ProComilla mobiili jäsenkortti

By Kategoriassa asiakaspalvelu, mobiili, työkalut Avainsanat , Jätä kommentti

Muovia – tai peräti pahvia – meillä on kaikilla lompsassa ihan riittävästi. Sitä on niin riittävästi, että mä olen jättänyt ylimääräiset läpyskät lompakosta toisaalle, sillä seurauksella että joku kortti ei olekaan mukana kun siitä olisi hyötyä.

Muutokseen on mahdollisuus: tänään latasin kännykkääni viestinnän ammattilaisten ProCom ry:n jäsenkortin. Käyttöönotto oli helppo: etsin sovelluksen kaupasta, latasin sen, kirjauduin sisään ensin puhelinnumerolla ja sitten tekstarina tulleella varmenteella.

Tervehdin ilolla ProComin mobiilijäsenkorttia, sillä

  • se on mukana, kun puhelin on mukana (ja puhelin yleensä on mukana)
  • siinä on perinteisen kortin sisältö: jäsenedut ja yhteystiedot
  • siinä on lisäksi mobiilit verkkosivut, ajankohtaiset uutiset ja
  • sitä kautta voi ilmoittautua tapahtumiin.

Kiitos, ProCom. Tämä on edistystä.

Podcast vapauttaa kropan

By Kategoriassa verkkopalvelut Avainsanat , , , , Jätä kommentti

Ääni on jäänyt varsin vähälle huomiolle viestinnän virrassa: monessa organisaatiossa vannotaan videon nimeen, ja jossain toisaalla kirjoitettu teksti on ainoaa oikeaa tiedotusta. Vaan mitä lisäarvoa saa ruudulla puhuvasta päästä? Ja miksi täysi aanelonen olisi parempi kuin täysi ääniminuutti?

Anne Rongas jutteli Mobiilikesäkoulussa mm. podcastien avulla oppimisesta. Totta: kuuloaisti on täysin käytettävissä esim. autonratissa, lenkkipolulla tai mattolaiturilla. Kuuloa voi hyvin hyödyntää myös konttorissa: itse koetan yhdistää podcastit ja jumppakepin. Kiinnostava asiasisältö luurien kautta soimaan ja keppi hartioille keikkumaan, niin jopa on multitaskingia! Samaan aikaan oppii uutta asiaa ja harjoittaa kroppaa vastapainoksi tuolissa röhnöttämiselle ja näppäimien takomiselle. Suosittelen!

Teepä itsellesi yhdistelmä taukojumppaa ja oppihetkeä. Ota vaikka Selkäkanava ja Ted talk ja aloita muutamasta minuutista. Toista joka päivä.

Mobiilikesäkoulu retkitunnelmissa

By Kategoriassa kehitys, koulutus, mobiili, työelämä, työtavat Avainsanat Jätä kommentti

Mobiilikesäkoulun kuudes luokka kokoontui tänään HAMKin toimipaikkaan Mustialan puistoon. Tänä vuonna kesäkoulu oli erilainen kuin ennen: alkukesän asemasta kokoonnuttiin suven päätteeksi (Mustialan 175-vuotisjuhlien vuoksi), ja tarkasti kellotettujen etukäteissuunnitelmien sijaan edettiin ad hoc -periaatteella (nyt kyseessä enemmän samanhenkisen verkoston kokoontuminen kuin hankerahoitteinen ja -raportoitava tapahtuma).

mobiilikesäkoulu-helikopterikuvausKäytännössä päivä rakentui niin, että etukäteen valittujen teemojen ympärille oli valmisteltu alustuksia tai tehtävärasteja, mutta niiden totutusta ei ollut koordinoitu millään tavalla. Mobiilikesäkoulun piknikpäivän ohjelma muodostettiin tilaisuuden aluksi: jakauduimme neljään ryhmään, jossa jokainen toi eväänsä ja nälkänsä yhteiseen kasaan. Näiden keskustelujen tulokset puolestaan koottiin yhteen tauluun, ja niiden perusteella perustettiin rastit ja joko jatkuvasti pyörivä vastaanotto (kuten matkatoimisto Some) tai täsmälliset näytökset (esim. helikopterikuvaus). Näistä suunnitelmistakin sitten poikettiin, kun tilanne sitä vaati! Itselläni esim. oli aiheena O365, mutta kun retkiviltin tienoilla ei heti ollut jonoa, lähdin itse tutustumaan muihin aiheisiin ja ihmisiin. Iltapäivällä taas sain puhua suuni puhtaaksi, kun yhtä kiinnosti tekemisessämme yhteisömanagerointi, toinen vertaili pilvi-intraratkaisuamme oman organisaationsa kuvioon ja vielä juteltiin Yammerin roolista vapaaehtoisena härpäkkeenä versus firman virallisena viestintäkanavana.

Itselleni mobiilikesäkoulun parasta antia olivat taas kerran luokkakaverit.Ja oli opettajatkin ihan jees. Ihmisten kanssa jutteleminen ja uusien näkökulmien saaminen tavanomaiseen työhönsä on kehityksen ehdoton edellytys! Konttoriin vien kaksi asiaa:

  1. osaamismerkit mobiilistrategian jalkauttamisen keinona
  2. säänmukainen työaika, jossa Suomen ilmastossa kauniina päivänä ei tarvitse tehdä töitä mutta marraskuussa voidaan painaa pidempään.

Luulen, että ensimmäinen asia on helpompi saada läpi.

Tuleeko hymyilemällä onnelliseksi?

By Kategoriassa identiteetti, kehitys, sosiaalinen media Avainsanat , 1 kommentti

Ihminen päivittää itsestään tietoja nettiin kahdesta syystä: jäsentääkseen elämäänsä ja ollakseen sosiaalinen. Sari Östman on tutkinut somepäivittäjiä, ja tullut siihen tulokseen, että some voi muuttaa myös minuutta.

Hm. Voiko sosiaalisessa mediassa toimiminen muuttaa minuutta? Itse uskon, että se voi ainakin muuttaa ihmisen toimintatapoja ja näkökulmia, jotka ajan myötä siirtyvät selkärankaan ja sitä kautta aivoihin.

’Smile, and you will be happy.’

Tyypillisestihän somessa julkaistaan parhaita paloja elämästä. Sehän ei ole valhetta eikä vääristelyä vaan valintaa, johon ihmisellä on oikeus. Hyvän näkemisellä ja siitä kertomisella voi vaikuttaa omaan ajatteluunsa. (Väite perustuu omaan kokemukseen, ei tutkimukseen tai tilastoihin.)

’Niin on, jos siltä näyttää.’

Kun pystyy näkemään arjessa kauniin ja alkaa valita ja julkaista sitä, samaan aikaan myös jäsentää omaa elämäänsä haluamallaan tavalla. Sillä pystyy vaikuttamaan omiin mielikuviinsa ja uskomuksiinsa. Some tuo tähän muut ihmiset, jotka samanhenkisinä ja kannustavina pyörittävät myönteistä kehää.

Positiiviset postauksethan eivät muuta reaalimaailman tilaa: avioero on avioero vaikka somessa paistaisi. Elämänjulkaiseminen kuitenkin kannustaa kauniin näkemiseen, rakentavaan jäsentämiseen ja muiden kanssa eteenpäin menemiseen.

Tyynyn alla on silti syytä pitää se päiväkirja.

Postaus perustuu väitöstiedotteeseen ja Ylen haastatteluun.

Vietitkö viimeisen lomapäiväsi oikein?

By Kategoriassa työelämä Avainsanat Jätä kommentti

Elokuu. Monille tämä maanantai on ensimmäinen työpäivä pitkän kesäloman jälkeen, ja myös ahdistuksen aihe. Ihan turhaan, sillä työhön voi valmistautua viettämällä viimeisen sunnuntain seuraavalla tavalla:

  1. Käy terassikaljalla jo aamupäivällä. Saat pakollisen lomarutiinin alta pois ja höyryt haihtuvat jo ennen lounasta.
  2. Grillaa pihvi ennen puoltapäivää. Pääset takaisin työpaikan lounasrytmiin.
  3. Ota päiväunet heti ruoan jälkeen. Herättyäsi päivää on vielä paljon jäljellä!
  4. Etsi työpuhelin ja -avaimet valmiiksi huomista varten. Älä kuitenkaan käynnistä kännykkää, lataa akkua saati lue viestejä tai sähköposteja – tee se vasta työpaikan sähköllä ja ajalla.
  5. Käy saunassa ja pese tukka. Huomenna ei voi käyttää lippistä.

Seuraavaan kesälomaan enää 48 viikkoa!

Työpaikan pitää mahdollistaa oppiminen

By Kategoriassa kehitys, organisaatiokulttuuri, työelämä Avainsanat , , , Jätä kommentti

Kone tekee väsymättä toistuvia tehtäviä, joiden tulemat on määritelty ennalta. Se on sen ominaisuus.

Ihminen on parhaimmillaan työssä, joka vaatii arviointikykyä, asioiden hahmottamista, päätösten tekoa, tunneälyä ja yhteisöllisyyttä. Se on sen ominaisuus – lahja tai taakka.

Uusi työ edellyttää ihmiseltä oppimista, ja organisaatiot muuttuvat tämän kautta. Organisaation kulttuurin ja rakenteiden pitää kannustaa ihmistä käyttämään taitojaan jatkuvaan kehittymiseen ja kehittämiseen. Työpaikalla saadaan ihmisestä paras irti, kun

  1. luodaan yhteisöjä
  2. mahdollistetaan oppiminen ja oppimisen oppiminen
  3. varaudutaan tulevaisuuden tarpeisiin
  4. kehitetään kehitysasenne.

1. Ohjeiden noudattamisen aika on ohi. Uudessa työssä ihmisten pitää suorittamisen sijaan osallistua yhdessä muiden kanssa. Yksilö voi olla tehopakkaus, mutta uuden luominen ja innovaatio vaativat erilaisen osaamisen yhteentörmäystä, tavoitteellista yhteistyötä ja ihmisten välistä viestintää.

2. Ennen vanhaan työ perustui kiinteisiin tietovarantoihin, sovittuihin menetelmiin ja tehokkuuden kasvattamiseen toistolla, prosessiparannuksilla ja ajanhallinnalla. Uusi työ vaatii ketterää oppimista, vaikuttavuutta ja uudenlaisia prosesseja. Työn tekijöiden pitää olla itseohjautuvia oppijoita, ja työpaikan pitää tarjota tuuli siipien alle. Organisaatiokulttuurin tulisikin

  • suosia työnteon avaamista (eli keskeneräisen näyttämistä)
  • auttaa oppimaan työssä ja työstä
  • ylittää rajoja ja altistaa uudelle
  • tehdä tila ja antaa tilaa yhteiselle oppimiselle.

3. Kukaan ei tiedä, mitä taitoja milläkin alalla tulevaisuudessa tarvitaan. Ainoa keino nähdä eteenpäin on seurata yleisiä trendejä ja ennusteita, oman alan kehitystä ja teknologioiden ja toimintatapojen muutoksia sekä arvioida niiden yhteisvaikutuksia omaan firmaan ja omaan itseen.

4. Kehittävä ote ja joustava asiantuntemus kuullostavat kirosanoilta – niin kuin muuttuva toimintaympäristö, mutta ilman oman toiminnan jatkuvaa arviointia ja parantamista osaaminen vanhenee ja toimintatavat jarruttavat. Organisaatiokulttuuri vaikuttaa ihmisen toimintaan ja työn tuloksiin: jähmettynyt ja lannistava ympäristö ei kannusta parhaan tekemiseen.

Kurssitukset ja koulutukset eivät ole ratkaisu ajantasaiseen ja oikeaan osaamiseen. Tarvittavin oppiminen tulee oikeassa tilanteessa jatkuvalla yhteistyöllä ja yhteisellä osallistumisella. Vastuu tästä on sekä työn teettäjällä että sen tekijällä.

Postaus on valikoitu ja tiivistetty tulkinta Sahana Chattopadhyayn artikkelista Workplace Learning in a World ”Beyond Automation”. Painotus ja käännös omani.

Sisällöt suoraan julkaisujärjestelmään ilman tekstitiedostoja

By Kategoriassa organisaatioviestintä, verkkopalvelut Avainsanat , , , Jätä kommentti

Seuraava sisältö on postuumia – suorastaan vanhaa – projektiraportointia HAMIn julkisten sivujen uudistamisesta. Mutta kuranttia tavaraa edelleen.

Hämeen ammatti-instituutin julkiset verkkosivut uusittiin pari vuotta sitten. Julkaisujärjestelmän, käyttöliittymän ja ilmeen vaihdoksen yhteydessä sisällöt jäsennettiin uudestaan ja niitä myös päivitettiin toimimaan paremmin verkkosivuilla ja responsiivisesti.

Uutena toimintatapana testattiin, miten saadaan vanhasta kokonaisuudesta sisällöt siirrettyä siivoten uusille sivuille ja oikeaan yhteyteen. Väliaikaisia tekstitiedostoja ei tehty monimutkaiseen kansiorakenteeseen vaan sisällöt kirjoitettiin suoraan uusille, tyhjille sivuille, joiden jäsennys oli sovittu jo aikaisemmin ja jotka oli tehty jo valmiiksi sisällöntuotantoa odottamaan.

Käytännössä tämä tarkoitti erämaaleiriä: Oppilaitoksen koulutuspäälliköt vetäytyivät omine koneineen vanhaan savottakämppään, jossa oli sähköt saatavilla ja verkot varmistettu. Samanaikaisesti sisällöntuotannon bootcampin kanssa pidettiin tekninen käyttökoulutus, jolloin harjoituscaset olivat aitoja ja tulokset todellisia. Sivuja alettiin täyttää osittain vanhalla tekstillä ja kuvalla, osin uudella materiaalilla ja työtä jaettiin tekemisen edetessä.

Osallistujat olivat tuotantotapaan tyytyväisiä monestakin syystä.

  • Normiarjen katkaiseminen ja yhteen asiaan keskittyminen tuotti nopeammin ja harkitumpaa tulosta kuin muun työn ohella ja silloin tällöin tehden.
  • Leirillä oli riittävän paljon muita henkilöitä: asiantuntija ja vastuuhenkilö olivat saatavilla ja yhteisöllisesti saatiin monipuolinen kokonaisuus aikaiseksi.
  • Sisällön karttuessa huomattiin myös puutoksia ja päällekkäisyyksiä ja kokonaisuus hahmottui eri tavalla kuin omaa siiloa rakentaen.

Näin jälkikäteen ajatellen kertausharjoitukset eivät olisi lainkaan huono idea. Voisimme hyvin pitää puolen päivän vetäytymisen aiheen pariin – ovet avattaisiin vasta sitten, kun jokaisen sivun paikkansapitävyys ja kokonaisuuteen sopiminen olisi taas kerran yhdessä varmistettu.

Ei enää mitään papereita!

By Kategoriassa työkalut, työtavat Avainsanat , , , , , Jätä kommentti

HAMKin johtoryhmällä ja koulutuspäälliköillä oli yhteiset työskentelypäivät kesäkuun alussa. Kyseessä ei ollut kelohonkaseminaari vaan kokoontuminen yhdessä omistajakunnassa, tavoitteena seuraavaa lukuvuotta vähän pidemmän lähitulevaisuuden suunnittelu. Johdon assistentti päätti esimiestensä hyväksynnällä toteuttaa työskentelyn uusin välinein: perinteisten papereiden sijaan käyttöön otettiin SharePointiin perustettu työtila-sivusto. Sinne kutsuttiin n. 40 henkeä, osa admin- ja osa jäsenoikeuksin. Työtilaan tuotiin etukäteen tarvittava ohjeistus ja ladattiin työstettävä materiaali, ja toiminnan tavasta viestittiin osallistujille selkeästi etukäteen. Varsinaisena työpäivänä väki jakautui ryhmiin työskentelemään asiaan perehtyneiden vetäjien johdolla. Fasilitaattoreilla oli osaaminen paitsi työkalujen käytöstä myös ryhmätyöskentelyn ohjaamisesta sekä näkemys lopullisten tulemien muodosta, määrästä ja laadusta. Käytännössä 7-8 hengen tiimit työstivät työtilan tiedostokirjastossa olevia dokumentteja yhdessä keskustellen ja tehden. Ryhmätyöskentelyn fasilitaattorit nostavat tärkeimmäksi asiaksi yhdessä tekemisen: ”Tuotimme aidosti yhteisöllisesti tietoa yhteisölliseen käyttöön.”

Lisäksi he listaavat toimintamallin muita etuja:

  • Osallistujat pystyivät tutustumaan materiaaliin etukäteen.
  • Ajantasainen tieto on saatavilla koko työskentelyn prosessin ajan.
  • Sharepoint ei noussut keskeiseksi tekijäksi vaan toimi välineenä – osallistujat pystyivät keskittymään varsinaiseen työskentelyyn.
  • Tilaisuudessa työstettyjen aineistojen jatkomuokkaus on helppoa ja osallistujat pystyvät käyttämään niitä eri tilanteissa ajantasaisena tietona.
  • Prosessi tulee jatkumaan vielä pitkään ja sen historia jää näkyville: etenemistä pystytään seuraamaan jatkossakin.

Toimintatapa sai kiitosta myös osallistujilta: työskentely oli todella helppoa ilman tikkuja, liitetiedostoja, väärälle koneelle tallennettuja etukäteistiedostoja tai dokumentteja ja niiden versioita, joiden nimeä ei enää kykene muistamaan. Lisäksi tulokset olivat heti saatavilla ja kaikkien käytössä, aikaa säästyi satasormijärjestelmän ansiosta – eikä niitä turhia paperipunttiakaan jäänyt kokouspaikan keräysroskiin. Yhteisöllinen digitaalinen työskentely edellyttää oikeaa asennetta ja ennakkovalmisteluja. Kun porukka käärii hihat, jokaisella pitää olla oma laite ja verkkoyhteyksien pitää toimia nopeasti ja katkotta. Sittenhän on enää kyse sisällöstä ja synergiasta – sitähän ihminen osaa parhaiten!

Sähköpöydän ylistys

By Kategoriassa työkalut Avainsanat , , , , , , 2 kommenttia

Jokainen toimistotyöläinen tietää, millaista on könöttää pöydän ääressä koko päivä. Jokunen toimistotyöläinen jatkaa samaa vielä kotona: vastailee sähköposteihin, viimeistelee kesken jääneitä tehtäviä ja valmistautuu seuraavaan päivään. Hölmö mikä hölmö.

Tällä hölmöllä on onneksi työpaikalla sähköpöytä ja kaksi erilaista tuolia eli päivän aikana säädän korkeutta ja vaihdan asentoa useamman kerran. Keväällä päätin parantaa myös kotikonttorin ergonomiaa ja ostin sinnekin sähköpöydän. Etäpäivät muuttuivat kertaheitolla ergonomisemmiksi, joskin kahvinkeittimelle ja jääkaapille on pidempi matka kuin keittiön pöydän äärestä.

Sähköpöytä olisi loistava valinta vaikka yksiön ainoaksi pöydäksi. Sitä voisi käyttää kirjoituspöytänä, ruokapöytänä ja työtasona vain napin painalluksella. Olisipa näitä ollut tarjolla, kun aikoinani asuin ahtaissa vuokrakämpissä ja kalusteet kulkivat osoitteesta toiseen! Tosin silloin tuskin olisi ollut tällaiseen varaa – lähin Ikeakin sijaitsi Tukholmassa.

Luepa myös Tuija Riekkisen ajatuksia etätyöstä. Hän laventaa erinomaisesti käsitettä satunnaisesti kotoa käsin työskentelevästä äidistä oikeasti ajasta  tai paikasta riippumattomaan tekemiseen.

Vuoroin vieraissa

By Kategoriassa asiakaspalvelu, koulutus, työelämä Avainsanat , , Jätä kommentti

Pari vuotta sitten kun rakensimme uusia julkisia sivujamme, kävimme muutamassa verrokkiorganisaatiossa tutustumassa heidän ratkaisuihinsa. Kiitos vaan jälkikäteenkin! Olemme myös itse pyrkineet olemaan avoimia toiminnassamme, ja meilläkin on käyty katselemassa ja kuuntelemassa kokemuksiamme mm. SharePointista ja projektinhallinnasta.

Meillä kävi muutama viikko sitten yksi porukka tutustumaan uuteen intraamme. Vierailusta oli meille paljon hyötyä:

1. Opimme vieraiden kysymyksistä.
2. Saimme uusia näkökulmia keskustelussa.
3. Pääsimme perspektiiviin vertaamalla omaa palveluamme muiden tilanteeseen.
4. Meillä on nyt uusia kontakteja: tutuilta on aina helpompaa kysyä kuin tuntemattomilta.
5. Saatoimme harjoitella koulutuspaketin tuotteistusta aidoilla asiakkailla: tekemämme materiaali tulee hyötykäyttöön.

(Tietty olimme edellyttäneet, että vieraat olivat tutustuneet etukäteen tekemäämme intraprojektin suunnittelusta kertovaan julkaisuun, jotta pääsimme ”käänteiseen luokkahuoneeseen” ja kaikille hyödylliseen ajankäyttöön.)