Voiko olla helpompaa?
Aihearkisto: työkalut
Tulostan tämän vaan äkkiä
Vielä ennen sovitun tapaamisen alkua piti tulostaa yksi paperi. Doku auki – klik, tulostus päälle – klik ja äkkiä printterille- kop kop.
Tulostin vilkuttaa punaista valoa – piip piip – ja näytöllä ohjataan avaamaan ovi ja poistamaan paperitukos. Vedän paperikasetin auki ja – pojoing – sieltä ponnahtaa jousi ja muovikappale lattialle. Niitä ei tietenkään saa laitettua takaisin omille paikoilleen, ei vaikka tietäisi, missä paikat ovat.
Hätähuuto käytävävään – prkl – mutta kukaan koneen vakituinen käyttäjä ei ole paikalla. Soitto koneen kyljessä ilmoitettuun huollon puhelimeen – valitsemanne numero ei ole käytössä. Umpikuja. Hermoromahdus. Ja kokous alkanut.
Onneksi on työkaveri, joka kaivaa netistä oikean numeron ja soittaa huollon paikalle. Onneksi on toinen työkaveri, joka käy omalta koneeltaan tulostamassa tarpeellisen lapun. Onneksi on perjantai.
Tulisipa jo se paperiton toimisto!
Auditoinnin päätöstilaisuus oli myös online
HAMKin laadunvarmistusjärjestelmän auditoinnin purkutilaisuuteen tänään iltapäivällä oli mahdollisuus osallistua paitsi Hämeenlinnassa myös verkossa. Verkkokokousjärjestemä Adobe Connectiin perustettiin oma huone tilaisuutta varten, ja sitä kautta sessioon liittyi kymmenkunta ihmistä eri toimipaikoista.
Yksi osallistujista oli Terhi Thuneberg Mustialasta käsin. – Etäosallistuminen on ehdottoman tärkeää. En olisi lähtenyt paikan päälle ajelemaan; nyt säästin tunnin työaikaa ja monta kymmentä kilometriä. Työssäni käytän muutenkin verkkoa palavereihin ja koulutuksiin, sen verran helppoa ja hyödyllistä se toimintatapana on.
Seija Nyman Riihimäeltä on samaa mieltä. – Tämä oli erinomainen mahdollisuus olla mukana, sillä muuten koko työpäivä olisi kulunut julkisilla kulkemiseen. Tekniikkakin toimi suhteellisen hyvin: äänet ja kuvat välittyivät Visamäen auditoriosta Riihimäen auditorioon, jossa meitä oli muutama henkilö.
Irina Salminen seurasi puheita viereisestä rakennuksesta samalla rutiinihommia tehden. – Osallistuminen ei vaatinut itseltäni mitään ylimääräistä: laitoin luurit päähän ja klikkasin itseni linkistä oikeaan virtuaalihuoneeseen. Erittäin helppoa!
HAMKin laadunvarmistusjärjestelmä auditoitiin ensimmäisenä suomalaisena korkeakouluna yleisarviolla ’edistynyt’. Auditoinnin purkutilaisuudessa puhuivat Korkeakoulujen arviointineuvoston ja HAMKin edustajat. Tilaisuteen pääsi myös verkon välityksellä.
#ITK2011: eka kerta ja heti haluaa lisää
Melkein häpeällistä tunnustaa: tänään oli ensimmäinen kertani. Vaikka olen ollut koulutusorganisaatiossa työssä jo seitsemän vuotta. Vaikka innokkaasti olen neuvomassa muita. Vaikka toimenkuvani on verkkoviestinnässä. Vaikka Aulangolle on niin lyhyt matka.
Osallistuin siis ensimmäistä kertaa elämässäni Interaktiivinen tekniikka koulutuksessa -konferenssiin. Kolme kerrosta täynnä asiaa, alustuksia, näkökulmia, tekniikkaa, pedagogiikkaa, keskustelua, osallistumista, tuttuja – ja jopa verkostoitumista ja jopa ennen jatkoja.
Ajatuksia tuli mieleen jatkuvasti. Ensimmäisen päivän mielenkiintoisin juttu oli Conex-järjestelmä. Se mahdollistaa ideoiden helpon kirjaamisen täsmällisesti tiettyyn aiheeseen liittyen juuri silloin kun ne syntyvät. Tuottaa Twitteriin risuaidat automaattisesti ja mahdollistaa nimettömyyden: ei siis aiheuta viestitulvaa omaan profiiliin (ja siihen liitetyihin palveluihin). Oli kiva nakutella spontaaneja ajatuksiaan kännykällä suoraan ITK:n sivuille, lukea muiden kommentteja samaan aiheeseen, jatkaa keskustelua edellisestä ajatuksesta ja jopa vastata itselleen. Se oli todella kuin pimeästä huutelua mutta kontekstisidonnaisesti ja muiden kanssa, ei vain omassa twiittivirrassa monologinomaisesti.
Erittäin mielenkiintoista oli myös kuulla tvt:n käytöstä kirjoittamisen opettamisen välineenä. Ettäkö ensin opeteltaisiin kirjoittamaan ja sitten vasta lukemaan? Ettäkö kone olisi helpompi väline kuin kynä? Mullistavia ajatuksia ns. vanhan koulun edustajalle – joka teki muistiinpanoja kännyn lisäksi perinteisellä kynällä perinteiselle paperille.
Paperista ja muista epä-älykkäistä mutta niin tehokkaista medioista puhui myös avauksessa Pierre Dillenbourg. Oli aika virkistävää kuulla, että logistiikkaa ja varaston rakentamista oppii paremmin muovisia malleja rakentamalla kuin tietokoneella kolmiulotteista tilaa sisustamalla. Muita sveitsiläisen huippupedagogiikan välineitä olivat lamppu ja puheen määrää mittaava pöytä.
Never as good as the first time? Katsotaanpa, mitä huominen tuo tullessaan.
*
Kiitos someneitsyyden käsitteestä, @katleena. Sille on runsaasti alalajeja!
Verkkokokous: Ei jokaista autoakaan opetella erikseen ajamaan
Kokoonnuimme eilen opiskelijaporukan kanssa testailemaan Webex-verkkokokousjärjestelmää. Olimme aiemmin tavanneet Adoben Connect -huoneessa ja nyt tutustuimme toiseen järjestelmään, jolla tehdään ihan samaa asiaa eli tavataan virtuaalisesti, keskustellaan ja kuunnellaan yhteisen materiaalin ympärillä.
Opiskelijat olivat vaikuttuneita Webexin monipuolisuudesta. Kaikkiin toimintoihin emme tietenkään ehtineet tunnin aikana perehtyä, hyvä kun vähän vilkaistiin. Laaja työkalupaletti toi siis mukanaan myös vaikutelman vaikeudesta.
Keskustelimme eri järjestelmien ’paremmuudesta’ tai oikeammin ominaisuuksista. Eri verkkokokousjärjestelmillä on omat kannattajansa, ja mieltymykset perustuvat hyvin paljon tottumukseen. Kun jotain järjestelmää käyttää säännöllisesti, siitä tulee helppo ja siihen vertaa muita tarjokkaita.
Suunnittelija Miikka Ruusunen kertoi kokemuksiaan tukihenkilön roolissa: ”Yksittäisen käyttäjän kannalta on tärkeää, että saa rauhassa tutustua ja totuttautua järjestelmään. HAMKissa on niin itsenäisiä toteuttajia kuin niitä, jotka toimivat mielellään verkkoassistentin kanssa, ja tämä on pitkälti kulttuurikysymys.”
Tutkimuspäällikkö Leena Vainiolla on pitkä kokemus monesta eri järjestelmästä: ”Webexin ja Connectin lisäksi on iLink, DimDim, Elluminate… Kaikki nämä toimivat suunnilleen samalla logiikalla, vaikka ohjelmakohtaisia eroja tietysti on. Käyttö onnistuu varmasti, kun on perustaito ja -tahto. Vertaisin verkkokokoustamista autolla ajamiseen: eihän jokaista automerkkiäkään tarvitse kuukausikaupalla harjoitella liikkeelle lähteäkseen!”
Vantaalla verkon välityksellä
Kuulun pariin oman alani yhdistykseen. Olen mukana toiminnassa milloin aktiivisemmin, milloin en.
Yhdistystoiminnassa parasta on saman alan kollegoiden tapaaminen, yhteisen kielen puhuminen, itseään kokeneemmilta oppiminen ja joskus myös yhteisen tuskan puolittaminen. Osallistuisin tilaisuuksiin useammin ja innokkaammin – mutta kun asun Hämeenlinnassa.
Ilmiö on tuttu monessa järjestössä: Suurin osa jäsenistä on pääkaupunkiseudulla, sillä suurin osa jäsenistä on pääkaupunkiseudulta, sillä suurin osa alan työpaikoista on pääkaupunkiseudulla. Tätähän on koetettu ratkaista mm. aluetoiminnalla, mutta silloin jää usein kriittinen massa saavuttamatta.
Olisiko virtuaalisuus mahdollisuus?
Procomin verkkoviestintäjaos kokoontui tänä iltana ISS:lle Vantaalle. Liityin seuraan virtuaalisesti ja kuuntelin alustukset Skypen kautta.
Kokemus oli kiva. Eihän Skype mikään verkkokokousjärjestelmä näytönjakoineen ja interaktivoivine ikoneineen ole, mutta seurasin sujuvasti verkkoviestintäpäällikkö Piia Kaijannon alustuksen. Niin kuin aina, äänen kanssa sai olla korva tarkkana: sen laatu vaihteli ja loppua kohden se jopa hiipui paikoitellen pois. Kärryillä oltiin kuitenkin! Pääasia oli, että pääsin osallistumaan omasta kodista käsin sillä aikaa kun sitteri leikitti lapsia.
Jos yhdestä asiasta saa oikeasti valittaa, niin verkon tässä päässä oli kyllä huomattavan huonot tarjoilut.
Konttorilotan paras ystävä: Notepad
Eräässä kokouksessa kirjoitin muistiota. Käytin tekstin tekemiseen Notepadia, jolla yleensä kerään hajatuksia erilaisissa tilaisuuksissa. Vieressäni istunut osallistuja seurasi työtäni ja kysyi sitten, mikä noin kätevä ohjelma onkaan.
Notepad on nimensä mukaan muistio. Siihen tehdään tekstiä. Ei muotoiluja, ei tyylejä, ei kuvia – vain tekstiä. Siis sisältöä.
Ensimmäisessä oikeassa työpaikassani – jossa toimitin tietoliikennelaitteiden käyttöoppaita ja jossa opin rakastamaan Wordia – oli suunnittelija, jonka mielestä tekstituotannossa pitäisi sallia vain Notepad ja Courier 12. Päivä päivältä olen enemmän samaa mieltä hänen kanssaan!
- Kun kirjoitetaan, niin kirjoitetaan.
- Keskitytään sisältöön ja sanomaan.
- Mietitään, mitä varten tekstiä tehdään ja kuka sitä lukee.
- Ajatellaan, miten sanat vaikuttavat lukijaan ja hänen toimintaansa.
Edelleenkin rakastan Wordia, mutta työkaluna se on ihan turha kokousmuistion naputteluun tai blogipostauksen luonnosteluun.
Jos muu ei auta, lue käyttöohjeet
Yhdellä kurssilla lobbaan kovaa sosiaalisen median puolesta. Olen julistanut suureen ääneen, kuinka sitä kautta kehittyy substanssiosaajana:
- pääsee muiden ajatuksiin kiinni
- saa muiden kokemukset käyttöönsä
- on osa isompaa parviälyä.
Kehuin kurssilla, kuinka ongelman tullen koko verkosto ryntää ratkaisemaan arvoitusta ja kuinka nopeasti kysymyksiinsä saa vastauksen.
Voisin varmaan seuraavan tilaisuuden tullen muistuttaa siitä, että palvelujen ja sovellusten käyttöohjeet ovat jopa nopeampi ja luotettavampi tietolähde kuin Facebook-frendit tai Twitter-tutut: blogikommentoijan sähköpostin näkymistä koskeva kysymykseni ratkesi WordPressin helppiä lukemalla.
Jotain joutuu sosiaalisessa mediassa siis tekemään itsekin. 😀
Etänä on läsnä
Olen ollut kaksi päivää kotikonttorissa kurkkukipuisen ja kuumeisen lapsen kanssa. Ja kyllä olen saanut paljon aikaan ilman työpaikan sosiaalista ympäristöä: kukaan ei ole hypännyt huoneeni ovelle kysymään neuvoa, kukaan ei ole käskenyt kahville, lounas kestää viisi minuttia ilman seuraa ja ’mediaseurantaa’, käytävällä kulkijoille ei tule huudeltua – sen sijaan olen keskittynyt vain asiaan eli skypettämiseen ja kirjoittamiseen.
Skypellä on kuin olisi läsnä: voin puhua ja kirjoittaa samaan aikaan, voin jakaa ja avata linkkejä, voin laittaa lauseitani näytille ja saada välittömät korjaukset paluupostissa – vaikka hymiöillä vahvistettuina.
Tänään työstimme yhtä tiedotetta nelikätisesti: esimieheni oli fyysisesti työpaikalla, jonne ilmoitettiin auditoinnin virallisista tuloksista puhelimitse. Esimies kuunteli toisella korvalla väliaikatietoja ja viilasi suomenkielisen tiedotteen sanamuotoja, minä sain Skypeen valmiita lauseita, joita käänsin englanniksi. Lauseet ja kappaleet siirtyivät Skypen chatissa, ja pian meillä oli yhteisymmärrys kokonaisuudesta. Valmiin tiedotteen jakelimme sitten sovitulla työnjaolla: toinen lähetti sähköpostia, toinen tuotti tekstin verkkopalveluihin.
Välimatkalla ei ollut väliä, lopputulos saatiin aikaan todella tehokkaasti ja vain yhteen asiaan keskittyen.
P.S. Jaa mitäkö tiedotimme? HAMKin laadunvarmistusjärjestelmän auditoinnin tulokset ilmoitettiin tänään, ja me saimme parhaan kokonaisarvion eli ’edistyneen’. Se oli Suomessa korkeakoulujen ensimmäinen, joten ((party)). (Skypessä olisi tähänkin hymiö.)
LinkedIn: Enemmän kuin ajantasainen ansioluettelo
Olen yhtenä vetäjänä HAMKin Ammattilaisena verkostoissa -opintojaksolla. Opiskelijoita kurssilla on kolmisenkymmentä, ja moni ei yhdistänyt käsitteitä verkostot ja työskentely: lähtöoletus usealla osallistujalla oli
”sosiaalinen media = Facebook = ajantuhlaus ja yksityisyyden menetys”.
Me vetäjät koetamme omasta kokemuksestamme tarjota toisenlaisia näkökulmia ja toisenlaisia työkaluja oman osaamisen käyttämiseen ja näyttämiseen.
Eilen pidettiin iltaistunto LinkedIn-palvelusta. Olen ollut verkostossa mukana vuodesta 2007, ja tällä hetkellä se on minulle
- julkinen ansioluettelo suosituksineen
- kontaktiverkosto entisiin ja nykyisiin kollegoihin
- tiivis silmäys kontaktieni tekemisiin omissa verkostoissaan
- virtuaalista toimintaa oman alan ryhmissä uusien ihmisten kanssa
- aiheittain jäsenneltyjä kysymyksiä ja vastauksia.
LinkedIn on toistaiseksi riittänyt minulle ammatilliseen verkostoitumiseen enkä ole lähtenyt rakentamaan professionaalista profiiliani uudestaan esim. Xing- tai Branch Out -palveluihin. Tarjontaa on paljon, ja siitä on osattava myös karsia ja uskallettava valita.
Joku muu siis käyttää toista palvelua tai toisiin tarkoituksiin, esim. työnhakuun tai rekrytoinnin tueksi: väline on käyttäjänsä näköinen. Me emme anna valmiita toimintamalleja vaan haluamme tälläkin kurssilla kannustaa opiskelijoita tutustumaan tarjontaan niin, että hyöty omaan työhön tulisi koettua käytännön kautta ja yhdessä ymmärtäen. Tärkeää on siis myös toisilta oppiminen ja ryhmissä työstäminen: näin opiskelijat rakentavat omaa verkostoaan ja samalla oppivat verkossa työskentelyä.
Viestintälotta 