FotoRus tekee kännykkäkuvista kollaasit

Facebookissa kiertää arkikuvahaaste: viiden päivän ajan pitää joka päivä ottaa viisi kuvaa omasta arjestaan, julkaista ne nähtäville ja haastaa vielä kaveri mukaan joka päivä. Otin itse haasteen vastaan perjantaina, ja tänään on sarjan viides päivä aluillaan.

Sen sijaan, että olisin julkaissut yksittäisiä kuvia suoraan Facebookiin, napsin kuvia kännykällä päivän ja tein niistä illalla kollaasin. Kollaasin tekoon käytin FotoRus-nimistä sovellusta, jonka latasin ilmaiseksi Play-kaupasta. (Kyllä ne mainokset sietää, kun oppii väistelemään kännykän näytöllä niiden linkkejä.)

FotoRus toimii niin, että valitaan alkunäytöstä Collage-toiminto. (FotoRusilla voi tehdä muutakin, jos vain osaa itämaista kirjoitusta. Painoin alkunäytön Real-Time Beauty -kuvaketta ja ruutu täyttyi kiinalaisilla kirjoitusmerkeillä. Backiä ja äkkiä.)

Kollaasikoneessa valitaan ensin albumi, josta kollaasiin poimitaan jopa yhdeksän kuvaa. Seuraavaksi kuvat järjestetään ruudukkoon tai nauhaan tai sikin sokin; valitaan tyylit, tehosteet ja tausta sekä valinnaisesti filtterit, valotukset, tekstitykset, puhekuplat sun muut. Jakonapista voi jakaa, kun systeemi on tallentanut tuotoksen omaan kansioonsa. Vaihtoehtoja on kymmenkunta, joista mulla on käytössä Facebook, Instagram ja Twitter.

En käyttänyt näitä, vaan tein jaon oman blogini kautta: Menin puhelimen galleriassa FotoRus-albumiin ja lähetin päivän koosteen WordPressiin, jossa lisäsin kuviin selitykset. WordPress lähetti postaukset puolestani Facebookiin ja Twitteriin.

Alla aamun ikkunakooste. Huomenta vaan ja hyvää työviikon alkua!

ikkunat-fotorus

Veikkaus voitti 3 euroa

Lauantai-iltana iski lottohuuma – harmi vaan, että makasin jo pyjama päällä sohvalla valmiina nukkumaan. Mutta onhan veikkaus.fi eli kone syliin ja lottoamaan.

Sivulle päästyäni iski silmille 13 miljoonan euron banneri: olin oikeassa osoitteessa. ’Pelaamaan’, kehotti nappi.

Ennen kun saatoin täyttää virtuaalikupongin, piti rekisteröityä. Homma eteni hyvin kakkosvaiheeseen saakka: arvoin numeroita, täytin tietoni, käytin pankkitunnuksia, keksin salasanan ja hyväksyin käyttösäännöt, mutta Rekisteröidy-nappi ei sitten toiminutkaan. Aloin jo vähän hätääntyä: kello oli puoli kymmenen ja kohta menisi kolmetoista miljoonaa sivu suun.

Sivulla oli onneksi asiakaspalvelu-chat. Se toimi niin, että liityttiin jonoon ja odoteltiin neuvojan vapautumista. Järjestelmä kertoi, kun edestä poistui kysyjiä ja pyöritti rengasta merkiksi siitä, että jotain tapahtuu. Kun oma vuoroni tuli, minua palveli Marika (eikä esim. Aspa1 tai Lottotyttö) ja neuvoi, mitä tilanteessa pitää tehdä. Sain vahvistuksen epäilyyni, että en ollut ainoa voitonhaluinen mattimyöhäinen ja että sivuilla tosiaan oli aikamoinen ruuhka.

Marikan ohjeen mukaan siirryin läppärillä Veikkauksen mobiilipalveluun ja rekisteröidyin siellä. Siirsin verkkopankista uudelle veikkaustilille rahaa ja tein kolme riviä lottoa. Sitten menin nukkumaan ja toivoin herääväni miljonäärinä.

Veikkauksellehan ne kaikki rahani menivät. Mutta ensi viikolla on taas uusi jättipotti! Ja mulla veikkaustili valmiina.

Terveiset retrosta

Olemme toteuttaneet verkkopalvelu-uudistustamme kevytketterästi. Pyrimme julkaisemaan riittävän isoja ja tarpeeksi pieniä kokonaisuuksia eli releaseja, joiden eteen tehdään työtä pyrähdys eli sprintti kerrallaan. Käytännössä suunnittelemme noin kuukauden työt etukäteen ja valvomme niiden valmistumista pari kertaa viikossa yhteisissä pikapalavereissa (vartti käytävällä nojailupöydän ääressä). Jokaisen sprintin jälkeen kokoonnumme katsomaan sekä taaksepäin ja eteenpäin: pidämme retrospektiivin eli käymme läpi tuloksia suhteessa tavoitteisiin.

Retrot alkavat sillä, että näytämme, mitä konkreettista olemme saaneet aikaiseksi ja joko taputtelemme toisiamme selkään tai ruoskimme itseämme ankarasti. Sitten alamme itsearvioinnin: etsimme syitä onnistumisiin tai epäonnistumisiin ja käymme keskustellen keissejä läpi. Koko ajan pohdimme, mitä koko sprintistä tai yksittäisistä tapauksista opimme, mihin tekemämme ratkaisut ovat perustuneet ja miten ne vaikuttavat toimintaamme.

Analyyttisen keskustelun jälkeen on fiilistelyn vuoro. Listaamme sprintin hyvin menneet asiat ja hampaiden kiristelyä aiheuttaneet ongelmat. Mietimme, voimmeko muuttaa omaa toimintaamme vastaisten haasteiden välttämiseksi. Joskus päätämme muuttaa omaa toimintaamme, joskus emme – mutta ratkaisut ovat aina pohdittuja ja perusteltavissa.

Retron loppuosa käytetään seuraavan sprintin suunnitteluun. Meillä on tietysti taustanamme koko projektin projektisuunnitelma tavoitteineen ja vaiheineen, mutta keskitymme tietoisesti aina lähitulevaisuuden tekemiseen, jotta tehtäväkokonaisuuksista ei tule liian suuria, jotta voimme taas kuukauden päästä ihailla jotain konkreettista aikaansaannosta.

Verkkopalvelun vaiheittaisen uusimisen plussat ja miinukset

HAMKin verkkosivujen ensimmäinen osa uusittiin puolitoista kuukautta sitten. Palvelusta vielä noin puolet on vanhalla alustalla, vanhalla ilmeellä ja vanhalla jäsennyksellä. Ei ole kivan näköistä eikä käyttäjäystävällistä, mutta päädyimme vaiheittaiseen julkistukseen ja kahden järjestelmän ylläpitoon paristakin syystä.

Vähäisin ei ollut halu saada jatkuvasti jotain valmista aikaiseksi. Aiemmat www-uudistukset on tehty pitkän kaavan mukaan, ja se on tarkoittanut erittäin pitkiä suunnittelu- ja valmistumisaikoja, kun kaiken valmistumista on jouduttu odottamaan ennen minkään julkaisua. (Myös projektinhallinta on ollut organisaatiossa vesiputousmallista, mutta tässä hankkeessa olemme harjoitelleet ketterämpiä menetelmiä.)

Vaiheistuksen huonoja puolia ovat:

  • käyttäjän pitää seikkailla kahdessa järjestelmässä ja jäsennyksessä
  • meidän pitää pitää yllä kahta eri kokonaisuutta ja huolehtia linkityksistä ja piilotuksista.

Hyviä puolia ovat:

  • vaiheistamalla saa valmista aikaan
  • valmiista työstä saa palautetta
  • suunnitelmia voi muuttaa palautteen perusteella tai tilanteiden muuttuessa
  • uutta on helppoa lisätä olemassa olevaan kontekstiin.

Mindmeister mobiilisti ja stabiilisti

I’m on a mission from God.

Huhtikuun ITK:ssa puhutaan Sulosen Hanna-Kaisan kanssa miellekartoista. Olemme mukana ITK-torilla Mobiilieskarin toimintapisteessä, ja meillä on aiheena mindmappien mobiilikäyttö.

Mulla on itselläni käytössä Mindmeister-niminen pilvipalvelu. Käytän sitä

  • yksin
  • yhdessä
  • puhelimella
  • tietokoneilla
  • töissä
  • kotona
  • matkalla.

Olen ladannut Android-puhelimeeni Play-kaupasta Mindmeister-mobiilisovelluksen. Sillä voin luoda tilanteen tullessa uusia karttoja ja pääsen myös kätevästi kaikkiin pilvessä sijaitseviin karttoihini, jotka olen tallentanut aiheenmukaisiin kansioihin. Kun käytössä on tietokone, pääsen samoihin karttoihin ja pystyn muokkaamaan niitä mukavammin kuin kännykällä.

Voin määritellä ajatuskupliin aikatauluja tai tekijöitä, liittää muistiinpanoja tai linkittää muualle. Voin koodata asioita eri ikoneilla, joiden perusteella voin myös suodattaa sisältöjä isosta kokonaisuudesta.

Kartat voivat olla vain omassa käytössäni tai voin jakaa niitä eri tavoin: sisältö voi olla aivan julkista tai voin antaa siihen käyttöoikeudet yksittäisille ihmisille. Ollaan yhden porukan kanssa tehty yhteisiä miellekarttoja jo monta vuotta, ja varsinkin asioiden yhdessä suunnittelemiseen, hahmottamiseen ja järjestämiseen miellekarttojen tiimikäyttö on ehdottomasti oikea työtapa.

Olemme pitäneet pilvipalvelua niin hyödyllisenä, että käyttöön on hankittu lisenssi. Mindmeister-sovellus on maksullinen, mutta hyvin käytettynä hintansa arvoinen.

Olemme somessa, koska asiakkaatkin ovat siellä

Sain eilen olla mukana tietoturva-asiantuntijoiden pilvipalvelupaneelissa. HAMKissa järjestettiin korkeakoulujen tietoturvapäivät, ja yhtenä ohjelmakohtana keskusteltiin siitä, miten korkeakoulu voi ottaa toimintaansa pilvipalveluja eli käytännössä somea. Kerroin omassa alustuksessani, miten HAMK käyttää maksuttomia pilvipalveluita osana omaa viestintäänsä.

Me olemme sosiaalisessa mediassa, koska meidän asiakkaamme ovat sosiaalisessa mediassa. Strategiamme painottaa sähköisen, yhteisen työskentelyn merkitystä. Pilvessä nämä tapahtuvat molemmat.

Perustimme oman sivun Facebookiin v. 2008. Vuosien varrella palettiin on otettu uusia palveluita niiden suosion ja oman sekä kohderyhmän käyttötarpeiden perusteella. Meillä on omien verkkosivujemme tukena Facebook, Youtube, Flickr, Twitter, Pinterest ja Instagram (sekä hostattu WordPress-blogi). Tavoitteenamme on käyttää valittuja kanavia suunnitelmallisesti ja resurssoidusti:

  • Me kerromme koulutuksestamme.
  • Me annamme opiskelijoiden kertoa omista kokemuksistaan.
  • Me neuvomme hakijoita.
  • Me jaamme materiaalia.
  • Me tarjoamme verkostoitumisen mahdollisuuksia.
  • Me olemme läsnä, jotta olemme olemassa.
  • Me johdatamme lisätiedon lähteille.

 

Meidän kokemuksemme pilvipalveluista ovat hyviä:

  • voimme palvella ihmisiä heidän omilla ehdoillaan
  • tekemisessä on mukana isompi joukko ihmisiä kuin organisaatioyksikkö
  • meillä on käytössä nopeat työkalut, kunhan omat prosessimme ovat kunnossa
  • saamme tietoa tarpeista ja palautetta toiminnastamme
  • meillä on mahdollisuus hyvään maineeseen verkostojen voimalla.

Olemme myös oppineet paljon matkan varrella:

  • Tavoitteet on määriteltävä ja niitä on mitattava.
  • Resurssi pitää olla kirjattuna toimenkuviin asti.
  • Pitää olla jatkuvasti valppaana uusien ilmiöiden, palvelujen ja käyttötapojen äärellä.
  • On osattava luopua vanhoista toimintatavoista/työkaluista.

Tulisiko listaan lisätä jotain? Onko oma kokemuksesi erilainen?

Työkaveri: näin menet Twitteriin

  1. Mieti, miksi menet Twitteriin: aiotko hakea tietoa, seurata oman alasi tapahtumia, kasvattaa omaa mainettasi asiantuntijana, jakaa osaamistasi muille, edistää firman brändiä, päästä ilmiöstä perille, ihan muuten vaan olla läsnä vai mikä on tarkoituksesi.
  2. Rekisteröidy palveluun. Valitse käyttäjänimi tarkoituksesi mukaan.
  3. Vaihda oletuskuva. Munapäita on maailmassa liikaa.
  4. Kirjoita itsestäsi kuvausteksti, jossa tiivistät olennaisen itsestäsi ja olostasi Twitterissä.
  5. Hae seurattavia. Käytä #-tunnistehakua ja suosituksia sekä tutki löytämiesi käyttäjien seurattavia ja listoja.
  6. Tarkkaile seurattaviesi piiriä ja yleensäkin käyttäytymistä Twitterissä. Katso, mitä Zentolla ja Sometekillä on sanottavaa.
  7. Ala tuitata. Hyvä sisältö on kuranttia, kiinnostavaa ja kantaaottavaa. Jokaisella asiantuntijalla on työstään 140 merkin verran sanottavaa vähintään joka toinen päivä.
  8. Oman tuittituotannon lisäksi kulttuuriin kuuluu ritvaus (RT eli re-tweet) ja ehdottomasti keskustelu ja kommentointi.
  9. Ole läsnä riittävästi. Valitse itsellesi sopiva ja tarkoitusta palveleva Twitter-aika. (Lapsillakin on ruutuaika.)
  10. Ole oma itsesi positiivisella tavalla. Munapäitä on maailmassa liikaa.

Chromebook on pilviläppäri

Vanha miniläppäri alkoi käydä toooooosi hitaaaaaaaaaaaksi. Olisin voinut tehdä taas kerran siivousta ja myös koettaa ehetystä ja uudelleenasennusta – jos olisin osannut/viitsinyt (yliviivaa tarpeeton).

Päätin ostaa uuden koneen, ensimmäistä kertaa elämässäni ihan itse. (Joo, tällä varmaan saisi pisteen ”En koskaan ole” -kisassa, mutta kotikäytössä olleet koneet on tähän saakka tulleet talouteen jotain muuta kautta: nyxältä, exältä, vaarilta, veljeltä, työpaikalta…)

Ensimmäisenä kysyin itseltäni, mihin tarkoitukseen konetta käytän. Vastasin itselleni: selaamiseen ja kirjoittamiseen. Tarvitsen

  • sähköpostia asioiden hoitamiseen
  • syötteenlukijan ’maailman’ asioiden seuraamiseen
  • paikan valokuvieni tallentamiseen ja jakamiseen
  • tekstinkäsittelyohjelman satunnaisten dokumenttien tuottamiseen
  • pääsyn blogeihini sisällöntuotantoon (anteeksi ruma sana)
  • asiointimahdollisuuden verkkopankkiin ja muihin virallisiin tai virattomiin palveluihin.

Kaiken tämän hoidan selaimella pilvipalveluissa, ja kaikista koneista löytyy selain. Valinta tapahtuikin siis fyysisten ominaisuuksien perusteella.

  1. Koneessa piti olla näppäimistö, sillä tabletilla tekstin tököttelu on kiinalaiseen vesikidutukseen verrattava piina.
    Kävin kaupassa testailemassa näppäimistöllistä tablettia, mutta en tykännyt siitä yhtä paljon kuin aidosta näppäimistöstä. Onneksi näppistabletti maksaa paljon, joten oikeata valintatilannetta ei koskaan tullut.
  2. Koneessa piti olla verkkoyhteys sekä wlanin että 3G:n kautta.
    Yleensä olen kiinni lähimmässä langattomassa verkossa, mutta halusin varmistaa pääsyn palveluihin muuallakin kuin kotona. Halusin myös hyödyntää nettitikkuni, kun sellaisen kerran olin laajakaistani kylkeen hankkinut.
  3. Koneen piti olla helppo käyttää.
    Mua ei oikeasti kiinnosta, mitä kuorien sisällä on. Haluan aukaista kannen ja ruveta hommiin.
  4. Koneen piti olla riittävän kevyt ja näytön piti olla riittävän iso.
    Koska mulla on konttoristin lihakset ja keski-ikäisen silmät.
  5. Kone ei saanut olla liian kallis.
    Koska mulla on keski-ikäisen konttoristin palkka.

Google-palvelujen käyttäjänä päädyin Chromebookiin. Parin kuukauden käytön perusteella valinta oli oikea: avaan koneen ja jo viiden sekunnin päästä olen selaimen kautta palveluissa, joita käytän. Chromebook toimii mun käytössäni kuin muinaisen junan vessa: kansi auki ja sinne meni.

Siihenkin olen jo tottunut, että koneessa ole ole delete-näppäintä vaan sen paikalla on virtanappi. 🙂

HAMK.fi responsiivisten amk-sivujen pienessä porukassa

​HAMKin uusien sivujen ensimmäinen osio julkaistiin 4.2.2014. Tein asiasta tiedotteen, jossa mainitsin meidän verkkopalvelumme kuuluvan ensimmäisten responsiivisten amk-sivustojen joukkoon.

Kävin ennen tiedotteen tekemistä kaikkien amkien sivut läpi. Responsiivisesti toimivat 5.2.2014 (lista aakkosjärjestyksessä)

Vielä viime syksynä responsiivisia sivustoja oli vain pari: kollega tutki asiaa opiskeluaan varten, ja juuri kukaan ei ollut siirtynyt uuteen tekniikkaan. Nyt kun muutama kuukausi on kulunut, porukassa on amkeista jo reilu neljännes.

Vieritys on jees

Sivustojen toteutuksen muutos kertoo laitteistokannan nopeasta kehityksestä ja organisaatioiden halusta olla mukana uusissa käyttötavoissa. Enää ei yritetä saada kaikkea mahtumaan yhdelle ruudulle vaan rakennetaan käyttäjän näytön koolle pinoutuvaa, koon mukaan mukautuvaa sisältöä. Vieritystä ei enää pelätä – kunhan vaan näytöllä on hahmotettava kokonaisuus.

Muuttuvat käyttötavat aiheuttavat haasteita paitsi tekniikalle myös sisällölle. Ja ennen kaikkea sisällölle: silmäiltävyys nousee suureen arvoon, kun tilaa on entistä vähemmän. Tässä meillä on vielä työtä.

Verkkopalvelu-uudistus vaiheittain

HAMK on uusimassa julkisia sivujaan. Ensimmäiset osiot on julkaistu tänään: koulutusta koskevat tiedot on siivoten siirretty

  • uuteen julkaisujärjestelmään
  • uudella ilmeellä
  • uudella käyttöliittymällä
  • uudella jäsennyksellä.

Tekemistä on kieltämättä riittänyt: Koko julkinen sivusto siirretään Oracle-portaalista Sharepoint-alustalle, ja uudenlaisen tekniikan haltuunotto haukkaa kapasiteettia niin koneilta kuin ihmisiltä. Ilmeen ja käyttöliittymän kanssa otettiin iso loikka entisestä ajattelutavasta moderniin maailmaan ja digitaalisen julkaisun ideologiaan. Sivuston rakennetta muutettiin kohderyhmälähtöiseksi: nyt tarjoamme omat osiot hakijoille, opiskelijoille sekä työpaikoille ja muille kumppaneille. Rakenteen muuttuessa myös kaikki sisällöt käytiin läpi – ja tätä työtä riittää edelleen! (Oman haasteensa tähän tuo se, että HAMKissa uusitaan samanaikaisesti koulutuksen sisältöjä ja opetuksen tapoja.)

Ensimmäisessä vaiheessa julkaisimme koulutusta koskevaa sisältöä ja HAMKin yleistietoja.

Aloitimme koulutuksen tiedoista ja opiskelun käytännöistä, koska halusimme tarjota mahdollisimman paljon tietoa koulutuksesta kiinnostuneille kävijöille – kuukauden päästä alkaa ammattikorkeakoulujen yhteishaku. HAMKin yleistiedot tehtiin samaan releaseen, sillä ne olivat niin helppo ja pieni kokonaisuus. 🙂

Tällä hetkellä meillä on kaksi järjestelmää käytössä, mutta samoja sisältöjä ei rinnakkain julkaista. Toivomme tämän siirtymävaiheen jäävän mahdollisimman lyhyeksi. Seuraavaksi otamme käsittelyyn palvelujemme ja tutkimuksemme sivut, täydennyskoulutuksen tiedot sekä englanninkieliset sisällöt.

Kampuspoliisin numeroa ei kyllä sivuille ole tulossa.