Koulutukseen kohdistuu vastakkaisia vaatimuksia: poukkoilusta kärsii opiskelija

By Kategoriassa koulutus, työelämä Avainsanat , , Jätä kommentti

Englannin koulutusjärjestelmässä akateeminen ja ammatillinen linja ovat erittäin eriytyneet sukupuolen, sosiaalisen tai etnisen taustan perusteella. Yleisesti ammatillinen koulutus tarjotaan toissijaisena vaihtoehtona. Työmarkkinoilla tarjolla on kahdentyyppisiä töitä: korkeakoulutetuille turvallisia ja pysyviä, muuten tai vähemmän koulutetuille turvattomia ja huonopalkkaisia. Jälkimmäisiä valitettavasti yhä enenevässä määrin.

Ammatilliselle koulutukselle asetetaan Englannissa valtavasti jopa keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Sen pitäisi:

  • paikata peruskoulutuksen puutteita
  • lisätä yleistä ammattitietoisuutta
  • opettaa perustaitoja, työelämätaitoja tai työllistymistä parantavia ns. pehmeitä taitoja
  • tarjota tietoa teoreettista tietoa käytännön aloilla työskentelystä
  • edistää opiskelijoiden hyvinvointia ja mielenterveyttä
  • yhdistää teoriaa ja käytäntöä
  • edesauttaa sosiaalista sekoittumista ja liikkumista.

Koulutusjärjestelmään vaikuttavia rakenteellisia faktoja ovat työmarkkinoiden ennustamattomat muutokset ja huonot näkymät, nuorisotyöttömyys sekä kyvyttömyys ennakoida työmarkkinoiden ja koulutuksen yhtymäkohtia sekä alan hallinnolliset ja organisationaaliset ongelmat. Koko koulutusjärjestelmä on keskitetty ja varsin byrokraattinen. Koulutusjärjestelmään kohdistetaan jatkuvia reformeja ja sen sisällä myös vaihtuvat diskurssit ja termit sidosryhmästä riippuen. Työelämä osallistuu perusammattiopetuksen suunnitteluun ja toteutukseen lähinnä valittamalla huonolaatuisesta työvoimasta!  Myöskään opettajankoulutuksen laatu ei ole paras mahdollinen.

Opiskelijoiden kohdalla ongelmat näkyvät niin, että

  • hän osaa perustaidot (matematiikka ja äidinkieli) erittäin huonosti
  • hän sinkoilee ohjelmien ja kurssien välillä kuin jojo
  • hän suoriutuu jatkuvasti hädin tuskin ja hyvin huonosti
  • tutkinnolla ei ole (juuri) mitään arvoa työmarkkinoilla.

Tilanne ei ole kenellekään helppo. Sheffieldin yliopiston Kathryn Ecclestonen mukaan yksi paikka lähteä tekemään muutosta on opettajankoulutus, mutta se vaatii paljon poliittiselta päätöksenteolta, jonka kautta on mahdollista vaikuttaa yhteiskuntaan. Hengitystä ei kannata tätä odotellessa pidätellä!

**

Ammattikorkeakoulututkimuksen ja ammatillisen koulutuksen tutkimuksen päivillä Jyväskylässä piti ensimmäisen päivän alustuspuheenvuoron Kathryn Ecclestone Sheffieldin yliopistosta. Hänen esityksenä oli lähes synkkä – tai vähintään kriittinen – yksinpuhelu englantilaisen ammatillisen koulutuksen tilasta. Aiheena oli “Ammatilliseen koulutukseen kohdistuvat vastakkaiset odotukset ja niiden vaikutukset opetussuunnitelmiin, ammatilliseen osaamiseen ja pedagogiikkaan”.

Kysele Lyncissä

By Kategoriassa koulutus, työkalut Avainsanat , , , , Jätä kommentti

Verkkoistunnon suurin vaara on yksinpuhelu: chatista ja äänistä huolimatta monologi lähtee aivan liian helposti laukalle.

Pahimmassa tapauksessa osallistujille alustajan yksinpuhelu on kokovartalopuudutus tai hyvä syy verkkokokouksesta vähin äänin poistumiseen. Luennoitsija puolestaan taistelee täyttä hiljaisuutta ja kuulijakunnan harvenemista vastaan yhä kiihtyvällä messuamisella. Tai näin olen kuullut. 😀

Lyncissä on mahdollista aktivoida osallistujia esim. kyselyllä. Kysely on kontaktin saamisen lisäksi mainio tapa kerätä dataa, jota joka tapauksessa pitäisi jollain tavalla haravoida kasaan! Eilisessä O365-verkkoistuntomme lopuksi kysyimme osallistujilta mielipidettä session sisällöstä ja hyödyllisyydestä ja näin saimme suoritettua pienimuotoisen asiakaspalautekeruunkin.

Lynciin voi tehdä etukäteen kyselyjä, jotka näyttää valitsemanaan ajankohtana. Jos olisi oikea pedagogi, suunnittelisikin koulutuksensa niin, että ihan alussa murtaisi jään jollain helpolla kysymyksellä, joka sitten voisi jopa vaikuttaa vaikka esityksen sisältöihin tai ainakin painotuksiin. Koko istunnon ajan aktivoisi ihmisiä paitsi kyselyillä myös chatissa tai haastattelukierroksilla mukana olevan porukan määrästä ja käsiteltävästä aiheesta riippuen. Kysely ja muu osallistaminen tietysti suuntaisi sessiota haluttuun suuntaan, ja lopuksi vielä koottaisiin tunnelmat asiakaspalautekyselyn muotoon.

Kyselyiden hyvä puoli chattiin verrattuna on se, että napin painaminen on nopeaa, niin kyselyn tekemisessä kuin siihen vastaamisessa. Tuloksista saa myös määrällistä dataa, jota voi käyttää hyödykseen. Chatti tietysti tuo monipuolisemmat näkemykset esiin ja tarjoaa alustan jo keskustelullekin, jos vaan osallistujia on säällinen määrä ja kaikkien kymmensormijärjestelmä on suhteellisen samalla tasolla.

Kyselijän kannalta iso ero on ehkä siinä, että määrällisesti kysellen pitää miettiä enemmän etukäteen kun taas laadullinen keskustelu aiheuttaa analysoinnin vasta jälkikäteen. Kumpaakin tarvitaan!

Joka härjistä puhuu –

By Kategoriassa koulutus, organisaatioviestintä, pilvipalvelut, työkalut Avainsanat , , , 1 kommentti

Ollaan työpaikalla siirtymässä Office 365 -palvelun täysmittaiseen käyttöön. Meille on viimeisen puolitoista vuotta tulleet sähköpostit, kalenteri ja tehtävät pilvestä, ja nyt ollaan suunnittelemassa ja rakentamassa uusia sivustoja (oma uutissyöte, informatiiviset intrat, tiimien työtilat) niin opiskelijoille kuin henkilökunnalle. Käyttöön tulevat myös OneDrive ja Yammer.

Olen parin kollegan kanssa käynyt alustamassa asiasta eri yksiköissä ja erilaisille kuulijakunnille: mistä O365-palvelussa on kyse, mitä on tähän saakka tehty ja miten edetään. (Kyllä, rimpsussa on ensimmäisenä se, miksi ollaan siirtymässä uuteen palveluun ja mitä hyötyä siitä nähdään meille kaikille koituvan.) Näiden kasvokkaisten info- ja keskustelutilaisuuksien rinnalle on nyt käynnistetty säännöllisten verkkotapaamisten sarjat: meillä on maanantaisin tunnin keskustelusessio aiheesta Office 365 ja keskiviikkoisin samoin tunnin työpaja sivustojen tekemisestä ja päivittämisestä. Lync-tuntiin mahtuu mainiosti aiheen alustus, sen demoaminen ja siitä keskustelu isommallekin kouralliselle ihmisiä. Tunnissa ehtii myös pitää täsmäkoulutusta valitusta aiheesta tai tarjota tukipalvelua sitä kaipaavalle porukalle.

Verkkoistunnot eivät täysin korvaa henkilökohtaisia tapaamisia tai väenkokouksia, mutta ne ovat kätevä tapa jatkaa juttua tai tarjota lisäinfoa aiheisiin. Tunnin verkkosessio on tunnin verkkosessio niin alustajalle kuin osallistujalle – eikä tunnin matkustus, tunnin sessio ja tunnin matkustus niin vetäjille kuin osallistujille.

Ja onhan siinä sekin puoli, että kun haluamme edistää valittujen työkalujen käyttöönottoa ja muutenkin muuttaa toimintakulttuuria, pitää toimia itse niin kuin muita kannustaa tekemään. Lync on meillä osa MS-työkalupalettia, joten sillä on luonnollista lähteä viemään muitakin pilvipalvelun osioita eteenpäin.

– se härjillä ajaa.

Office Lens: lyijykynäpiirroksesta digitaaliseksi tallenteeksi

By Kategoriassa kehitys, mobiili, työkalut Avainsanat , , , , , Jätä kommentti

Uuden suunnittelemisen ja vanhan kehittämisen hommissa humanistin tärkein työkalu on ruutuvihko ja lyijykynä. Me ollaan juuri rakentamassa uutta intraa, ja päivät kuluu erilaisia mahdollisuuksia hahmotellessa, vaihtoehtoisia toteutustapoja kartoittaessa, hyviä ja huonoja puolia pohtiessa. Aika lailla kaiken piirrän joko paperille tai valkotaululle.

Iso osa suunnitelmista menee suoraa päätä roskiin. Jotkut kuitenkin ovat jatkokehityksen arvoisia, ja silloin ollaan porukalla ymmällään kouluvihon neljää puolta: miten käsintehdyt kuvat saadaan digitaaliseen muotoon – ja niin, että niitä voisi työstää edelleen? Tähän saakka digitointi on ollut joko puhtaaksipiirtämistä Powerpointiin tai kuvan ottamista kännykällä.

Kollega vinkkasi eilen windows-puhelimen Office Lens -sovelluksesta. Office Lens

  1. ottaa kuvan
  2. tekee siihen rajaukset ja korjaukset
  3. muuttaa tiedoston Word- tai PowerPoint-muotoon.

Paras kohta on kolmonen. Testasin juuri aamulla, kuinka valkotaululle tussilla käsin suhertamani ’toimintaohjeiden julkaisemisen prosessi’ -hahmotelma muuttui pptx-muotoiseksi tiedostoksi, jossa saatoin ryhmitellä sisältöjä ja siirrellä niitä. Taikaa!

Office Lens ei tietenkään tulkkaa kaunoa digitaaliseksi tekstitiedostoksi, mutta sekin on suuri edistysaskel, että valkotaulupiirroksen sisältöjä pystyy siirtelemään tai poistamaan tai täydentämään uudella aineistolla.

Kaikki ranteet auki

By Kategoriassa kirjoittaminen, sisällöntuotanto Avainsanat , Jätä kommentti

’Kukkiva syyspervo ruukussa’ on saanut jatko-osan nimeltään ’Kaikki ranteet auki’: uudet kirjallisen viestinnän tähtihetket esittelevät otsikoita, ilmoituksia, mainoksia ja kylttejä, joissa kaikki ei ole mennyt kohdalleen. Kiitos, Miska Rantanen, toimitustyöstä!

Siemenpussit oli muuten pääsiäisenä tarjouksessa:

20140404_155839

Scoopshotin kautta kuvat mediatalon käyttöön

By Kategoriassa mobiili, sisällöntuotanto, sosiaalinen media, työkalut Avainsanat , , , , , Jätä kommentti

Yksi puhelimessani olevista sovelluksista on Scoopshot. Sen idea tavalliselle kuluttajalle on, että kännykällä otettuja kuvia voi myydä.

Hämeen Sanomat osti yhden kuvani viikonloppuna samalla kuin muutaman muunkin sumukuvaajan. Ei ollut monimutkaista:

  1. Olin ladannut Scoopshot-sovelluksen Play-kaupasta.
  2. Olin täyttänyt profiilini.
  3. Hämeen sanomat julkaisi Scoopshotissa tehtävän, jossa metsästettiin paikallisia sumukuvia.
    Julkaistuista maksettaisiin viiden euron korvaus.
  4. Otin työmatkallani kännykän kameralla kuvia sumuisesta aamusta.
  5. Valitsin tehtävään sopivan kuvan ja lähetin sen Scoopshot-sovelluksen kautta tehtävän julkaisijalle.
    (Olisin voinut käyttää myös Scoopshot-sovelluksen kameraa ja lähettää otoksen suoraan.)
  6. Minulle tuli ilmoitus, että kuvani oli ostettu.
  7. Kuva oli painetussa lehdessä.

Kuluttajistumiseen liittyy tietty monenlaisia kysymyksiä varsinkin niille tahoille, joiden toiminta ja talous perustuvat sisällön tuottamiseen, käyttämiseen, jakeluun ja myymiseen. Scoopshot-aineiston ostajina ovat esim. mediatalot, jotka haluavat saada enemmän ja erilaista materiaalia kuin omin ammattilaisvoimin olisi mahdollista tuottaa, esim. silminnäkijäaineistoa tai promokuvia.

Kuluttajana ajattelen niin, että tilanne ei ole ’joko tai’ vaan ’sekä että’: maksan mielelläni ammattimaisesti tuotetusta, valikoidusta, toimitetusta ja kootusta aineistosta, mutta on ehdottoman mukavaa päästä kurkkaamaan maailmaa myös muiden tavisten silmin. Tuottajana on kiva osallistua itseään kiinnostaviin asioihin ja samalla jakaa omia sisältöjään muille samoin ajatetteleville.

Mitähän sillä viidellä eurolla tekisi?

HAMKin someketti päivitetään

By Kategoriassa organisaatioviestintä, sosiaalinen media Avainsanat , 4 kommenttia

Katleena Kortesuo kävi toissa viikolla vetämässä HAMKin, LAMKin ja Laurean väelle kinkerit oppilaitoksen somepresenssistä. Koulutus oli onnistunut, sillä keskustelu lainehti myös meille, jotka emme päässeet tilaisuuteen mukaan: juttelin aiheesta tuoreeltaan yhden opettajamme kanssa ja turisin Twitteristä yhden tutkimusta tekevän ihmisen kanssa. Myös HAMKin someketti eli ohjeistus sosiaalisessa mediassa toimimiseen on päivityskierroksella tämän koulutuksen jälkeen.

Someketti on tehty vuonna 2010, ja sen huomaa. Meillä oli aikanaan iso porukka miettimässä sisältöä ja sanamuotoja, ja tulos on ”pitääkö vai saako” -keskustelun kompromissi. Näkökulma on organisaation, ja sävy sen mukainen. Ohjeen vilpitön tarkoitus oli aikanaan kannustaa somen käyttöön työssä, mutta samaan aikaan haluttiin varoitella vaaroista, joita nähtiin – ja ehkä myös niistä, joita ei nähty mutta joita aavisteltiin.

Ohjeeseen on sen olemassaolon aikana tehty joitan täsmennyksiä ja tarkennuksia, mutta perussävy ja -sanoma ovat säilyneet. Nyt saattaisi olla tilanne toinen: maailma on muuttunut sen verran, että toimintatavat ja työkalut ovat meille jokaiselle tutumpia, samoin organisaatiokulttuurimme on kehittynyt yhteisöllisyyttä kannustavaan suuntaan. Ja tällä kerralla somekettiakin kirjoitetaan yhdessä Office 365 -palvelun OneDrivessa.

Mitä sinä muuttaisit meidän ohjeessamme?

Blogi tuo osaamisen esiin

By Kategoriassa blogit, sosiaalinen media Avainsanat , , , , , Jätä kommentti

Tällä viikolla olen jutellut ammatillisen osaamisen esille tuomisesta sosiaalisessa mediassa kahden henkilön kanssa. Ammattikorkeakoulun lehtori oli vasta pohtimassa rooliaan ja sopivia tapoja ilmentää sitä, kun taas yrittäjällä on takanaan neljän vuoden kokemus bloggaamisesta.

Yrittäjän kokemukset ovat vain myönteisiä:

  1. Asiantuntijan maine on levinnyt: yrittäjä saa haastattelupyyntöjä ja yhteydenottoja bloginsa kautta jatkuvasti.
  2. Blogi on vaikuttanut myyntiin: asiakkaat ostavat tuotteita, joista blogissa on kirjoitettu.
  3. Asiakaspalvelu on helpottunut: tuotteet ja toimintatavat ovat tuttuja uusillekin asiakkaille blogin ansiosta.

Eivätkös nämä ole tavoittelemisen arvoisia asioita vähän joka alalla – oli kyse sitten pääsisäisistä tai -ulkoisista asioista?

Jaa valikoiden

By Kategoriassa identiteetti, sosiaalinen media Avainsanat , , , 2 kommenttia

Juttelin toissapäivänä pitkän tovin yhden lehtorimme kanssa. Juttu lähti liikkeelle asiantuntijuuden jakamisesta somessa ja kiemurteli koulun brändäyksen ja oman maineen kasvattamisen kautta pohdintaan arkailusta ja tyrkyttämisestä.

Asiantuntija on asian tuntija

Olimme täysin yksimielisiä siitä, että kaiken maineenrakennuksen lähtökohtana on ihmisen osaaminen. Oma ala ja ammatti pitää osata – valelehtoreille ei liikene ymmärrystä. Kun hallitsee alansa, voi huoletta tuottaa ja laittaa jakoon vaikka

  • oppimateriaalia
  • uutta tietoa ja tutkimusta
  • omia näkökulmia
  • keskustelunavauksia
  • yhteenvetoja kentän aiheista.

Omista mieltymyksistä ja osaamisista riippuu, piirtääkö kuvia, kirjoittaako tekstejä, suoltaako kalvoja, kuvaako videoita tai tekeekö muuta. Tässä on turhaa olla arka ja liian kriittinen itseään kohtaan: kyse ei ole esittäjästä vaan aihesisällöstä!

Omaa aihettansa ja alaansa esille tuodessaan tuo kuitenkin esille myös itseään ja työnantajaansa. Tässä taas ei kannata olla tyrkky tai laskea rimaa liian matalalle: kyse on omasta maineesta!

Kaikkea ei kannata jakaa

Keskustelimme avoimista oppimateriaaleista. Tulimme siihen tulokseen, että mikään materiaali itsessään ei ole opettajan tai organisaation kalleinta pääomaa tai liikesalaisuuden luokkaa. Avoin oppimateriaali voi lisätä asiantuntijan mainetta ja toimia houkuttimena kouluun, mutta varsinainen lisäarvo syntyy, kun kysyntä ja tarjonta kohtaavat koulun piirissä. (Pardon my French.) Suomeksi: Laadukkaalla julkisella opetusmateriaalilla voi saada hakijoita kiinnostumaan koulutuksesta, mutta oppiminen tapahtuu esim. tavoitteellisilla tehtävillä ja henkilökohtaisella ohjauksella. Nämä ovat erottavia tekijöitä ja osa koulun kilpailuetua. (Pardon my French.)

Näin saat radion Lumia 620 -luuriin

By Kategoriassa mobiili, työkalut Avainsanat , , , , , , Jätä kommentti

Mulla on työpuhelimena Lumia 620. Soiva peli muuten, mutta siinä ei ole FM-radiota. Eilenkin tuli aamulla Puheelta tosi kiinnostava haastattelu: tutkija Kai Huotari kertoi livetviittauksen ja televisionkatselun tutkimuksestaan, mutta osa jäi kuulematta, kun piti kävellä pisteestä a pisteeseen b.

Aloin etsiä kaupasta sopivaa sovellusta, mutta mikään FM radio -tyyppinen ei toiminut. Ihmettelin tätä ääneen viisaampien seurassa, ja syy/vastaus oli jotakuinkin ”koska Microsoft”. Sain kuitenkin vinkin netin kautta pelaavasta TuneIn Radio -sovelluksesta, jota myös testasin. Ja toimii: se listaa kuultavissa olevia ’paikallisia’ radiokanavia ja löytää paljon asemia. Löytyy Yle Puhe ja uusia herkkuja: ei mulla tavallisesta radiosta kotona koskaan kuulu esim. Gramox, joka soittaa savikiekkoja!