Ei tehrä tästä ny numeroa.
    (Tuntuu vaikealta tehdä itseään tykö ja esitellä itseään gurulle ilman mitään tarkoitusta.)

Seuraavan kerran samassa fyysisessä tilassa ollessamme saatan tullakin juttelemaan, jos keksin jotain isompaa asiaa. Sosiaalisessa mediassa on paljon helpompaa tällaisen epäsosiaalisenkin saada suunsa auki.

Ystävällisin terveisin

salin puolivälin tienoilta Lotta Linko

P.S. RE: ”Salavihaa Sairiossa”. Viimeinenkin turkistehtaan takainen kerrostalo paloi tänä syksynä.

DCL2010: Verkkopresenssi vaikuttaa viivan alle

By Kategoriassa sosiaalinen media, verkkopalvelut Avainsanat , , , , , , 2 kommenttia

Taneli Tikka alusti DCL-konferenssissa menestyksellisestä toiminnasta ja liiketoiminnasta sosiaalisessa mediassa. Näimme liudan esimerkkejä verkkopresenssistä strategisena valintana ja osana jokapäiväisiä prosesseja. Tilastot tuntuvat osoittavan, että aito läsnäolo kuluttajan arjessa maksaa itsensä takaisin – kirjaimellisesti.

Tikka näytti listaa yrityksistä, joilla verkkopresenssi ja bisneksen menestyminen korreloivat suoraan. Erikseen hän mainitsi listan hänniltä Kellogsin ja ihmetteli ääneen, miksi yritys sijoittuu niin huonosti tässä vertailussa. Minäpä kerron.

Ostimme jokin aika sitten Kellogsin muropaketin tavanomaisen halvan sijaan. Pakkauksen koko toinen puoli oli omistettu verkossa olevalle kakkukilpailulle: Kellogsille piti lähettää kuva leipomastaan kakusta ja osallistua sillä palkinnon arvontaan. Viikkokausia katselin pakettia aamuisin pöydässä, ja kun murot oli syöty ja paketti pantu pahvilaatikkoon, tuli mieleen osallistua.

Se vaan ei ollut helppoa: Kellogsin sivuilla ei ollut mitään mainintaa kampanjasta, ja minä sentään etsin! Kuvittelin, että jos miljoonan muropaketin kylkeen painetaan mainos kilpailusta, se näkyy myös verkkopalvelussa. Kuvittelin myös, että jos kampanjaa varten suunnitellaan oma saitti, tavoitteena olisi iso kävijämäärä, käyttäjien luoma rikas ja runsas sisältö ja asiakkaiden sitoutuneisuuden kasvattaminen.

Seuraavalla siwakäynnillä luin paketin ohjeet uudestaan, kirjoitin muistiin kilpailun verkko-osoitteen ja vielä näin osallistumisen vaivan.  Jos voitan kilpailussa, jatkan halpojen murojen ostamista.

Inspiraation lähde: Taneli Tikka, Onnistuminen digimediassa -alustus DCL 2010 -konferenssissa 2.11.2010

DCL2010 – Mitä jäi käteen?

By Kategoriassa kehitys, sisällöntuotanto Avainsanat , , 2 kommenttia

Edellisen vuoden DCL:stä olin jo oppinut sen, että muistiinpanojen teko on so last season ja sitä paitsi turhaa. Alustajien materiaalit tulevat jakoon, saleissa istuu innokkaita twiittaajia, jotka tekevät muiden puolesta työt, keskusteluihin ja niiden qaikuihin pääsee jälkikäteen helposti kiinni. Itse päätinkin rapoilun ja viserryksen sijaan keskittyä kuuntelemaan, suodattamaan, valitsemaan näkökulmia ja tuottamaan uutta sisältöä.

Innostuin kirjoittamaan kahdesta alustuksesta, innovatiivisuuden johtamisesta ja tulevaisuudestamme verkossa.

Ensimmäisestä päivästä jäi käteen myös mustelma: lounastauolla laitoin repun tuolin selkänojalle, ja sehän kaatoikin tuolin ennen kuin ehdin istua sille. Jää oli murrettu, ja lankeamisestani virisi spontaani keskustelu ennestään tuntemattomien pöytäkavereiden kanssa. ”Ei tainnut olla miniläppäri?” kuului myös naapuripöydästä.

”Autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa itselleen, sillä heiltä ei tule hupia puuttuman.”