Kuuntelin radiota. Ja jouduin kuuntelemaan myös mainokset, joista ehdottomasti täydellisen ärsyttävin ja veretkiehauttavin oli Wicked-musikaalia ylistävä adjektiivitykitys. Suunnilleen tämä jäi mieleen:
Jää näkemättä ja kuulematta.
Meillä oli juuri verkkotapaaminen yhden aikuisopiskelijaryhmän kanssa. Ryhmä on aloittanut opintojaksonsa muutama viikko sitten, ja nyt käytiin läpi eri tiimien tilanteita: kukin kertoi vuorollaan, mitä edistystä edellisen kerran jälkeen oli työskentelyssä tapahtunut.
Osa porukasta porskutti kovaa vauhtia kohti maaliaan kun taas osalla oli isoja käynnistysvaikeuksia. Pääsimmekin keskustelemaan käytännössä koettujen ongelmien ja niiden ratkaisujen kautta, millaista työskentely verkostoissa voi olla ja mitkä tekijät edesauttavat etenemistä:
Verkostomaisen työskentelyn opintojaksolla paitsi tutustutaan erilaisiin alustoihin myös opitaan prosessissa ja prosessista. Joku illan istunnossa tokaisikin, että ”Työkalut – digitaaliset tai ei – eivät yksin tee mitään!”
Olen aloittanut bloggaamisen omana itsenäni ja suuremmin suunnittelematta. Perustin taannoin blogini Bloggeriin ja julkaisin sinne kaikkea itseäni koskevaa ja itseäni kiinnostavaa – aiheet vaihtelivat verkkopalvelun käyttäjäpersoonista vaatteiden kierrätykseen ja oikeinkirjoituksesta omenoiden säilöntään.
Itseäni, kollegoitani ja sukulaisiani palvellakseni perustin erikseen ammatillisen profiilin, Viestintälotan. Viestintälotalle perustin oman blogin ja oman Twitter-tilin, joissa julkaisen omaan ammattialaani liittyvää sisältöä. Rakennan Viestintälotta Lotta Lingon verkkonäkymistä harkitusti, ammatillista kuvaani painottaen.
Myös Lotta Linko jatkaa bloggaamista, mutta vain kutsutuille lukijoille. Henkilökohtaisesta blogistani on tullut todellinen nettipäiväkirja, joka ilahduttaa meidän perheemme lisäksi ystäviä maapallon toisella puolella tai sukulaisia vähän lähempänäkin.
Blogini piilotettuani on käynyt näin:
Suojaan lapsiani
Omaa elämääni voisin jakaa avoimemminkin – olenhan kaikin puolin nuhteeton ja moitteeton kansalainen – mutta en halua rakentaa lasteni puolesta heidän digitaalista jalanjälkeään, vaan annan heidän tehdä omat virheensä itse.
Olen yhtenä vetäjänä HAMKin Ammattilaisena verkostoissa -opintojaksolla. Opiskelijoita kurssilla on kolmisenkymmentä, ja moni ei yhdistänyt käsitteitä verkostot ja työskentely: lähtöoletus usealla osallistujalla oli
”sosiaalinen media = Facebook = ajantuhlaus ja yksityisyyden menetys”.
Me vetäjät koetamme omasta kokemuksestamme tarjota toisenlaisia näkökulmia ja toisenlaisia työkaluja oman osaamisen käyttämiseen ja näyttämiseen.
Eilen pidettiin iltaistunto LinkedIn-palvelusta. Olen ollut verkostossa mukana vuodesta 2007, ja tällä hetkellä se on minulle
LinkedIn on toistaiseksi riittänyt minulle ammatilliseen verkostoitumiseen enkä ole lähtenyt rakentamaan professionaalista profiiliani uudestaan esim. Xing- tai Branch Out -palveluihin. Tarjontaa on paljon, ja siitä on osattava myös karsia ja uskallettava valita.
Joku muu siis käyttää toista palvelua tai toisiin tarkoituksiin, esim. työnhakuun tai rekrytoinnin tueksi: väline on käyttäjänsä näköinen. Me emme anna valmiita toimintamalleja vaan haluamme tälläkin kurssilla kannustaa opiskelijoita tutustumaan tarjontaan niin, että hyöty omaan työhön tulisi koettua käytännön kautta ja yhdessä ymmärtäen. Tärkeää on siis myös toisilta oppiminen ja ryhmissä työstäminen: näin opiskelijat rakentavat omaa verkostoaan ja samalla oppivat verkossa työskentelyä.
Teemu Arina kävi HAMKissa alustamassa tulevaisuuden työelämästä ja samalla tulevaisuuden oppimisesta. Hänen vahva viestinsä oli, että työelämän muuttuessa myös koulutuksen on muututtava: Suomen kehuttu koulutusjärjestelmä on paras mallia 1900-luku – halu menestyä nyt ja myös jatkossa vaatii uudenlaista lähestymistapaa heti eikä viidestoista päivä!
Vanhan ajan yritysten perusarkkitehtuuri rakentui fyysisille tiloille ja määritellyille tehtävänkuville, mutta pilvessä toimitaan toisin. Markkinoiden muuttuessa myös organisaatioiden on pystyttävä mukautumaan, hyödyntämään uutta teknologiaa ja luomaan jatkuvasti uutta arvoa. Prosesseja on oltava, mutta ne eivät voi olla muuttumattomia putkia vaan jatkuvasti arvioituja ja ohjattuja suuntia. Ihmisten on osattava toimia epävarmuuden kanssa ja jatkuvasti uusissa tilanteissa.
Puhelin ei ole puhelin
Vanhoilla välineillä ei voi tehdä uudella tavalla töitä. Arina vertasi muutosta kännykän tuloon. Lankapuhelimesta luopuminen ei ollut vain koneen muuttumista vaan kännykkä toi mukanaan uudenlaisen tavan tehdä asioita. Kyse ei enää ole vain puhumisesta yhden ihmisen kanssa.
Pilvioppiminen on jatkuvaa läsnäoloa verkostoissa ja kontekstilähtöistä kommunikaatiota: yhteyttä, vuorovaikutusta ja jakamista. Käytännössä kontekstilähtöinen kommunikaatio on esimerkiksi keskeneräisten töiden jakamista, mikä puolestaan edellyttää epäonnistumisen sallimista. Monessa organisaatiossa ei olla valmiita tällaiseen tekemisen tapaan, eikä moni ihminen ei ole kypsä panemaan itseään alttiiksi mahdolliselle pahalle – eikä todennäköiselle hyvälle.
Sipulit viljelty ja pakattu Ahvenanmaalla. Oliskohan lappukin tehty siellä?
Bonkasin aurinkonpaisteisessa näyteikkunassa nämä kenkät – en Helsinkissä.
Enkä ostanut.
Vai olisiko kyseessä ilmastoinnin asennus tai sen korjaus?
”Tahdotko tiedottajaksi -kisan viimeinen ja ratkaiseva tehtävä on käsillä. Tilannehan kilpailijoiden välillä on tasan, ja tämän tehtävän voittaja korjaa koko potin. Mutta ennen potin korjaamista on korjattava kielioppia seuraavasta:
’Crazy Horse talli on 9:n hevosen koti mistä 6 on tammoja ja 2 oria.’
Aika alkaa nyt ja tiedottajat ottavat lähdön kohti maalia. Muistutan hyvät katsojat, että teillä on mahdollista tehdä tulosveikkauksia tässä lähdössä – hah hah – eli totoamalla tulee lisäjännitystä tähän matkaan! Kaksaria ja sijaa ei voi pelata, tässä haetaan voittajaa.
Ja sieltä tullaan rinta rinnan maaliviivalle. Tulosta ei tarvitse tarkistaa kamerasta, sillä kielenhuolletut lauseet tulivat tuomareille täsmälleen samaan aikaan. Ja kuinka on punakynä viuhunut tässä lauseeksi naamioituneessa virkkeessä? Kymmentä pienemmät numerot on muutettu sanoiksi. Kumpikin on lisännyt tavuviivan tallin eteen, mutta Sallalla on jäänyt välilyönti tekemättä. Mallalla puolestaan on edelleen pilkku pois kodin perästä; Salla sen sijaan on korjannut myös viittauksen osoittamaan kodin sijaan hevosiin. Orhen taivutus on kummallallakin ratsastajalla hallussa!
Mutta mitä nyt? Tuomaristossa viittilöidään kiivaasti ja puhutaan puhelimeen. Siirto johtoryhmään:
’Niin hyvät kilpailijat ja arvoisa yleisö. Tässä tehtävässä menivät pisteet tasan, mutta areenalle on nyt tullut – kirjaimellisesti – musta hevonen. Saimme puhelun, jossa huomautettiin, että kuusi plus kaksi ei ole yhdeksän vaan kahdeksan. Päätimme siis palkata soittajan tiedottajaksi, sillä tarvitsemmekin ihmisen, joka osaa katsoa pintaa syvemmälle.’
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Täältä tähän.”
Seuraan noin sadan eri verkkopalvelun syötteitä. Listani elää: Perun tilauksiani, jos aiheet alkavat liirata epäkiinnostaviksi. Lisään linkkejä, sillä Twitterin kautta tulee vinkkejä hyvän sisällön lähteistä. Oman alan kyttääminen ja kommentoiminenkin on todella iso ja tärkeä osa työtäni.
Tänään kävin twiitin houkuttelemana tutustumassa uuteen blogiin, jonka aihe kiinnostaa minua ja joka oli ihan riittävän hyvin kirjoitettukin. Päätin kuitenkin olla koskaan palaamatta sivuille: kirjasimena oli kamalista kamalin Kids.
Siinä on kaksi vikaa: (1) Se ei ole kovin hyvin päätteeltä luettava leikkaus. (2) En voi ottaa ihmistä vakavana ammattilaisena, jos hän julkaisee sosiaaliseen mediaan liittyvää sisältöä pellefontilla.
Sivustolla ei muuten ollut RSS-tilausnappulaakaan, joten sisällöt jäävät seuraamatta lukijallakin.
(Edit minuutti julkaisun jälkeen: myös otsikon kirjoitusvirhe voi karkottaa tai karkoittaa.)
Viestintälotta 