Aihearkisto: sosiaalinen media

Jos muu ei auta, lue käyttöohjeet

By Kategoriassa blogit, sosiaalinen media, työkalut Jätä kommentti

Yhdellä kurssilla lobbaan kovaa sosiaalisen median puolesta. Olen julistanut suureen ääneen, kuinka sitä kautta kehittyy substanssiosaajana:

  • pääsee muiden ajatuksiin kiinni
  • saa muiden kokemukset käyttöönsä
  • on osa isompaa parviälyä.

Kehuin kurssilla, kuinka ongelman tullen koko verkosto ryntää ratkaisemaan arvoitusta ja kuinka nopeasti kysymyksiinsä saa vastauksen.

Voisin varmaan seuraavan tilaisuuden tullen muistuttaa siitä, että palvelujen ja sovellusten käyttöohjeet ovat jopa nopeampi ja luotettavampi tietolähde kuin Facebook-frendit tai Twitter-tutut: blogikommentoijan sähköpostin näkymistä koskeva kysymykseni ratkesi WordPressin helppiä lukemalla.

Jotain joutuu sosiaalisessa mediassa siis tekemään itsekin. 😀

Työn maailma muuttuu – mahtavaa!

By Kategoriassa sosiaalinen media Avainsanat , , 13 kommenttia

Työsuhteet ovat entistä lyhyempiä. Työsuhteet ovat entistä epävarmempia. Globalisaatio lisää kilpailua. Työnhakijoita seurataan ja haetaan verkossa. – Ja se on hyvä juttu ihmiselle! Näin väitti jo vuosi sitten William Aruda otsikolla Why Personal Branding?

 

 

Kysymyksiä HAMKoske11- opiskelijoille:
Mennäänkö meilläkin videon osoittamaan suuntaan? Oletko huomannut merkkejä muutoksesta omalla alallasi? Onko tällä mitään vaikutusta sinuun itseesi? Ole hyvä ja kommentoi – halutessasi myös nimettömänä.

(Vinkin tähän sain Heli Sirkiän blogista, jota puolestani aloin seurata Twitter-linkin kautta.)

LinkedIn: Enemmän kuin ajantasainen ansioluettelo

By Kategoriassa kehitys, sosiaalinen media, työkalut Avainsanat , , 8 kommenttia

Olen yhtenä vetäjänä HAMKin Ammattilaisena verkostoissa -opintojaksolla. Opiskelijoita kurssilla on kolmisenkymmentä, ja moni ei yhdistänyt käsitteitä verkostot ja työskentely: lähtöoletus usealla osallistujalla oli

”sosiaalinen media = Facebook = ajantuhlaus ja yksityisyyden menetys”.

Me vetäjät koetamme omasta kokemuksestamme tarjota toisenlaisia näkökulmia ja toisenlaisia työkaluja oman osaamisen käyttämiseen ja näyttämiseen.

Eilen pidettiin iltaistunto LinkedIn-palvelusta. Olen ollut verkostossa mukana vuodesta 2007, ja tällä hetkellä se on minulle

  • julkinen ansioluettelo suosituksineen
  • kontaktiverkosto entisiin ja nykyisiin kollegoihin
  • tiivis silmäys kontaktieni tekemisiin omissa verkostoissaan
  • virtuaalista toimintaa oman alan ryhmissä uusien ihmisten kanssa
  • aiheittain jäsenneltyjä kysymyksiä ja vastauksia.

LinkedIn on toistaiseksi riittänyt minulle ammatilliseen verkostoitumiseen enkä ole lähtenyt rakentamaan professionaalista profiiliani uudestaan esim. Xing- tai Branch Out -palveluihin. Tarjontaa on paljon, ja siitä on osattava myös karsia ja uskallettava valita.

Joku muu siis käyttää toista palvelua tai toisiin tarkoituksiin, esim. työnhakuun tai rekrytoinnin tueksi: väline on käyttäjänsä näköinen. Me emme anna valmiita toimintamalleja vaan haluamme tälläkin kurssilla kannustaa opiskelijoita tutustumaan tarjontaan niin, että hyöty omaan työhön tulisi koettua käytännön kautta ja yhdessä ymmärtäen. Tärkeää on siis myös toisilta oppiminen ja ryhmissä työstäminen: näin opiskelijat rakentavat omaa verkostoaan ja samalla oppivat verkossa työskentelyä.

Lotta Lingosta tuli myös Viestintälotta

By Kategoriassa identiteetti, kehitys, sisällöntuotanto, sosiaalinen media, työkalut, verkkopalvelut Avainsanat , , Jätä kommentti

Olen blogannut jokusen vuoden. Ensimmäisen blogini perustin työnantajan suljetulle alustalle, ja sen kuihduttua siirsin sisältöjä niin ikään työnantajan tarjoamaan wikiblogiin. Yritin pitää yllä keskustelukulttuuria, mutta vääränlaisessa paikassa se oli varsin vaikeaa.

Yhden opiskelurupeaman aikana perustin oman blogin Bloggeriin ja pidin opintopäiväkirjaani siinä palvelussa. Se oli niin helppoa, että aloin tuottaa myös muuta sisältöä samaan osoitteeseen. Ennen pitkää minulla oli kirjava kokoelma postauksia aina verkkopalvelun käyttäjäpersoonan kuvauksesta puhkikuluneiden teepaitojen hyötykäyttökuviin. Tunnisteet eivät paljon tässä kaaoksessa auttaneet! Totesin, että samalla blogilla on mahdotonta osallistua oman alan keskusteluun, kirjoittaa auki työprosessejaan, rakentaa palvelevaa verkkopresenssiä sekä pitää arkista päiväkirjaa itselleen ja läheisilleen. Aika ilmeistä, kun sen näin jälkikäteen kirjoittaa.

Viestintälotta WordPressissä, muonituslotta muualla

Päätin tehdä selvän eron omaminän ja työminän välille. Syntyi Viestintälotta, joka perusti bloginsa WordPressiin, sujuttautui Slideshareen, huutelee Lotta Lingon takaaTwitterissä, piirtelee Preziin ja kaikilla näillä sisällöillään mukana LinkedInissä.  Lotta Linko puolestaan pitää Bloggerissa päiväkirjaa, jonka ovi on auki kymmenkunnalle kävijälle ja on Facebookissa kaveri niin ystävien kuin kollegoiden kanssa.

Omaminä on sama kuin työminä, mutta me puhumme eri asioista eri ihmisille. Kahdella eri nimellä annan eri näkökulmia itseeni ja toimintaani: eri puolet minusta kiinnostavat eri ihmisiä. Kahden nimen käyttö on käytännössä helppoa, ja kun ne voi monessa palvelussa yhdistää Viestintälotta Lotta Lingoksi, erehtymisen vaara ei vastapuolellakaan pitäisi olla.

Lue lisää

Itselle on ollut opettavaista kuvata omaa kehitystään yksityisestä yleiseen ja taas takaisin privaatin puolelle. Aallon ja Uusitalon ’Löydy’-kirjan 360 asteen verkkoidentiteetti tarjosi valmiin kuvan sille, mitä olin mielessäni pähkäillyt. Sen pohjalta olen kuvannut verkkoidentiteettiäni Prezissä. Blogia WordPressiin perustaessani kerroin persoonani jakamisesta.

Onnellinen somesilli

By Kategoriassa sosiaalinen media Avainsanat , , Jätä kommentti

Somesilli oli täydellisen kyllästynyt elämäänsä.

– En koskaan tee muuta kuin uin muiden joukossa. Käännyn, kun muut kääntyvät. Syön, kun muut syövät. Väistän, kun muut väistävät. Kuden, kun muut kutevat.  Miksi en voisi olla iloinen somepyöriäinen, joka ui pienemmässä porukassa ja välillä yksinkin, tekee taitavia kuvioita, hyppää välillä ulos ja sukeltaa sitten hopeista kuplavanaa takaisin? Miksi minä olen vain ’väkeä’, en yksilö?

Somesilli näki somevalaan.  – Ollapa somemeren kuninkaallinen: suuri ja vaikutusvaltainen! Ollapa se, jota seurataan, jonka jokaista liikettä tarkkaillaan ja jonka hengitystä koetetaan toistaa! Ollapa se, jonka varjossa suojadutaan liialta kirkkaudelta! Miksei minullakin voi olla omaa hovia, joka on minusta riippuvainen, pitää loiset poissa ja kuljettaa kikkareenikin kauas?

Somesilli synkistyi entisestään. – Aina tätä samaa. Miksen voisi olla johtaja? Eivät ole näkymät täältä parven keskeltä kovin hääppöiset: minne katseen kääntää, siellä mulkosilmä tai peräevä. Nyt riittää!

Somesilli alkoi puskea itseään kohti parven reunaa. – Antakaa tilaa! Väistäkää! Tarvitsen vapautta!

Parven ulkopuolelle päästyään somesilli tunsi vihdoin olevansa onnellinen. – Tämä se vasta on elämää: saa olla oman itsensä herra ja päättää itse, minne ui! Etelämeri, here I come!

Somesilli kääntyi vielä näyttämään parvelle keskieväänsä eikä siis huomannut alhaalta syöksähtävää somehaita.

Somesilli sai kuolla onnellisena.

 

Somebaatti: suosittelen!

By Kategoriassa sosiaalinen media Avainsanat , , , , 8 kommenttia

Vietin marraskuun lopussa pari viikkoa somebaattia eli sosiaalisen median selibaattia: elin täysin ilman somesovelluksia. Samanaikaisesti irrottauduin töistä: panin puhelimen pois päältä ja läppärin kannen kiinni. Halusin huomata käytännössä, miten sosiaalisessa mediassa ja sosiaalisilla medioilla yleensä teen ja tarkkailla tilannetta niiden puuttuessa: teenkö asioita toisin vai toisia asioita? Vai enkö tee lainkaan? Halusin myös olla ja tehdä vain fyysisesti – sattumoisin somebaatti osui yksiin kaksiviikkoisen kuntoutuksen kanssa.

En käytä sosiaalista mediaa vain töiden tekemiseen vaan olen mukana myös ihmisenä. Reilun kahden viikon aikana huomasin, kuinka paljon

  • jaan ajatuksiani ja olen läsnä usealle ihmiselle
  • pidän omaa päiväkirjaa sanoin  ja kuvin
  • seuraan tapahtumia ja osallistun keskusteluihin.

Twiittaamisen sijaan jouduin sanomaan ajatuksiani ääneen spontaanisti. Keskustelu kasvokkain herättikin enemmän vastauksia ja toistoja kuin Twitterissä ja johti oikeasti pitkään ja polveilevaan yhdessä puhumiseen. Keskusteluista ei jäänyt mitään muistijälkeä kummempaa, joten niitä ei voi käyttää todisteena ketään vastaan tai kenenkään puolesta.

Reaaliaikainen päiväkirja Aslak-kuntoutuksesta olisi ollut näppärämpi toteuttaa kuin jälkikäteinen valikointi ja raportointi. Kyseessä olisi ollut tosiaikaisia tunnelmia pikemmin kuin harkittua kerrontaa ja kiinnostavaa kirjoittamista – kummallakin on oma arvonsa. Sauvakävely Sports Trackerissä olisi voinut kyllä kannustaa kuntoutujaryhmäämme.

Maailman seuraaminen supistui huomattavasti, kun olin vain suullisen tiedon varassa. (Lööppejä ei lasketa.) Työpaikalle palattuani Reader pullistelikin syötteitä – minäpä merkkasin kaikki luetuiksi ensimmäistäkään lukematta! Kari Tapion kuolemasta sain tiedon bussin radiosta, ei siihenkään oikeasti tarvittu Twitteriä. Facebookissa samoja ihmisiä pänni kuin aina ennenkin.

Ilman sosiaalisen median palveluita jätin siis tekemättä asioita, jotka normaalisti kuuluvat arkeeni. En lähtenyt etsimään vaihtoehtoisia välineitä vaan keskityin fyysiseen läsnäoloon ja muuhun tekemiseen: iltaisin kutsuin itseni kavereille kylään, kävin teatterissa ja ulkona syömässä, ostin langat liikkeestä ja neuloin niistä sukat, verkostoiduin kollegoiden kanssa oikeassa kokouksessa. Lapsille en sanonut kertaakaan, että ’ihan kohta, äidin täytyy tehdä nyt tämä yksi juttu tietokoneella’.

Parasta somebaatissa oli kokonaan hetkessä oleminen ilman että sitä tallensi tai siitä kertoi. Kannattaa ’vain’ olla.

Somebaatti alkaa

By Kategoriassa sosiaalinen media Avainsanat , Jätä kommentti

Olen seuraavat kaksi viikkoa ilman sosiaalista mediaa: ei Twitteriä, ei Facebookia, ei LinkedIniä, ei WordPressiä, ei… Ei töitä: ei tietokonetta, ei työpuhelinta.

Olen väittänyt, että sosiaalinen media muuttaa toimintatapoja, ja nyt aion tarkkailla itseäni: Mitä jää tekemättä tai mitä teen toisin ilman jokapäiväisiä työkaluja? Vaikuttaako pidättäytyminen mihinkään?  Huomaanko eroa itse, huomaavatko muut?

Raportti seuraa itsenäisyyspäivän jälkeen.

Latistuksesta linkoukseen

By Kategoriassa kehitys, organisaatioviestintä, sosiaalinen media Avainsanat , , , 2 kommenttia

Perinteisesti organisaatioviestinnän ajatellaan toimivan kuin mankeli: se silottaa sisällön, tasottaa rypyt ja antaa likaahylkivän pinnan. Tiedottaja syöttää koneeseen ryppyisen lakanan, joka näyttää käsittelyn jäljiltä paremmalta ja mahtuu mainiosti pinoon.

Uuden toimintatavan vertaus voisi olla linko. Se pyörittää ja liikuttaa ja saa satsin taatusti sekaisin – mutta myös siihen tilaan, jossa sen halutaan olevan. Vaikka pussilakana on imaissut puolet pyykistä sisäänsä ja sukkahousut ovat kietoutuneet viiteen muuhun vaatteeseen, linkous on välttämätön myllerrys ennen seuraavaa vaihetta.

Näyttelijä Niina Nurminen puhui työnsä kautta luovuudesta Viesti ry:n Visiona verkko -seminaarissa. Hänen alustuksensa oli otsikoitu ’Latistuksen mankelista luova vaikuttaja’.

Näyttelijän työ on tunteen herättäminen. Sama resepti käy viestintään: herätä tunne, jolloin ihmiselle syntyy tahto toimia. Jos näin ei tapahdu, viestintä on yhdentekevää. Jos viestinnällä ei ole vaikutusta, sillä ei ole merkitystä.

Mankeloinnin aika on ohi, liike saadaan linkouksella.

(Linkouksella saadaan irti myös paras mehu, mutta se on toinen juttu.)

Aatosta jaloa ja alhaista mieltä

By Kategoriassa sosiaalinen media Avainsanat , Jätä kommentti

Sosiaalinen media on hieno asia, sillä se mahdollista ihmisenä olemisen verkossa. Sosiaalinen media huono asia, sillä se mahdollistaa ihmisenä olemisen verkossa.

Työkalut tekevät toimintamme näkyväksi niin hyvässä kuin pahassa. Avoimuuden lisäksi someen kuuluvat jakamisen helppous, sisältöjen nopea liikkuminen ja laaja leviäminen sekä tekojen peruuttamattomuus.

Verkossa löytää vähällä vaivalla samanmieliset ihmiset ja pääsee rakentamaan tukevan verkostonsa.  Kääntöpuolena voi olla yksisilmäisyys ja kaikukammio. ’Nettiväki’ on olemassa ja se osaa olla armotonkin. Yksittäisen ihmisen harkitsematon toiminta voi saada suhteettomia seurauksia – eikä aina välttämättä ansaitusti.

Sosiaalinen media muuttaa toimintatapoja, mutta ei ihmistä tai hänen periaatteitaan.

Miten on aikaa olla olematta somessa?

By Kategoriassa blogit, sosiaalinen media Avainsanat , , , , 3 kommenttia

Keskustelin tänään kollegan kanssa työajan käytöstä ja sosiaalisesta mediasta. ”Eihän minulla olisi aikaa tehdä töitä, jos koko ajan kirjoittelisin blogeja”, väitti työkaveri toiselta osastolta ja toisenlaisista töistä.

Erittäin suuri osa toimenkuvaani on ilmiöiden ja ihmisten seuraamista, asioiden tutkimista, palveluihin perehtymistä – kärryillä pysymistä. Verkko ja verkosto ovat minulle korvaamattomia työkaluja sekä tiedon hankintaan että sen levittämiseen.

”Jos minulla tulee kysyttävää, soitan tai menen käymään” -menetelmä toimii silloin kun työtehtävissä tarvittava asiantuntemus on samassa rakennuksessa tai yhden puhelinsoiton päässä. Yleisen tiedon hankinta vaatii isompaa haravaa kuin yksittäisen asiakysymyksen selvittäminen. Verkostolta tosin löytyy usein vastaus myös täsmäkysymyksiin.

Dokumentointi tärkeää niin työn tekijälle kuin sen jatkajille

Uskon, että työlläni on muutakin annettavaa kuin konkreettiset lopputulemat. Prosessi, jonka tuloksena saadaan aikaan jotain uutta, on arvokas sinänsä. Ja prosessi, jonka tuloksena ei saada mitään aikaan vasta arvokas onkin! Kirjoittamalla työtäni auki toivon tarjoavani pyörää toisille, tukevani tulevaisuudessa muistiani ja myös takaavani selustani. Kertomalla ajatuksistani prosessin edetessä saan itsekin ohjausta ja ideoita matkan varrella. Tämä voi tehostaa tekemistä tai muuttaa menetelmiä – joskus jopa topata työn tarpeettomana.

Uskon, että nyt kirjoittamiseen käyttämäni puoli tuntia säästää omaa aikaani jatkossa moninkertaisesti. On mahdollista, että se säästää vaivaa myös monilta muilta.