Näin lataat videon YouTubeen suoraan Lumia 620:stä

Suunnittelemme isoa henkilöstökoulutusta mobiilikesäkoulun malliin. Aiomme panna porukan töihin ja saada ryhmät tekemään videoita aiheesta ”Kohti uutta”. Videot suunnitellaan, kuvataan ja julkaistaan käytössä olevillä kännyköillä noin tunnissa, minkä jälkeen ne vielä katsellaan ja arvoidaan yhdessä.

Tänään selvitimme käytännössä, miten peruspuhelimellamme, Lumia 620:llä, saa videon kuvattua ja ladattua suoraan YouTubeen. Minulla prosessi meni näin:

  1. Käytössä on oltava Google-tili, jotta saa käyttöönsä YouTube-kanavan.
  2. Puhelimeen on ladattava Kaupasta Google+ eli ilmainen G+-sovellus (FlooNetwork).
  3. Google+:aan on kirjauduttava käytössä olevalla puhelimella.
  4. Puhelimeen on ladattava YouTube HD -sovellus (Idea Creator Corp).
  5. YouTube HD -sovellukseen on kirjauduttava Google-tilillä, joka on puhelimessa aktiivisena.
  6. Kohdat 3 ja 5 pitää tehdä langattomassa verkossa, 3G:llä ensikirjautuminen ei toimi.
  7. Video kuvataan kännykän kameralla YouTube HD -sovelluksella, varustetaan tarvittavilla metatiedoilla ja ladataan omaan YouTube-kanavaan, jossa jo ollaan kirjautuneena.

Onko tiedossa vaihtoehtoisia tapoja tai sovelluksia?

Takaisin töihin

Palasin eilen töihin viiden viikon kesäloman päätteeksi. Henkilökohtaista lomaltapaluuangstia en kokenut lainkaan ja suoriuduin valmisteluistakin hyvin: heräsin ajoissa ja ehdin pestä tukan; löysin työpuhelimen työkassin sisätaskusta ja työpaikan avaimen omalta paikaltaan naulakosta; muistin pukea päälle jotain muuta kuin hikiset sortsit ja bikinin yläosan; työpaikalle poljettuani muistin ovikoodin. Oli kivaa tulla töihin, kun huoneen ikkunat oli pesty ja lattia oli vahattu ja kaikki johdotkin nostettu lattialta yhtenä siistinä sykkyränä näytön taakse.

Sormeni muistivat salasanan ja läppäri lähti käyntiin niin kuin ennen lomaa. Mutta verkkoon en päässyt eli mistään tekemisestä ei tullut mitään. Salapoliisityön ja helpdesk-puhelun jälkeen etsin verkkokaapelin toisen pään johtosykkyrän sisästä ja laitoin sen takaisin seinään juuri siihen yhteen oikeaan reikään niistä kahdeksasta (kolmas kerta toden sanoi). Siitä lähti niin kuin ei olisi koskaan lomalla ollutkaan.

Tänään muistin ottaa töihin mukaan myös oman kännykän, kotiavaimen ja rahapussin lomakassin sisätaskusta. Enää 48 viikkoa kesälomaan!

Lyncin harjoittelu Lyncin kyydissä

Olemme siirtymässä MS-ympäristöön, ja työkalupakkiin on tullut verkkokokouksia ja pikaviestejä varten Lync. Periaate on koko tiimille tuttu niin Skypestä kuin Connectista, mutta perjantaina pidimme yhteisen istunnon, jossa harjoittelimme yhdessä ohjelman peruskäyttöä:

Jokainen istui omassa työpisteessään joko saman käytävän varrella tai viidenkymmenen kilometrin päässä. Olin varannut kokousajan Outlook-kalenterista, ja samalla varauksella olin myös varannut Lync-istunnon. (Oppi 1: Oli kätevää, että yhdellä vaivalla sai tehtyä varauksen kalenteriin ja virtuaaliseen kokoushuoneeseen.) Kirjauduimme kaikki etäkokoukseen kalenterin linkistä ja kokous alkoi. Samalla alkoivat myös ongelmat joidenkin osallistujien kohdalla: he eivät joko päässeet sisään tai eivät saaneet ääntään kuuluviin. (Oppi 2: Kevyellä kokouspoistumisella ei vielä pelittänyt, vaan koko Lync piti sulkea ja käynnistää uudestaan, jotta virtuaalineukkarin ovi aukeni oikeasti.) Kokoushuoneen ovi siis paukkui samalla, kun äänitestien jälkeen etenimme agendalla. Käytännössä harjoittelimme näyttöjen jakoa presenterin ominaisuudessa kukin vuorollamme, yhteistä piirtämistä ja kirjoittamista muistiinpanoon ja valkotauluun sekä synkronista chattaamista ja puhumista. (Oppi 3: Valkotaulu ja värikynät olivat hauskaa huvia varsinaisen asian lomaan.)

Oli todella hyödyllistä yhdistää sisällön ja välineen opettelu käytännössä ja yhdessä. Nyt näimme käytännössä, millaisia ongelmia tositilanteessa mahdollisesti tulee ja selvitimme yhteistyössä niiden ratkaisut. Samalla kun teimme asioita, joita meidän piti joka tapauksessa tehdä, saimme yhteisen oppimiskokemuksen ja jaetun ongelmanratkaisutilanteen. Suosittelen lämpimästi härjistä puhumista ja niillä ajamista.

P.S. Tiimiytymisharjoituksena peace-merkin piirtäminen leppäkertuksi kävisi kenen tahansa konsultin repertuaariin. Ja lastentarhanopettajan!

Face pois

Muistin nikottelu HTC Wildfiressä jatkuu. On todella harmillista, että sovelluksia ei pysty siirtämään sisäisestä muistista muistikortille! Tänä aamuna tutkin taas kerran, mistä kiikastaa eli mikä sovellus syö eniten tilaa, ja erikseen asentamani FB-päivitys oli omaa luokkaansa: se haukkasi muistista vajaat 30 Mt, kun muut pyörivät korkeintaan kymmenesosassa! Poistin päivityksen ja jätin tilalle vain tehdasasetuksen asennuksen (n. 2 Mt). Nyt mahtuu luuriin taas uusia sovelluksia.

Tämä on hamsterille ja varmuuden vuoksi -ihmiselle vaikea paikka. Olisi mukavaa, että kaikki kerran hankittu olisi heti saatavissa, kun tarve ehkä joskus tulevaisuudessa mahdollisesti taas tullee eteen. Vai olisiko aika ajatella uusiksi?

Kakkua ei voi syödä ja säästää

Rajallinen talletusmuisti saa ensin hermostumaan, mutta se on toisaalta hyväkin asia. Kun puhelimeen saa kerrallaan ehkä kymmenen sovellusta, on pakko tehdä valintoja. Jostain on pakko luopua, jotta voi saada jotain tilalle. On ihan terveellistä, että aika ajoin joutuu arvioimaan omaa toimintaansa ja siihen käyttämiään työkaluja, varsinkin kun ne muuttuvat jatkuvasti. Seuraavan harkinnan paikka on todennäköisesti kuvasovellukset: tarvitsenko todellakin Flickriä, Pinterestiä ja Instagramia vai voinko korvata jollain jotain? Ja jotta voin tehdä valintoja sovellusten välillä, pitää katsoa prosesseja (omia, ei laitteen!). Ja jotta voin arvioida toimintatapoja, on palautettava mieleen, mitä olen kulloinkin tekemässä. Ja siihen pääsee vastaamalla kysymykseen Miksi toimin näin. Mitä koetan saada aikaan?

Nyt on taas fokus kirkas.

P.S. Sienioppaan lataan sitten syksymmällä taas aktiivikäyttöön, nyt se saa odotella sateita Play-kaupassa.

Marimekko vastaa Facebookissa

Seuraan parhaillaan Facebookissa Marimekon taiteellisen johtajan Minna Kemell-Kutvosen ’keskustelua’ sivun tykkääjien kanssa. Termimerkit keskustelun ympärillä eivät ole tässä ironiset vaan liittyvät siihen, että teknisesti käyttäjät kommentoivat kuvaa, johon Kemell-Kutvonen vastakommentoi Marimekkona.

Päällimmäiset huomioni:

  • Kemell-Kutvonen vastailee todellankin pörssiyhtiönä ja virallisella äänellä. Sisällöt eivät ole persoonallisia eivätkä henkilökohtaisia, vaan tässä organisaatio viestii yksittäisille ihmisille hivenen epäsuhtaisesti.
  • Kommentteissa puhutaan sekä asiasta että sen vierestä. Metsänväkeä käsitellään, mutta mm. myös Facebookiin käyttöä tässä tapauksessa, yrityksen tuotantomaita yleensä ja tuotehinnoittelun perusteita.
  • Joukossa on niin vastustajia kuin kannattajia, ja he myös keskustelevat keskenään. Yhtiötä puolustellaan ja sitä vastaan liittoudutaan: kuppikunnat toimivat tässä samalla tavalla kuin muuallakin.

Minä annan pisteet Marimekolle tästä toiminnasta. Kun saisi vielä lisää henkilökohtaisuutta ja konkreettisuutta pörssiyhtiön someviestintään, niin pistesaldo nousisi edelleen.

Arvostettu professio vai somesekoilua?

Pidimme viime viikolla Sulosen Hanna-Kaisan kanssa kanssa mobiilikesäkoulussa kaksi päivää leiripistettä aiheesta verkkoidentiteetti ja opettajan työ. Keskiviikon ja torstain aikana meillä kävi yhdeksän eri ryhmää, joiden kanssa keskustelimme somesta opettajan työssä ja julkisesta näkymisestä persoonana ja/tai roolina. Suurin osa sessioistamme oli rauhallista konsensusta ja yhteisen näkemyksen rakentamista, mutta parissa ryhmässä käytiin myös kiivasta keskustelua sosiaalisen median merkityksestä opettajan ammattissa ja sen käytännön toteuttamisessa.

Nämä kriittiset puheenvuorot olivat todella mielenkiintoisia ja aiheuttivat lisää keskustelua: Onko opettajan ammatti niin arvostettu professio, että se ei salli menoa ”someen sekoilemaan”?

Hanna-Kaisa eli Hanzus on opettaja, paljasjalkajuoksija ja paljon muuta. Hän on valinnut sosiaalisen median osaksi professionaalista palettiaan: – Ilman somea olisin ulkona monesta hyödyllisestä ja järkevästä verkostosta. En ajattele, että edustan sosiaalisessa mediassa itseäni nimenomaan opettajana. Satun vain tekemään sellaista työtä. Muutenkin tuntuu siltä, että oma opettajaidentiteettini on paljon liberaalimpi kuin monen muun opettajan. Ehkä siksi voin sallia itselleni “somesekoilun”. Minulle somen käyttö tarkoittaa työkeskustelun ja verkostoitumisen lisäksi myös keskustelua harrastuksista, mielenkiinnon kohteista tai muusta ihanmistävain.

Niin: voiko opettaja tehdä ihanmitävain niin, että siitä jää jälki?

Mobiilikesäkoulu: osallistujat määräävät tahdin ja suunnan

Mobiilikesäkoulun ensimmäinen päivä on takana. Olin Mustialan puistossa leiripaikka 6:ssa keskustelemassa verkkoidentiteetistä yhdessä Hanna-Kaisa Sulosen ja Jaana Nuuttilan kanssa. Samassa teltassa sadetta pitivät myös Agropit-osuuskunnan Sanna Lahtinen ja matkatoimisto Somen Pauliina Mäkelä.

Pisteellä kävi kolme ryhmää. Ensimmäinen sessio pidettiin englanniksi, sillä siihen ryhmään oli koottu mobiilikesäkoulun ulkomaiset vaihtarit. Keskustelu oman online-identiteetin rakentamisesta oli vilkasta, ja kokemuksia jaettiin innolla. Samat somekysymykset pätevät niin Suomessa kuin muualla Euroopassa: kuka olla, miten olla, missä olla, miksi olla? Tässä ryhmässä vain osa pääsi tehtävään saakka, kun kännykkäliittymän datamaksut pelottivat eikä wlan kuulunut riittävän hyvin sujuvaan työntekoon. Toinen porukka olivat tekniikkapainotteiset  osallistujat, ja heidän kanssaan päästiin harjoituksessa paljon pidemmälle – laitteet kun olivat viimeisen päälle!

Kolmannessa porukassa pohdinta keskittyi somen syvimpään: mistä jää paitsi, jos siellä ei ole? Pauliina Mäkelä totesi, ettei voi enää verrata aikaan ennen somea, sillä se on niin olennainen osa jokapäiväistä elämää. Some ei ole paikka, jonne mennään tekemään somejuttuja, vaan se on tapa olla yhteydessä ja tehdä sitä, mitä muutenkin tekisi. Käytännnön esimerkiksi somehyödystä Pauliina antoi ilmaisen Whatsapp-sovelluksen, jolla heidän perheensä on korvannut maksulliset tekstiviestit. Some voi siis säästää aikaa, vaivaa ja rahaa ja hoitaa sen, mitä joka tapauksessa pitää tehdä.

Oli kiva taas kerran todeta, miten hyvin suunniteltu on puoliksi tehty – mutta vain puoliksi. Jokainen sessio muodostuu erilaiseksi riippuen siitä, millaisia osallistujia ryhmässä on, millaisia näkemyksiä, ominaisuuksia ja taitoja porukassa kohtaa ja millaiseksi dynamiikka kunkin aiheen ja tilanteen kohdalla muodostuu.

Mobiilikesäkoulussa näkee eteenpäin

Mobiilikesäkoulu järjestetään tänä vuonna neljättä kertaa. Olen ollut mukana joka kevät, ja huomenna matkaan taas Mustialaan.

Eilen juttelin kesäkoulun ’äidin’ eli Vahtilan Outin kanssa, ja Outi heittäytyi melkein nostalgiseksi vanhoja muistellessaan. – Eihän meillä silloin aloittaessamme ollut kuin visioita ja riskejä, mutta lähdettiin viemään asiaa eteenpäin isolla innolla ja kovalla uskolla. Tekninen kehitys on neljän vuoden aikana ollut todella huimaa: silloinhan uusimmatkin laitteet olivat aivan toisenlaisia kuin nykypäivän peruspuhelimet, eikä langaton verkko tai jatkuva internet-yhteys ollut todellisuutta samalla tavalla kuin nyt.

Näin on: muistan ensimmäisessä kesäkoulussa käyttäneeni taskulaskinmallista älytöntä älypuhelinta, asentaneeni sovelluksia sekä määritelleeni asetusten asetuksia ja keksineeni kiertoteitä jo kaksi viikkoa ennen tapahtumaa. Tuolloin taisin tehdä myös ohjeen, miten Twitteriä käytetään tekstiviesteillä, ennen kuin sain liittymääni rajattoman datapaketin.

Vaikka tekniikka on kehittynyt valtavasti ja arkiset toimintatavat muuttuneet merkittävästi, mobiilikesäkoulussa on joka vuosi ollut sama perusvire: lähdetään yrittämään ennakkoluulottomasti ja ’onnistuu kyllä’ -asenteella. Eri toteutusmalleja on harjoiteltu myös mobiilikesäkoulun eri vuosikursseilla eli samalla sapluunalla ei ole menty jokaista kertaa. Kivaa mobiilikesäkoulussa on nimenomaan se, että osallistujat tekevät toteutuksen: porukasta riippuu, millaiseksi leiripaikka muodostuu, millaista oppiminen on ja millaisia tuotoksia saadaan aikaan.

Viime viikolla kokoonnuttiin taas kerran tutun porukan kanssa kenraaliharjoitukseen, käveltiin leiripaikat läpi, simuloitiin tilanteita etukäteen ja jopa mainittiin sateen varalta Plan B. Nyt on hyvät eväät mobiilikesäkoululle 2013!

P.S. Joka vuonna on paistanut aurinko – toivottavasti sää suosii tänäkin vuonna.

Verkkokoulutuksen paras anti on asiasta poikkeaminen

Meillä oli tänään iltapäivällä tiivis verkkoistunto verkkokirjoittamisesta. Väki oli vähäistä, mutta pidot paikallaan – kiitos osallistujille hyvistä kysymyksistä ja kivasta keskustelusta.

Vetäjälle pienen porukan ’paimentaminen’ on kiitollisempaa kuin ison joukon opastaminen. Nytkin saatoimme poiketa suunnitelmasta heti alkumetreillä ja selvittää yhden kysymyksen, joka oli jäänyt toisaalla vaivaamaan mieltä. On mukavaa jakaa osaamistaan, kun sille on aito kysyntä ja täsmällinen tarve.

Muutaman osallistujan kanssa voi myös käyttää yhteistä ääntä eri tavalla kuin suuremmalla porukalla. Nyt ei tarvinnut jaella eikä odotella puheenvuoroja, vaan asiat päästiin käsittelemään tuoreeltaan. Etukäteen valmistelemani kyselytkin jätin julkaisematta, kun samat seikat voitiin käsitellä keskustelun lomassa. Chattiin ei syntynyt kilpailevaa keskustelua, kun jokainen sai puheenvuoron sitä välittömästi kaivatessaan.

Verkkokoulutuksessa on sekin mukava puoli, että osallistuminen vaatii vain sen ajan, mikä on käytössä – matkustamiseen ei kulu sen paremmin rahaa kuin vaivaakaan. Mutta kahvit ja tarjoilut joutuu tuomaan pöydälleen itse, jos on seminaaripullan perään! 😀

HTC Wildfiren muisti loppuu kesken

Tähän saakka olen ollut äärimmäisen tyytyväinen HTC Wildfire -puhelimeeni, jonka hankin edellisen tilalle puoli vuotta sitten. (Vastako siitä on puoli vuotta?) Käyttöönotto oli äärimmäisen helppoa ja laite on toiminut peruskäytössäni todella luotettavasti.

Nyt tuli raja vastaan – muistin nimittäin. Olen taas ensi viikolla Mobiilikesäkoulussa, ja sitä leiriä varten on syytä olla luurissa sovellusta jos toistakin. Kävi ilmi, että Wildfiren ns. sisäinen muisti, jonne voi tallentaa ohjelmia, on rajallinen. Ongelma on siinä, että puhelin ei anna siirtää sovelluksia sisäisestä muistista ulkoiseen muistiin eli SD-kortille, jossa tilaa olisi gigagaupalla. Puhelin ei myöskään anna poistaa esiasennettuja sovelluksia. Käytännössä siis kännykässä voi olla noin kymmenen ladattua sovellusta, ja jos haluaa saada lisää, on ensin luovuttava jostain.

Ei ihme, että tämä malli maksoi verkkokaupassa noin satasen. Nyt näyttäisi olen samalla hinnalla Desire S, jossa on muistia kahdeksan kertaa enemmän… Näin tämä ekologinen tietoyhteiskunta pyörittää markkinatalouden rattaita?

P.S. Ratkaisin ongelman niin, että jaoimme puhuttavan ja näytettävän asian kollegoiden kanssa. Niillä on uudemmat puhelimet ja enemmän muistia. (Puhelimisssa.)