Aihearkisto: kehitys

Ryhmätyö edellyttää ryhtiä

By Kategoriassa kehitys Avainsanat , , 9 kommenttia

Meillä oli juuri verkkotapaaminen yhden aikuisopiskelijaryhmän kanssa. Ryhmä on aloittanut opintojaksonsa muutama viikko sitten, ja nyt käytiin läpi eri tiimien tilanteita: kukin kertoi vuorollaan, mitä edistystä edellisen kerran jälkeen oli työskentelyssä tapahtunut.

Osa porukasta porskutti kovaa vauhtia kohti maaliaan kun taas osalla oli isoja käynnistysvaikeuksia. Pääsimmekin keskustelemaan käytännössä koettujen ongelmien ja niiden ratkaisujen kautta, millaista työskentely verkostoissa voi olla ja mitkä tekijät edesauttavat etenemistä:

  • Aika luonnollinen toteamus oli, että isomman porukan on vaikeampaa löytää yhteistä aikaa kalentereistaan kuin pienemmän ryhmän.
  • Yhteinen tapaaminen taasen koettiin tärkeäksi tekemisen alkuvaiheissa, jotta päästään sopimaan täsmällisestä tavoitteesta, toimintatavoista ja tehtävänjaosta.
  • Sosiaalisen tai muun median työkalut auttavat eri- tai yhtäaikaisessa tekemisessä oikeasti vasta sitten kun kaikilla on oma siivunsa selvillä yhteisestä kakusta.
  • Etappien määrittely auttaa: pieniä kokonaisuuksia on helpompaa edistää kuin tehdä kerralla suurta ja valmista. 
  • Työn jakaminen tasapuolisesti oli tärkeää: kun jokainen tekee jotain, saadaan parhaassa tapauksessa aikaan enemmän kuin osien summa. Moottorin roolia on hyvä vaihdella vaikka viikottain, jotta esi-, paimennus- ja jälkityöt eivät jää vain yksille harteille.

Verkostomaisen työskentelyn opintojaksolla paitsi tutustutaan erilaisiin alustoihin myös opitaan prosessissa ja prosessista.  Joku illan istunnossa tokaisikin, että ”Työkalut – digitaaliset tai ei – eivät yksin tee mitään!”

LinkedIn: Enemmän kuin ajantasainen ansioluettelo

By Kategoriassa kehitys, sosiaalinen media, työkalut Avainsanat , , 8 kommenttia

Olen yhtenä vetäjänä HAMKin Ammattilaisena verkostoissa -opintojaksolla. Opiskelijoita kurssilla on kolmisenkymmentä, ja moni ei yhdistänyt käsitteitä verkostot ja työskentely: lähtöoletus usealla osallistujalla oli

”sosiaalinen media = Facebook = ajantuhlaus ja yksityisyyden menetys”.

Me vetäjät koetamme omasta kokemuksestamme tarjota toisenlaisia näkökulmia ja toisenlaisia työkaluja oman osaamisen käyttämiseen ja näyttämiseen.

Eilen pidettiin iltaistunto LinkedIn-palvelusta. Olen ollut verkostossa mukana vuodesta 2007, ja tällä hetkellä se on minulle

  • julkinen ansioluettelo suosituksineen
  • kontaktiverkosto entisiin ja nykyisiin kollegoihin
  • tiivis silmäys kontaktieni tekemisiin omissa verkostoissaan
  • virtuaalista toimintaa oman alan ryhmissä uusien ihmisten kanssa
  • aiheittain jäsenneltyjä kysymyksiä ja vastauksia.

LinkedIn on toistaiseksi riittänyt minulle ammatilliseen verkostoitumiseen enkä ole lähtenyt rakentamaan professionaalista profiiliani uudestaan esim. Xing- tai Branch Out -palveluihin. Tarjontaa on paljon, ja siitä on osattava myös karsia ja uskallettava valita.

Joku muu siis käyttää toista palvelua tai toisiin tarkoituksiin, esim. työnhakuun tai rekrytoinnin tueksi: väline on käyttäjänsä näköinen. Me emme anna valmiita toimintamalleja vaan haluamme tälläkin kurssilla kannustaa opiskelijoita tutustumaan tarjontaan niin, että hyöty omaan työhön tulisi koettua käytännön kautta ja yhdessä ymmärtäen. Tärkeää on siis myös toisilta oppiminen ja ryhmissä työstäminen: näin opiskelijat rakentavat omaa verkostoaan ja samalla oppivat verkossa työskentelyä.

Pilvioppiminen on nyt

By Kategoriassa kehitys Avainsanat , , 7 kommenttia

Teemu Arina kävi HAMKissa alustamassa tulevaisuuden työelämästä ja samalla tulevaisuuden oppimisesta. Hänen vahva viestinsä oli, että työelämän muuttuessa myös koulutuksen on muututtava: Suomen kehuttu koulutusjärjestelmä on paras mallia 1900-luku – halu menestyä nyt ja myös jatkossa vaatii uudenlaista lähestymistapaa heti eikä viidestoista päivä!

Vanhan ajan yritysten perusarkkitehtuuri rakentui fyysisille tiloille ja määritellyille tehtävänkuville, mutta pilvessä toimitaan toisin. Markkinoiden muuttuessa myös organisaatioiden on pystyttävä mukautumaan, hyödyntämään uutta teknologiaa ja luomaan jatkuvasti uutta arvoa. Prosesseja on oltava, mutta ne eivät voi olla muuttumattomia putkia vaan jatkuvasti arvioituja ja ohjattuja suuntia. Ihmisten on osattava toimia epävarmuuden kanssa ja jatkuvasti uusissa tilanteissa.

Puhelin ei ole puhelin

Vanhoilla välineillä ei voi tehdä uudella tavalla töitä. Arina vertasi muutosta kännykän tuloon. Lankapuhelimesta luopuminen ei ollut vain koneen muuttumista vaan kännykkä toi mukanaan uudenlaisen tavan tehdä asioita. Kyse ei enää ole vain puhumisesta yhden ihmisen kanssa.

Pilvioppiminen on jatkuvaa läsnäoloa verkostoissa ja kontekstilähtöistä kommunikaatiota: yhteyttä, vuorovaikutusta ja jakamista. Käytännössä kontekstilähtöinen kommunikaatio on esimerkiksi keskeneräisten töiden jakamista, mikä puolestaan edellyttää epäonnistumisen sallimista. Monessa organisaatiossa ei olla valmiita tällaiseen tekemisen tapaan, eikä moni ihminen ei ole kypsä panemaan itseään alttiiksi mahdolliselle pahalle – eikä  todennäköiselle hyvälle.

Lotta Lingosta tuli myös Viestintälotta

By Kategoriassa identiteetti, kehitys, sisällöntuotanto, sosiaalinen media, työkalut, verkkopalvelut Avainsanat , , Jätä kommentti

Olen blogannut jokusen vuoden. Ensimmäisen blogini perustin työnantajan suljetulle alustalle, ja sen kuihduttua siirsin sisältöjä niin ikään työnantajan tarjoamaan wikiblogiin. Yritin pitää yllä keskustelukulttuuria, mutta vääränlaisessa paikassa se oli varsin vaikeaa.

Yhden opiskelurupeaman aikana perustin oman blogin Bloggeriin ja pidin opintopäiväkirjaani siinä palvelussa. Se oli niin helppoa, että aloin tuottaa myös muuta sisältöä samaan osoitteeseen. Ennen pitkää minulla oli kirjava kokoelma postauksia aina verkkopalvelun käyttäjäpersoonan kuvauksesta puhkikuluneiden teepaitojen hyötykäyttökuviin. Tunnisteet eivät paljon tässä kaaoksessa auttaneet! Totesin, että samalla blogilla on mahdotonta osallistua oman alan keskusteluun, kirjoittaa auki työprosessejaan, rakentaa palvelevaa verkkopresenssiä sekä pitää arkista päiväkirjaa itselleen ja läheisilleen. Aika ilmeistä, kun sen näin jälkikäteen kirjoittaa.

Viestintälotta WordPressissä, muonituslotta muualla

Päätin tehdä selvän eron omaminän ja työminän välille. Syntyi Viestintälotta, joka perusti bloginsa WordPressiin, sujuttautui Slideshareen, huutelee Lotta Lingon takaaTwitterissä, piirtelee Preziin ja kaikilla näillä sisällöillään mukana LinkedInissä.  Lotta Linko puolestaan pitää Bloggerissa päiväkirjaa, jonka ovi on auki kymmenkunnalle kävijälle ja on Facebookissa kaveri niin ystävien kuin kollegoiden kanssa.

Omaminä on sama kuin työminä, mutta me puhumme eri asioista eri ihmisille. Kahdella eri nimellä annan eri näkökulmia itseeni ja toimintaani: eri puolet minusta kiinnostavat eri ihmisiä. Kahden nimen käyttö on käytännössä helppoa, ja kun ne voi monessa palvelussa yhdistää Viestintälotta Lotta Lingoksi, erehtymisen vaara ei vastapuolellakaan pitäisi olla.

Lue lisää

Itselle on ollut opettavaista kuvata omaa kehitystään yksityisestä yleiseen ja taas takaisin privaatin puolelle. Aallon ja Uusitalon ’Löydy’-kirjan 360 asteen verkkoidentiteetti tarjosi valmiin kuvan sille, mitä olin mielessäni pähkäillyt. Sen pohjalta olen kuvannut verkkoidentiteettiäni Prezissä. Blogia WordPressiin perustaessani kerroin persoonani jakamisesta.

Elämäni toimistotalot

By Kategoriassa kehitys, työkalut, verkkopalvelut 1 kommentti

Elämäni talot on ollut yksi viime aikojen suosittuja uusia sovelluksia. Yksi jos toinen kaveri listaa muuttojansa, ja onhan siellä tietysti minunkin polkuni (27 askelta).

Ollapa samanlainen palvelu työpaikoille! LinkedIn kyllä tarjoaa tilaa työhistorialle, mutta olisipa kiva saada sama paikkatiedolla ja maisemakonttorikuvilla varustettuna. Vai joko on olemassa workplace-plugin? (Jossa voisi rahalla siirtää itsensä avokonttorista kulmahuoneeseen?)

Vaihtelu oikeasti virkistää

Olen juuri eilen muuttanut toiseen toimistoon nykyisessä työpaikassa, ja ensi kuussa en enää muista edellistä kämppää. Se on tässä työpaikassa seitsemän vuoden aikana seitsemäs. (Työpaikkoja ja työhuoneita on kaikkiaan ollut noin seitsemän kertaa seitsemän.)

Muuttaminen on kivaa. Ja olen todella iloinen, että teen verkkotyötä: pakkaan paperini ja mappini yhteen laatikkoon, käärin läppärin johdot kasaan ja siirrän kahvikuppikokoelman uuteen keittiöön.

Jos vielä keksisivät sen johdottoman sähkön, niin muuta en pyytäisi.

PR-työtä tämäkin

By Kategoriassa blogit, kehitys, sisällöntuotanto Avainsanat , 6 kommenttia

Cision listasi marraskuussa PR-blogien top10-kärjen. Kolmen kuukauden ikäinen Viestintälotta oli hyvässä seurassa hivenen hämillään – ja kiittää saamastaan huomiosta.

Perustin Viestintälotan blogin syyskuussa 2010. Blogillani halusin

  • tarjota viestintään liittyviä tuoreita näkökulmia
  • vaikuttaa mielipiteisiin ja avata keskustelua
  • harjoitella uusia taitoja ja kertoa omista kokemuksistani muiden hyödyksi
  • tutustua uusiin ihmisiin ja aiheisiin toisten blogien kautta
  • oppia myös saamastani palautteesta.

Cisionin kertoo arvioivansa blogien senhetkistä ja todennäköistä tulevaa suosiota. Mitä aion tehdä varmistaakseni blogini laadun tai ainakin omintakeisuuden?

Päätin kirjoittaa (A) hyvää verkkotekstiä (B) myönteisesti ja rakentavasti. Päätin antaa oman ajatukseni, ääneni ja tyylini näkyä sisällöissä. Päätin julkaista vain silloin, kun minulla oli oikeasti sanottavaa. Päätin sallia itselleni inhimillisyyden eli mm. epäjohdonmukaisuuden, epätasaisuuden ja erilaisuuden. Tätä aion jatkaa.

Vastoin yleisiä bloggausohjeita en kirjoita säännöllisesti monta kertaa viikossa. Otsikoin mieluummin vaikka ironisoiden kuin optimoiden. En kyttää kommentteja, joten usein reagoin myöhässä. Hukkaan tilaisuuksia osallistua keskusteluun, koska en ole linkittänyt muihin blogeihin enkä käy jatkuvasti kommentoimassa muiden tekstejä. En osaa ennakoida ja olla ensimmäisenä raportoimassa uusista asioista. Tätäkin aion jatkaa.

 

*

Top 10 PR-blogit Suomessa marraskuussa 2010 (Lähde: Cision Finland)

  1. Tiedottaja http://www.tiedottaja.fi/
  2. Daily Diego http://www.dailydiego.fi/blog/
  3. Sounio http://lisasounio.typepad.com/blogi
  4. Buzzikuski http://buzzikuski.wordpress.com/
  5. blogi@markkinointia.fi http://blogi.markkinointia.fi/
  6. IFPR Blog http://www.ifpr.fi/
  7. Viestintälotta https://viestintalotta.wordpress.com/
  8. Ladywebbin blogi http://ladywebbi.fi/wordpress/
  9. Viestintätoimisto Suodatin http://viestintatoimistosuodatin.fi/blogi/
  10. &-blogi http://blogs.hillandknowlton.com/etblogi/

Lähde: http://www.cisionwire.fi/cision-finland/cision-listasi-pr-blogit65551, viitattu 4.1.2011

Latistuksesta linkoukseen

By Kategoriassa kehitys, organisaatioviestintä, sosiaalinen media Avainsanat , , , 2 kommenttia

Perinteisesti organisaatioviestinnän ajatellaan toimivan kuin mankeli: se silottaa sisällön, tasottaa rypyt ja antaa likaahylkivän pinnan. Tiedottaja syöttää koneeseen ryppyisen lakanan, joka näyttää käsittelyn jäljiltä paremmalta ja mahtuu mainiosti pinoon.

Uuden toimintatavan vertaus voisi olla linko. Se pyörittää ja liikuttaa ja saa satsin taatusti sekaisin – mutta myös siihen tilaan, jossa sen halutaan olevan. Vaikka pussilakana on imaissut puolet pyykistä sisäänsä ja sukkahousut ovat kietoutuneet viiteen muuhun vaatteeseen, linkous on välttämätön myllerrys ennen seuraavaa vaihetta.

Näyttelijä Niina Nurminen puhui työnsä kautta luovuudesta Viesti ry:n Visiona verkko -seminaarissa. Hänen alustuksensa oli otsikoitu ’Latistuksen mankelista luova vaikuttaja’.

Näyttelijän työ on tunteen herättäminen. Sama resepti käy viestintään: herätä tunne, jolloin ihmiselle syntyy tahto toimia. Jos näin ei tapahdu, viestintä on yhdentekevää. Jos viestinnällä ei ole vaikutusta, sillä ei ole merkitystä.

Mankeloinnin aika on ohi, liike saadaan linkouksella.

(Linkouksella saadaan irti myös paras mehu, mutta se on toinen juttu.)

DCL2010 – Mitä jäi käteen?

By Kategoriassa kehitys, sisällöntuotanto Avainsanat , , 2 kommenttia

Edellisen vuoden DCL:stä olin jo oppinut sen, että muistiinpanojen teko on so last season ja sitä paitsi turhaa. Alustajien materiaalit tulevat jakoon, saleissa istuu innokkaita twiittaajia, jotka tekevät muiden puolesta työt, keskusteluihin ja niiden qaikuihin pääsee jälkikäteen helposti kiinni. Itse päätinkin rapoilun ja viserryksen sijaan keskittyä kuuntelemaan, suodattamaan, valitsemaan näkökulmia ja tuottamaan uutta sisältöä.

Innostuin kirjoittamaan kahdesta alustuksesta, innovatiivisuuden johtamisesta ja tulevaisuudestamme verkossa.

Ensimmäisestä päivästä jäi käteen myös mustelma: lounastauolla laitoin repun tuolin selkänojalle, ja sehän kaatoikin tuolin ennen kuin ehdin istua sille. Jää oli murrettu, ja lankeamisestani virisi spontaani keskustelu ennestään tuntemattomien pöytäkavereiden kanssa. ”Ei tainnut olla miniläppäri?” kuului myös naapuripöydästä.

”Autuaita ovat ne, jotka osaavat nauraa itselleen, sillä heiltä ei tule hupia puuttuman.”

DCL2010: Ihminen on ihmiselle verkossa

By Kategoriassa identiteetti, kehitys, sisällöntuotanto, sosiaalinen media Avainsanat , , 2 kommenttia

Perinteinen organisaatioviestintä uskoo yhteen totuuteen ja siitä kertomiseen valituilla sanoilla, valituilla tavoilla, valituissa kanavissa ja valittujen tahojen toimesta. Perinteisen ajattelun mukaan organisaatio pystyy hallitsemaan prosessia, sisältöjä ja tulemia. Sosiaalinen media on muuttanut tämän: totuus on neuvotteluprosessi, johon voi osallistua kuka tahansa.

Prosessiin myös osallistutaan eri tavalla kuin ennen. Kaikille sama standarditieto ei riitä, vaan rinnalle vaaditaan henkilö- ja tilannekohtaista sisältöä. Perinteinen organisaatiopuhe ei täytä ’kuluttajan’ uudenlaisia odotuksia – eikä sen paremmin tuottajankaan.

Vanhana tiedottajana olen iloinen sosiaalisesta mediasta: se

  • tarjoaa organisaation edustajalle mahdollisuuden olla ihmisenä ihmisten joukossa ja
  • mahdollistaa ihmisen puhumisen toiselle ihmiselle.

Inspiraation lähde Karoliina Luoto: Tulevaisuutemme verkossa -alustus DCL 2010 -konferenssissa 2.11.2010

DCL2010: Ideointi on väline

By Kategoriassa kehitys Avainsanat , , , , , 1 kommentti

Jokaisen ihmisen potentiaalin voisi valjastaa organisaation hyväksi, jos toimintatapamme olisivat toisenlaisia.

Käytännössä emme saisi vaalia yksimielisyyttä ja pitää kiinni käytännöistä:

Organisaatiokulttuurin tulisi oikeasti tukea jakamista, avoimuutta ja keskeneräisyyttä. Hullut ja herrat pitäisi saada samaan tilaan (myös mielen-) osallistumaan avoimin mielin ja virheitä pelkäämättä.

Fyysisten ja henkisten työjärjestelyjen tulisi kannustaa – tai suorastaan pakottaa – keskusteluun ja ideointiin. Näennäisesti tuottamaton seurustelu pitäisi olla kalenterissa varattuna resurssina. Pitäisi myös nähdä, että työnteko ei ole kahdeksasta neljään toimistossa istumista.

Ideat tulisi voida tallentaa ja jakaa helposti. Sähköpostin lähettäminen projektisuunnitelmaliitteineen toiminnasta vastaavalle johtajalle ja kymmenelle muulle päällikölle ei tätä ole. Sähköpostissa olevia ideoita ei myöskään seurata eikä kehitetä systemaattisesti, ei ainakaan joukolla. (’Lotan, Lindan ja Veskun loistoideat’ -mindmap ei myöskään täytä avoimen innovoinnin kriteerejä.)

Ideoinnin tavoitteena ei ole lopputulos

Tässä ajattelumallissa ideoilla on arvo itsessään, eikä niiden kaikkien odotetakaan muuttuvan tuotteiksi tai innovaatioiksi. Ideat ovat valuuttaa keskustelussa, niillä piirretään mahdollisuuksia ja muokataan toimintaa. Ideointi on toimintatapa ja sillä on arvo itsessään.

Ideointi on uusia näkökulmia ja olemassa olevan kyseenalaistamista. Siinä on samoja piirteitä kuin huumorissa, joka usein perustuu yllätykseen ja odottamattomuuteen. Kuuluuko teidän kahvihuoneestanne nauru? Me emme pyynnöstä huolimatta aio laittaa edes ovea kiinni.

Inspiraation lähde Liisa Välikangas: Innovaatiivisuuden johtaminen -alustus DCL 2010 -seminaarissa 2.11.2010

Liisa Välikangas kyseenalaisti suomalaisen 

konsensuksen ja kertoi innovaatiodemokratiasta. Hänen

mukaansa jokaisen ihmisen potentiaalin voisi valjastaa

organisaation hyväksi, jos toimintatapamme olisivat

toisenlaisia.

Käytännössä tämä tarkoittaisi isoja asioita:

Organisaatiokulttuurin tulisi oikeasti tukea

jakamista, avoimuutta ja keskeneräisyyttä. Hullut ja

herrat pitäisi saada samaan tilaan (myös mielen-)

osallistumaan avoimin mielin ja virheitä pelkäämättä.

Fyysisten ja henkisten työjärjestelyjen tulisi

kannustaa – tai suorastaan pakottaa – keskusteluun ja

ideointiin. Näennäisesti tuottamaton seurustelu

pitäisi olla kalenterissa varattuna resurssina.

Pitäisi myös nähdä, että työnteko ei ole kahdeksasta

neljään toimistossa istumista.

Ideat tulisi voida tallentaa ja saada jakoon helposti.

Sähköpostin lähettäminen

projektisuunnitelmaliitteineen toiminnasta vastaavalle

johtajalle ja kymmenelle muulle päällikölle ei tätä

ole. Sähköpostissa olevia ideoita ei myöskään seurata

eikä kehitetä systemaattisesti, ei ainakaan joukolla.

(’Lotan, Lindan ja Veskun loistoideat’ -mindmap ei

myöskään täytä avoimen innovoinnin kriteerejä.)

Ideoinnin tavoitteena ei ole lopputulos

Tässä ajattelumallissa ideoilla on arvo itsessään,

eikä niiden kaikkien odotetakaan muuttuvan tuotteiksi

tai innovaatioiksi. Ideat ovat valuuttaa

keskustelussa, niillä piirretään mahdollisuuksia ja

muokataan toimintaa.

Ideointi on uusia näkökulmia ja olemassa olevan

kyseenalaistamista. Siinä on samoja piirteitä kuin

huumorissa, joka usein perustuu yllätykseen ja

odottamattomuuteen.

Kuuluuko teidän kahvihuoneestanne nauru? Me emme

pyynnöstä huolimatta aio laittaa edes ovea kiinni.

Lähde: Liisa Välikangas: Innovaatiivisuuden johtaminen -alustus DCL 2010 -seminaarissa 2.11.2010